Joel Lehtonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joel Lehtonen
Joel Lehtonen.jpg
Syntynyt 27. marraskuuta 1881
Haukiniemen kylä, Sääminki
Kuollut 20. marraskuuta 1934 (52 vuotta)
Huopalahti
Ammatit kirjailija, kääntäjä, kriitikko, toimittaja
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Joel Lehtonen (27. marraskuuta 1881 Haukiniemen kylä, Sääminki20. marraskuuta 1934 Huopalahti) oli suomalainen kirjailija, kääntäjä, kriitikko ja toimittaja.

Kirjailijana Lehtonen aloitti uusromantikkona, mutta sisällissodan jälkeen hänen tuotantonsa muuttui illuusiottomaksi ja pessimistiseksi.

Lehtosen tunnetuin teos on romaani Putkinotko. Se kuuluu Putkinotko-sarjaan, johon kuuluvat myös romaani Kerran kesällä ja novellikokoelma Kuolleet omenapuut. Putkinotkoa pidetään suomalaisen kirjallisuuden toisena suurena yhdenpäivänromaanina Volter Kilven Alastalon salissa -romaanin ohessa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joel Lehtonen syntyi Säämingin Haukiniemessä Harjun tilalla Karoliina Heikaraisen aviottomana poikana. Äiti jätti Joelin huutolaiseksi jo puolivuotiaana ja seuraavat kolme vuotta Joel Heikarainen vietti ankeissa oloissa eri puolilla Säämingin pitäjää. Aikuisena Joel uskoi huonon terveytensä johtuneen juuri näistä varhaislapsuuden kurjista vuosista.

Vuonna 1885 papinleski Augusta Wallenius huusi Joelin hoitoonsa seuraaviksi 11 vuodeksi ja Joelin sukunimeksi vaihdettiin Lehtonen. Joelin elämä parani nyt huomattavasti ja hän pääsi käymään Säämingin kansakoulun ja sen jälkeen oppikoulua ensin Savonlinnan lyseossa 18931897 sekä Kuopion yhteiskoulussa ja lopuksi Helsingin suomalaisessa reaalilyseossa josta hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1901. Joel oli siirtynyt Helsinkiin kouluun kun Augusta Wallenius oli muuttanut sinne.

Joel Lehtonen aloitti estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa mutta hänet erotettiin jo vuoden kuluttua rangaistukseksi osallistumisesta vuoden 1902 kutsuntalakkoihin. Joel oli kuitenkin jo ryhtynyt kirjoittamaan sanomalehtiin ja hän oli toimittajana useissa lehdissä eri puolella Suomea muun muassa Mikkelissä ja Porvoossa. Tässä vaiheessa hän myös alkoi kirjoittaa uusromanttiseen tyyliin runoja.

Kesällä 1905 Joel Lehtonen vieraili Säämingissä ja tapasi tällöin äitinsä Karoliina Heikaraisen ja velipuolensa Aleksander Muhosen (18731921). Tällöin Lehtonen sai ajatuksen hankkia maatilan jonne hän voisi asettua elämään lähempänä omia maalaisjuuriaan ja jossa myös hänen sukulaisensa voisivat asua. Saman vuoden joulukuussa hän osti tätä varten yli 30 hehtaarin Inhanmaan tilan Säämingin Tolvanniemen kylästä – tästä tilasta tuli Lehtosen kirjojen Putkinotko. Tilan asuinrakennus jaettiin kahtia niin että Aleksander Muhonen perheineen asui sen toista päätyä ja toinen puoli oli Joelin käytössä. Muhoset asuivat tilalla ympärivuotisesti, Joel Lehtonen enimmäkseen kesäisin. Muhosten oli tarkoitus huolehtia tilan maanviljelystä ja Joel puolestaan keskittyi puutarhan hoitoon. Muhosten kuului myös huolehtia Lehtosen täyshoidosta silloin kun hän asui tilalla. Tätä yhteiseloa Lehtonen sitten käytti materiaalina Putkinotko-sarjan kirjoissaan (Kerran kesällä, Kuolleet omenapuut, Putkinotko).

Joel Lehtonen teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa 19071908 Italiaan ja Sveitsiin ja kiinnostui tällä matkalla romaanisten maiden kirjallisuudesta. Tämän matkan pohjalta hän teki kirjansa Myrtti ja Alppiruusu; vuonna 19111912 tehty Pariisin-matka taas tuotti kirjan Punainen mylly. Joel Lehtonen eli kuitenkin säästeliäästi ja kirjoitti ahkeraan saadakseen tuloja muun muassa Inhanmaan tilan ylläpitoon sekä kerätäkseen rahaa säästöön – hänen tavoitteenaan oli 10 000 markan pääoman kerääminen. Lehtonen ostikin vuonna 1915 säästöillään itselleen Hörneborg-nimisen huvilan silloisesta Huopalahden kauppalasta läheltä Helsinkiä.

Kesät Lehtonen vietti yleensä Inhan tilallaan. Täällä hän paranteli tervalla ja savihauteilla vaikeaa reumaansa, hoiti puutarhaa ja seurusteli kesävieraidensa kanssa. Inhan kesävieraisiin kuuluivat ainakin rouva Sylvia Avellan ja tämän ystävätär neiti Edit Grenman, oopperalaulaja Harald Björkman, sosiologi ja poliitikko Rudolf Holsti puolisoineen, taidemaalari Juho Rissanen, taidehistorioitsija Ludwig Wennerström sekä läheisen Tynkkylänjoen kartanon poika Kalle Ikonen ja vuodesta 1916 alkaen hierojatar Lydia Thomasson, josta tuli Lehtosen vaimo vuonna 1920.

Lehtosen ja hänen velipuolensa välit huononivat kesä kesältä koska Lehtonen ei ollut tyytyväinen Muhosten tilanhoitoon ja toisaalta tila oli liian pienikin elättämään Muhosen kymmenlapsista perhettä ja Muhosten asema oli tilalla epävarma. Lehtonen alkoi vähitellen vieraantua Inhan tilasta ja lopulta myi sen 1922. Aleksander Muhonen oli kuollut edellisenä vuonna tapaturmassa Savonlinnan Lehtiniemen telakalla, jossa hän oli kirvesmiehenä rakentamassa tervahöyryä ja muu perhe hajaantui ympäri Säämingin pitäjää.

Tämän jälkeen Lehtonen asui elämänsä loppuun saakka kesiä ja ulkomaanmatkoja lukuun ottamatta enimmäkseen Hörneborgin talossaan. Uudeksi kesänviettopaikakseen Lehtonen hankki vuonna 1924 Vanajaveden Pienessä Vähä-Vohli saaressa Sääksmäellä sijainneen Lintukoto nimisen kalastajamajan. Lehtoselle oli myönnetty valtion taiteilijaeläke vuonna 1920.

Vuoden 1933 jälkeen Lehtosta pitkään vaivannut selkärankareuma alkoi pahentua niin että hän oli lähes liikuntakyvytön ja kärsi unettomuudesta ja masennuksesta. Kesällä 1934 hän ei enää pystynyt kirjoittamaan kipujen takia ja viikkoa ennen 53-vuotissyntymäpäiväänsä Lehtonen hirttäytyi kotonaan Huopalahdessa työhuoneensa kattoon maalatun tähtitaivaan alle. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U21b-18-2.

Joel Lehtosen Inhan tilan rakennukset ovat säilyneet nykypäivään. Samoin Hörneborgin huvila löytyy edelleen Helsingin Etelä-Haagan Sankaritieltä.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perm : syysyön unelma, runokokoelma. Otava 1904
  • Paholaisen viulu, romaani. WSOY 1904
  • Mataleena : laulu synnyinseudulle, romaani. Otava 1905
  • Villi : kuvitteluja, romaani. Otava 1905
  • Tarulinna: Suomen kansan satuja Suomen lapsille uudelleen kerrottuina. WSOY 1906
  • Ilvolan juttuja : kansansatusovitelmia Suomen lapsille. Otava 1910
  • Rakkaita muistoja, runokokoelma. Otava 1911
  • Myrtti ja alppiruusu, matkakirja. Otava 1911 (perustui Lehtosen Italiaan ja Alpeille 1907-1908 tekemän matkan kokemuksiin)
  • Nuoruus, runokokoelma. WSOY 1911 *Markkinoilta, runokokoelma. Otava 1912*Punainen mylly. Otava 1913
  • Munkkikammio, runokokoelma. Kirja, Helsinki 1914
  • Kerran kesällä, romaani. Otava 1917 (kirjan täydellinen nimi oli Homo novus tai ei mitään uutta auringon alla s.o. Kerran kesällä maamansikoita hunajassa ja kermassa Könöliinien pöydässä; niille, joita makeus äitelöi, antaa Muttinen, joka ei tahdo naimisiin, koska pelkää olemattoman poikansa joutuvan sotaan, härkää ja pippurijuurta, ynnä kertomus signor Falcosta ja Bongmanin taisteluista Holoferneksen kanssa, tehnyt Joel Lehtonen, kuin myös erinäisistä muistakin narreista tavallisten porvareitten ja moukkain seassa, pikkukaupungissa Anno MCMXIII)
  • Kuolleet omenapuut, mutta terveitä ihmisiä, s.o. moukkia ja moukkaherroja suloisessa rauhassa, myös hiukan sodassa, Muttisen Aapelin ympärillä; runollista proosaa vuonna 1918, novellikokoelma. Otava 1918
  • Puolikuun alla : matka- ja mielikuvia murjaanien maasta., runokokoelma. Karisto 1919 (runojen pohjana Lehtosen v. 1914 tekemän Tunisian-matkan kokemukset)
  • Putkinotkon metsäläiset : kuvaus laiskasta viinatrokarista ja hänen ahkerasta akastaan, romaani. Karisto 1919
  • Putkinotkon herrastelijat : lisiä herra Aapeli Muttisesta ja hänen rakkaistaan, romaani. Karisto 1920
  • Putkinotko : kuvaus laiskasta viinatrokarista ja tuhmasta herrasta, romaani. Karisto 1920
  • Tähtimantteli : sikermä, novellikokoelma. Karisto 1920
  • Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki, romaani. Karisto 1922
  • Sorron lapset, romaani. Karisto 1923
  • Korpi ja puutarha, novellikokoelma. Karisto 1923
  • Onnen poika : vähäisiä muistokuvia. Karisto 1925 (Lehtosen lapsuudenmuistelma)
  • Punainen mies, romaani. Karisto 1925
  • Rai Jakkerintytär romaani uskollisesta. Otava 1927
  • Sirkus ja pyhimys : romaani vanhaan tyyliin. Otava 1927
  • Lintukoto : muutamia päiväkirjan lehtiä. Otava 1929
  • Keuruulainen impromptu, runokokoelma. Kirjoitettu 1929, julkaistu Otava 1961
  • Kootut teokset 1–8. Otava 1931–1935
  • Järkyttäviä jälkiä. Tieto Kustannus, Huopalahti 1931 (nimimerkillä Era Peira)
  • Henkien taistelu : kertomus tunnetuista kansalaisistamme, romaani. Otava 1933

Postuumit julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvästijättö Lintukodolle, runokokoelma. Otava 1934
  • Metsän ukko eli Kolmen kaartilaisen seikkailu, lastenkirja; kuvittanut Erkki Tanttu. Otava 1968
  • Putkinotkon herra : Kirjeitä 1907-1920, toimittanut Pekka Tarkka. Otava 1969
  • Kanojen Kukkelman ja muita eläintarinoita, kuvittanut Hannu Taina. Otava 1978
  • Valitut teokset 1 : Putkinotkon herra : kirjeet Sylvia Avellanille 1907-1920, toimittanut Pekka Tarkka. Otava 1981
  • Valitut teokset 2 : Mataleena ; Markkinoilta ; Kerran kesällä. Otava 1982
  • Valitut teokset 3 : Kuolleet omenapuut ; Putkinotko. Otava 1982
  • Valitut teokset 4 : Putkinotkon epilogeja ; Tähtimantteli ; Rakastunut rampa ; Maan "hiljaisimmat" ; Lintukoto ; Hyvästijättö Lintukodolle. Otava 1982
  • Kirjeitä, toimittanut Pekka Tarkka. Otava 1983
  • Runot, toimittanut Jarkko Laine. Otava 1984
  • Ruiskukka : valikoima novelleja. Karisto 1986
  • Lintukoto : muutamia päiväkirjan lehtiä ; Hyvästijättö Lintukodolle : runoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2001 Muumipeikko ja pyrstötähti Otava 2011

Joel Lehtosen kääntämiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Conrad Ferdinand Meyer : Pescara, pienoisromaani. WSOY 1906
  • Knut Hamsun : Pan. Yrjö Weilin 1907
  • Bernt Lie : Musta Kotka : tarinoita pojista. Kansa 1907
  • August Strindberg : Avioelämää : kahdeksantoista aviojuttua, toinen osa. K. Kaatra, Tampere 1907 (alkuteos Giftas)
  • Albert Bitzius : Miten Uli-renki tulee onnelliseksi, romaani. Otava 1908
  • Bernt Lie : Myrskypääsky. Otava 1909
  • Gustav Frenssen : Klaus Hinrich Baas, romaani. Otava 1910
  • Thomas Krag : Gunvor Kjeld, papin tytär. Yrjö Weilin 1911
  • Edward Westermarck : Tapojen historiaa : kuusi akadeemista esitelmää : pidetty Turussa syksyllä 1911. Otava 1911
  • Selma Lagerlöf : Kootut teokset 1 : Gösta Berlingin taru. WSOY 1912
  • Fritz Reuter : Maamiesajoiltani, niteet 1–2, kuvittanut Gerda Tirén. Gummerus 1913–1914
  • Giovanni Boccaccio : Novelleja Decameronesta, esipuheen kirjoittanut Werner Söderhjelm. Otava 1914
  • Gustaf Mattsson : Suomen mies meni Zanzibariin. WSOY 1915 (alkuteos En herre for till Zanzibar)
  • Alexandre Dumas vanhempi : Kirjekyyhkynen. Karisto 1916 (alkuteos La colombe)
  • Alexandre Dumas vanhempi: Mestari Aadam Kalabrialainen : kertomus Italian rosvoelämästä. Karisto 1916
  • Henrik Ibsen : Yhteiskunnan pylväät, nelinäytöksinen näytelmä. Karisto 1916
  • Alexandre Dumas vanhempi : Historialliset romaanit 1 : Lääkärin muistelmia, historiallinen romaani Ludwig XV:n hovista. Karisto 1917
  • Alexandre Dumas vanhempi : Historialliset romaanit 2 : Josef Balsamo, historiallinen romaani Ludwig XV:n hovista. Karisto 1917
  • Fritz Reuter : Kun setä Bräsig oli pehtorina, kuvittanut Gerda Tirén. Gummerus 1917
  • Romain Rolland : Jean Christophe 1 : Sarastus. WSOY 1917
  • Romain Rolland : Jean Christophe 2 : Aamu. WSOY 1917
  • Romain Rolland : Jean Christophe 3 : Nuorukainen. WSOY 1917
  • Romain Rolland : Jean Christophe 4 : Kapinoitsija. WSOY 1917
  • Henrik Ibsen : Rakentaja Solness, kolminäytöksinen murhenäytelmä. Karisto 1918
  • Romain Rolland : Jean Christophe 6 : Antoinette. WSOY 1918
  • Romain Rolland : Jean Christophe 7 : Saman katon alla. WSOY 1918
  • Henrik Ibsen : Inger, Östråtin rouva, viisinäytöksinen murhenäytelmä. Karisto 1919
  • Romain Rolland : Jean Christophe 8 : Ystävättäriä. WSOY 1919
  • Romain Rolland : Jean Christophe 9 : Palava pensas. WSOY 1919
  • Romain Rolland : Jean Christophe 10 : Uusi työpäivä. WSOY 1919
  • B. P. Galdos: Marianela, romaani. Otava 1921
  • Gunnar Castrén : Juhani Aho, osat 1–2. WSOY 1922–1923
  • Max Eyth : Rahaa ja kokemusta, kertomus. Kirja 1924
  • Anatole France : Pingviinien saari. Kansanvalta 1924
  • Anatole France : Enkelien kapina. Kansanvalta 1925
  • Ernst Pérochon : Pellon orjat. Kansanvalta 1926
  • Fredrik Böök : Kesäinen leikki, romaani. Otava 1927 (alkuteos Sommarleken)
  • Johan Boijer : Uusi temppeli, romaani. Otava 1928
  • Stendhal : Punaista ja mustaa : kronikka 1830-luvulta, osat 1–2. Karisto 1929–1930 (alkuteos Le rouge et le noir)
  • Vicki Baum : Naisylioppilas. Otava 1930 (alkuteos Stud. chem. Helene Willfüer)
  • Ronald Fangen : Nuoria ihmisiä. Otava 1930
  • Viktor Rydberg : Valitut teokset 1 : Vaeltavat teinit ; Singoalla. Otava 1930
  • Viktor Rydberg : Valitut teokset 4-5 : Viimeinen ateenalainen 1-2. Otava 1930
  • Viktor Rydberg : Valitut teokset 6 : Aseseppä. Otava 1930
  • Louis Sparre : Kalevan kansaa katsomassa : muistiinpanoja Kauko-Karjalan retkeltä v. 1892. WSOY 1930
  • Edouard Estaunié : Salaperäinen rouva, romaani. Otava 1934 (alkuteos Madame Clapain)
  • Edmond ja Jules de Goncourt : Sairas sydän. Gummerus 1934 (alkuteos Renée Mauperin)
  • Jules Verne : Pohjoista kohti, seikkailuromaani. Karisto 1935 (yhdessä Väinö Hämeen-Anttilan kanssa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: