Mikrotaloustiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mikrotaloustiede muodostaa uusklassisen taloustieteen teorian perustan. Se tutkii, miten ihmiset, kotitaloudet ja yritykset tekevät päätöksiä ja allokoivat niukkoja resursseja. Yleensä tarkastelun kohteena on jokin markkinoista, joilla hyödykkeillä käydään kauppaa.

Mikrotaloustiede tarkastelee eri toimijoiden päätöksien vaikutusta hyödykkeiden kysyntään ja tarjontaan. Kysyntä ja tarjonta määräävät hyödykkeiden hinnan, joka taas ohjaa tulevaa tuotantoa. Mikrotaloustiede tarkastelee yksittäisten toimijoiden päätöksiä ja niiden yhteisvaikutusta. Makrotaloustiede taas tarkastelee taloudellisten toimien summaa, yleensä valtion tasolla.

Teoreettisesta näkökulmasta mikrotaloustieteen yhtenä päämääränä on analysoida markkinamekanismeja, jotka asettavat hyödykkeiden suhteelliset hinnat ja allokoivat niukat resurssit eri käyttötarkoitusten välillä. Mikrotaloustiede analysoi markkinahäiriötä, kun markkinat epäonnistuvat tuottamaan tehokkaan tuloksen. Toisaalta se tarkastelee täydellisen kilpailun vaatimia teoreettisia ehtoja. Mikrotaloustieteen tärkeitä tutkimusalueita ovat epäsymmetrisen informaation tilanteet, valinta epävarmuuden vallitessa ja peliteorian taloudelliset sovellukset.

Teorian lähtökohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kysynnän ja tarjonnan teoria olettaa yleensä täydellisen kilpailun markkinat. Tämä tarkoittaa, että markkinoilla on suuri määrä ostajia ja myyjiä ja että yhdelläkään heistä ei ole yksinään merkittävää vaikutusta hintoihin. Todellisuudessa tällainen tilanne vallitsee harvoin. Tällöin tarkastellaan epätäydellisen kilpailun tilanteita. Teoria toimii kuitenkin hyvin yksinkertaisissa tilanteissa.

Taloustieteen valtavirta perustuu uusklassiseen teoriapohjaan. Se ei oleta lähtökohtaisesti, että markkinat ovat parempi kuin jokin muu sosiaalisen järjestäytymisen muoto. Itse asiassa suuri osa analyysista on keskittynyt tarkastelemaan tilanteita, joissa markkinahäiriöt johtavat resurssien allokaatioon, joka on jollakin kriteerillä tarkasteltuna epäoptimaalinen. Näissä tapauksissa tutkimuksen tavoitteena on löytää toimintamuoto, joka vähentää tuhlausta. Näitä ovat esimerkiksi valtion suora kontrolli tai epäsuora säätely, joka ohjaa markkinoilla toimijat käyttäytymään sosiaalisen hyvinvoinnin mukaisesti. Jos on mahdollista, voidaan luoda markkinat sinne mistä ne aikaisemmin puuttuivat, jotta saavutetaan tehokkaampi ratkaisu.

Ihmisten kysynnän hyödykkeille ajatellaan yleensä olevan hyödynmaksimoinnin tulos. Tämän tulkitaan siten, että ottaen huomioon resurssirajoitteet ja kysynnän määrän ja hinnan riippuvuus, kuluttaja tekee valinnan, joka tekee hänet onnellisimmaksi. Vastaavasti yritysten oletetaan maksimoivan toimintansa voittoa.

Soveltava mikrotaloustiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikrotaloustieteellistä analyysia sovelletaan monille erikoisaloille.

  • Julkistaloustiede tarkastelee valtion verotuksen sekä kulutuksen suunnittelua ja vaikutuksia.
  • Kaupunkitaloustiede tutkii kaupunkien toimintaa ja organisointia.
  • Poliittinen taloustiede analysoi poliittisten instituutioiden toimintaa ja etenkin äänestyskäyttäytymisen vaikutusta poliittiseen toimintaan.
  • Terveystaloustiede tutkii terveydenhuollon toimintaa ja sen rahoitusta.
  • Toimialan taloustiede tarkastelee yritysten tuloa ja poistumista markkinoilta, markkinarakenteita sekä tuotekehitystä.
  • Työn taloustiede tutkii palkkojen määräytymistä, työllisyyttä ja työttömyyttä sekä työmarkkinoiden dynamiikkaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]