Niukkuus
Wikipedia
Niukkuus on taloustieteessä keskeinen käsite, joka koskee useimpia hyödykkeitä (tuote tai palvelu), koska niitä haluttaisiin kuluttaa ilmaiseksi enemmän kuin niitä on tällöin tarjolla. Niukan hyödykkeen kysyntä ja tarjonta määrävät sille hinnan, joka rajaa sen kulutuksen niihin kuluttajiin, jotka ovat valmiita maksamaan siitä eniten.
Niukkuus ei siis tarkoita, että hyödykkeestä olisi suoranaisesti pulaa. Se tarkoittaa vain, että hyödykettä on tarjolla markkinoilla vähemmän kuin sitä kysytään. Kysynnän kasvaessa markkinahinta nousee niukkuuden lisääntyessä. Tällöin kuitenkin yritysten kannattaa lisätä tuotantoa, mikä vähentää niukkuutta ja laskee hintaa.
Niukkuus on yleensä edellytys markkinoiden syntymiselle. Ei-niukalla hyödykkeellä, kuten esimerkiksi puhtaalla ilmalla Suomessa, ei voi käydä kauppaa, koska sitä on riittävästi kaikkien saatavilla, hyödykkeestä vallitsee runsaus. Toisaalta hyödykkeistä voidaan luoda keinotekoisesti niukkoja. Esimerkiksi tieto tai tietokoneohjelmat ja tiedostot eivät ole luonnostaan niukkoja. Patenteilla ja lisensseillä estetään niiden vapaa levittäminen, jolloin niistä tulee niukkoja hyödykkeitä.
Niukkuustekijä on tuotannossa se tuotantotekijä, joka muodostaa pullonkaulan tuotannolle ja määrää tuotantovauhdin, kapasiteetin, hinnan tms. attribuutin. Jonkin resurssin ollessa niukkuustekijä se pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi teollisuusmaissa työvoiman hinta on niukkuustekijä - työvoiman ollessa kallista tuotanto pyritään automaation ja rationalisoinnin keinoin tekemään mahdollisimman tuottavaksi verrattuna kehitysmaiden pienempihintaiseen työvoimaan ja sen tuottavuuteen.
[muokkaa] Esimerkki
Esimerkki niukkuuden vaikutuksesta hintaan ovat suomalaiset tomaatit: Kesällä ja alkusyksystä, kun niitä on paljon tarjolla, niiden hinta laskee. Talvella ja keväällä, kun uutta satoa ei ole saatavilla, ovat ne niukempia kuin heti uuden sadon jälkeen, ja niiden hintakin on korkeampi.
