Selkärankareuma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Röntgenkuva selkärankareumaatikon selkärangasta.

Selkärankareuma (Spondylarthritis ancylopoetica, Bechterewin tauti) on lähes yhtä yleinen kuin nivelreuma. Se etenee yleensä vähitellen selvästi tunnistettavaksi selkärankareumaksi – usein diagnoosiin päästään vasta vuosien oireilun jälkeen. 20–30 vuotta on tavallisin sairastumisikä, ja sairaus on miehillä 2–3 kertaa tavallisempi kuin naisilla.lähde? Niveltulehdusta esiintyy erityisesti selkärangan, mutta myös etenkin alaraajojen nivelissä. Aluksi esiintyy selän jäykkyyttä aamuisin, joka helpottuu liikkumisen myötä. Sairaus etenee hitaasti ja ajan mittaan selkä saattaa jäykistyä.

Suomessa röntgenmuutosten perusteella esiintyvyys aikuisväestössä on 1 %. Selkärankareuma alkaa nuorella iällä ja voi johtaa työ- ja toimintakyvyn huomattavaan heikkenemiseen ja näin sairaudella on merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia.

Tautia voidaan alkuvaiheessa epäillä oireiden perusteella, mutta se voidaan varmistaa ristiluun ja lantion luiden liitoskohtaan myöhemmin ilmaantuvien tyypillisten muutosten perusteella. Noin neljännes potilaista sairastaa joskus silmän värikalvontulehduksen.

Selkärankareuman diagnostinen viive eli se aika, joka kuluu oireiden alkamisesta diagnoosin varmistumiseen, on ollut jopa 5–11 vuotta. Nopeasti rauhoittuva tauti vaurioittaa niveliä vähemmän kuin pitkään aktiivisena jatkuva sairaus. Varhaisella diagnoosilla pyritään potilaan mahdollisimman täsmälliseen taudin hoitoon ja näin parantamaan potilaan ennustetta.

Melkein kaikilta selkärankareumaan sairastuneilta löytyy verestä perinnöllinen HLA-B27 antigeeni, joka on ilmeinen riskitekijä. Kuitenkin vain 2–5 % kaikista HLA-B27-positiivisista ihmisistä sairastuu. On mahdollista, että selkärankareuman varsinainen käynnistävä tekijä on bakteeri-infektio. Erityisesti eräät virtsa- ja sukupuolielinten sekä suoliston infektiot altistavat reaktiiviselle artriitille, joka melko usein edeltää selkärankareumaa.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkärankareuman hoidon kulmakiviä ovat kivun lievityksestä, selkärangan liikkuvuudesta ja ryhdin säilyttämisestä huolehtiminen. Selkärankareuman lääkehoito oli pitkään lähes kokonaan tulehduskipulääkkeiden varassa. Nivelreuman hoidossa käytetyillä antireumaattisilla lääkkeillä on selkärankareumassa melko heikko teho. Sulfasalatsiinista on näyttöä taudin lievittämisessä etenkin raajanivelten tulehdusten osalta. Metotreksaatin tehosta näyttö on niukka. Koska hoitovaihtoehdot ovat selkärankareumassa olleet rajoitetut, biologiset reumalääkkeet ovat tuoneet merkittävän lisän selkärankareuman hoidossa sen vaikeammissa muodoissa[1].

Lääkehoidolla ja muulla hoidolla pyritään kipujen lievittämiseen, selän jäykistymisen estämiseen ja taudin etenemisen hidastamiseen. Biologisia reumalääkkeitä on alettu käyttää vaikean aktiivisen selkärankareuman hoidossa.

Itsehoidossa tärkkelyksetön ruokavalio on kokeilun arvoinen. Yleensä oireet häviävät parin viikon kuluessa ja tulevat takaisin suunnilleen samalla aikataululla, kun ruokavaliosta poiketaan.lähde? Tieteellisiä kokeita tästä aiheesta ei syystä tai toisesta löydy.lähde?

Tunnettuja julkisuuden henkilöitä, joilla on selkärankareuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laitinen, M. ja Hakala, M., Ankylosing spondylitis. Duodecim, 2005. 121(15):p.1635–42

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]