Taloudellinen tehokkuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee taloustieteellistä tehokkuutta. Artikkeli fysiikan tehosta on Teho.
Jeremy Bentham. Teos Henry William Pickersgill, yksityiskohta.

Talouden tehokkuus eli taloudellisuus merkitsee, että tavoite pyritään saavuttamaan mahdollisimman pienin uhrauksin (panoksin). Koko kansantalouden tehokkuus merkitsee käytössä olevien niukkojen tuotantoresurssien hyödyntämistä mahdollisimman suuren tuotannon aikaansaamiseksi mahdollismman vähin uhrauksin.[1] Tällöin ei tuhlata resursseja eikä ole tarpeetonta kitkaa. Tehokkuus jakautuu eri muotoihin, kuten paretotehokkuus, Kaldor-Hicks -tehokkuus, X-tehokkuus ja allokointitehokkuus. Taloustieteessä käytetään usein rahassa mitattavia tehokkuuden käsitteitä, vaikka rahalla ei voikaan mitata kaikkia preferenssejä. Raha kuitenkin kuuluu taloustieteen piiriin ja on helpompi empiirisesti havaita kuin preferenssit. Henkilöidenvälinen hyötyjen vertailu on monien taloustieteilijöiden mukaan epätieteellistä[2].

Utilitarismi on etiikka, jossa esitetään eettinen kriteeri eli hyvinvoinnin maksimointi, joka muistuttaa taloustieteellistä tehokkuutta [3]. Jeremy Benthamin mukaan utilitarismi oli tieteellinen [4]. Teleologinen etiikka on sukua taloudellisen tehokkuuden vaatimukselle ja sen yhtenä muotona on utilitarismi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikkinen, Juha & Lehtonen, Reino: Taloustiedon taloussanasto. s. 233, hakusana taloudellisuus. Helsinki: Taloustieto r.y., 1984. ISBN 951-628-137-0.
  2. http://www.valt.helsinki.fi/staff/alehtine/files/GR2401.doc (Linkki kuollut, 9.8.2013)
  3. http://www.gmu.edu/departments/economics/bcaplan/e849/pf1.htm
  4. Jeremy Bentram. IEP Internet Ensyklopedia of Philosophy