Jules Verne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jules Verne
Félix Nadar 1820-1910 portraits Jules Verne.jpg
Syntynyt 8. helmikuuta 1828
Nantes
Kuollut 24. maaliskuuta 1905 (77 vuotta)
Amiens
Kansallisuus Ranskan lippu Ranska
Aikakausi 1863–1905
Ensiteokset Viisi viikkoa ilmapallossa (1863)
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jules Gabriel Verne (8. helmikuuta 1828 Nantes, Ranska24. maaliskuuta 1905 Amiens, Ranska)[1] oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti tieteiskirjallisuuden edelläkävijänä. Verne kirjoitti muun muassa avaruusaluksista, lentolaitteista ja sukellusveneistä ennen kuin niitä oli olemassa.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verne syntyi Pierre ja Sofie Vernen perheeseen vanhimpana viidestä lapsesta. Hänen isänsä oli juristi. Verne vietti lapsuutensa vanhempiensa luona Loire-joella sijaitsevalla saarella. Eristäytynyt sijainti auttoi vahvistamaan hänen mielikuvitustaan ja sidettään nuorempaan veljeensä Pauliin. Yhdeksänvuotiaana heidät lähetettiin Nantesin lyseoon sisäoppilaitokseen. Siellä hän opiskeli muun muassa latinaa.

Vernen elämänkertoja Marguerite Allotte de la Fuye loi tarinan, jonka mukaan seikkailuja kaipaava nuori Verne olisi lähtenyt salamatkustajaksi Aasiaan matkaavalle laivalle, mutta matka olisi kuitenkin katkennut lyhyeen hänen isänsä odottaessa häntä seuraavassa satamassa.

Kirjailijauran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoritettuaan lyseo-opinnot loppuun Verne lähti Pariisiin opiskelemaan lakimiestutkintoa varten. Noin vuonna 1848–1849 hän ryhtyi kirjoittamaan Michel Carren kanssa librettoja operetteihin. Joidenkin vuosien ajan hänen mielenkiintonsa jakautui teatterin ja opiskelun kesken, mutta hänen Musée des Familles'iin kirjoittamansa matkakertomukset näyttävät paljastaneen hänelle hänen lahjojensa suunnan: Viehättävästi liioiteltujen matkojen ja seikkailujen kuvaukset, joista välittyvät tieteelliset ja maantieteelliset yksityiskohdat lisäsivät tarinoiden uskottavuutta.

Kun Vernen isä sai tietää, että poika kirjoitti mieluummin kuin luki lakia, hän lopetti poikansa taloudellisen tukemisen. Verne joutui työskentelemään osakkeenvälittäjänä, mitä työtä hän inhosi vaikka menestyikin siinä.

Tänä aikana hän tutustui kirjailijoihin Alexandre Dumas ja Victor Hugo, jotka neuvoivat häntä hieman kirjoittamisessa. Verne tapasi myös Honorine de Viane Morel'in, lesken, jolla oli kaksi lasta. He menivät naimisiin 10. tammikuuta 1857. Vaimonsa kannustamana hän jatkoi kirjoittamistaan ja kustantajan etsintää. 4. elokuuta 1861 syntyi poika, Michel Verne.

Jules Vernen museo. Butte Sainte-Anne, Nantes.

Vernen tilanne parani, kun hän tapasi Ranskan merkittävimpiin kustantajiin lukeutuvan Pierre-Jules Hetzelin. Hetzel luki Vernen alustavan käsikirjoituksen ilmapallolla tehdystä Afrikan tutkimusmatkasta, jonka muut kustantajat olivat hylänneet ”liian tieteellisenä”. Hetzelin avustamana Verne kirjoitti käsikirjoituksen uudelleen ja vuonna 1863 se julkaistiin kirjana nimellä Viisi viikkoa ilmapallossa.

Kirjailijaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jules Verne ATV vei Kansainväliselle avaruusasemalle Jules Vernen alkuperäisiä käsikirjoituksia ja teoksia (kuvassa Retkikunta 17 Jules Vernen teosten kanssa.)

Vernestä tuli kuuluisa ja varakas. Tästä lähtien Verneltä ilmestyi lähes joka vuosi yksi tai useampi teos. Menestyneimpiä ovat Matka maan keskipisteeseen (1864), Maasta Kuuhun (1865), Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1869) ja Maailman ympäri 80 päivässä (ilmestyi ensimmäisen kerran Le Temps'issä 1872). Ensimmäisen romaaninsa jälkeen useimmat hänen teoksistaan ilmestyivät Magazine d'Éducation et de Récréation'issa, Hetzelin kaksi kertaa viikossa ilmestyneessä julkaisussa sarjamuodossa, ennen kuin ne ilmestyivät kirjana. UNESCOn tilastojen mukaan Verne on maailman eniten käännetty kirjailija 148:lla kielellä käännettynä. Verne kirjoitti kaikkiaan kolmisenkymmentä näytelmää ja 63 romaania.

Keisarinna Eugénie myönsi Jules Vernelle Kunnialegioonan ritarimerkin vuonna 1870. Vuonna 1872 Ranskan akatemia palkitsi romaanisarjan Voyages extraordinaires (Merkilliset matkat).[1]

Jules Vernestä tuli raajarikko vuonna 1886, kun hänen veljenpoikansa ampui häntä jalkaan. Verne kärsi uransa lopussa kaihista sekä kirjoituskouristuksista kädessään. Hän kuoli vuonna 1905 sokeritautikohtaukseen.[1]

Euroopan avaruusjärjestön ensimmäinen miehittämätön avaruusalus, Automated Transfer Vehicle (2008), oli nimetty Jules Vernen mukaan (Jules Verne ATV).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vingt mille lieues sous les mers
Nautiluksen näköalahuone.
  • Pariisi 1900-luvulla. (Paris au XXe siècle, 1863, julkaistu 1994.) Suom. Annikki Suni. Otava, 1995.
  • Viisi viikkoa ilmapallossa (Cinq semaines en ballon, 1863.) (viimeisin suomennos nimellä Kuumailmapallolla Afrikan halki. Suom. Kristina Haataja. Minerva, 2009. )
  • Matka maan keskipisteeseen. (Voyage au centre de la Terre, 1864.) Suom. Pentti Kähkönen. Otava, 1974.
  • Maasta Kuuhun. (De la Terre à la Lune, 1865.) Suom. Edwin Hagfors. 3. painos (1. painos 1929). Karisto, 1969.
  • Kapteeni Hatteras. (Voyages et aventures du Capitaine Hatteras, 1866.) Suom. V. E. Hämeen-Anttila. 3. tarkistettu painos (1. painos 1959). Karisto, 1969.
  • Pohjoista kohti. (Voyages et aventures du Capitaine Hatteras, 1866.) Suom. Joel Lehtonen ja V. E. Hämeen-Anttila. 3. tarkistettu painos (1. painos 1935). Karisto, 1978.
  • Talvi napajäissä. (Voyages et aventures du Capitaine Hatteras, 1866.) Suom. V. E. Hämeen-Anttila. 3. tarkistettu painos (1. painos 1935). Karisto, 1978.
  • Kapteeni Grantin lapset. (Les enfants du capitaine Grant: Voyage autour du monde, 1867–1868.) Suomentanut Eino Woionmaa (1922, kielentarkistus 1979). Karisto, 2000.
  • Kuun ympäri. (Autour de la lune, 1870.) Suom. Edwin Hagfors. 4. painos (1. painos 1929). Karisto, 1977.
  • Sukelluslaivalla maapallon ympäri (Vingt mille lieues sous les mers, 1870.) (viimeisein suomennos nimellä Kapteeni Nemo. Suom. Kristina Haataja. Minerva, 2008. )
  • Maailman ympäri 80 päivässä. (Le tour du monde en 80 jours, 1872.) Suom. Kristina Haataja. Minerva, 2008.
  • Turkiksien maassa & Ajelehtiva saari. (Le pays des fourrures, 1873.) Suom. P. J. Hannikainen. 2. tarkistettu painos (1. painos 1928). Karisto, 1979.
  • Salaperäinen saari. (L’île mystérieuse, 1874.) Neljä osaa. Suom. Urho Kivimäki. 2. painos, tarkistettu käännös (1. painos 1927).. Karisto, 1969.
  • Armoton meri. (Le Chancellor: Journal du passager J.-R. Kazallon, 1875.) Lyhentäen suom. Tauno Karilas. Valistus, 1964.
  • Tsaarin kuriiri. (Michel Strogoff, 1876.) Suom. Martta Tynni. WSOY, 1955. sekä Pentti Kähkönen (WSOY 1983)
  • Hector Servadacin avaruusmatka. (Hector Servadac, voyages et aventures á travers le monde solaire, 1877.) Suom. Pentti J. Huhtala. 2. painos (1. painos 1960). Otava, 1978.
  • Kiinalaisen koettelemukset. (Les tribulations d’un chinois en Chine, 1879.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 1975.
  • Begumin miljoonat. (Les cinq cents millions de la Bégum, 1879.) Suom. Olga Lavonius. 4. tarkistettu painos (1. painos 1939). Karisto, 1979.
  • Höyrytalo. (La maison à vapeur, 1879.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 1980.
  • Jangada. (La Jangada, 1880–1881.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 1983.
  • Robinson-koulu. (L’école des Robinsons, 1882.) Suom. Valfrid Hedman. 6. painos (1. painos 1921, kielentarkistus 1979). Karisto, 1985.
  • Etelän tähti. (L’Etoile du Sud, 1884.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 1976.
  • Salaliitto. (Mathias Sandorf, 1885.) Lyhentäen suomentanut Tauno Karilas. 3. painos (1. painos 1947). Otava, 1978.
  • Robur Valloittaja. (Robur-le-Conquérant, 1886.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 1975.
  • Kahden vuoden loma-aika. (Deux ans de vacances, 1886.) Mukaillen suom. Anni Swan. 10. painos (1. painos 1904). Otava, 1990.
  • Karpaattien linna. (Le chǎteau des Carpathes, 1892.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 1978.
  • Claudius Bombarnac. (Claudius Bombarnac, 1892.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 19762.
  • Isänmaan lippu. (Face au drapeau, 1896.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 1981.
  • Maailman herra. (Maître du monde, 1905.) Suom. Pentti Kähkönen. WSOY, 1987.
  • Majakka maailman laidalla. (Le phare du bout du monde, 1905.) Toim. Michel Verne. Suom. V. E. Hämeen-Anttila. 5. painos (1. painos 1932, tarkistettu 1969). Karisto, 1986.
  • Tonavan luotsi. (Le pilote de Danube, 1908.) Toim. Michel Verne. Suom. Edwin Hagfors. 3. painos (1. painos 1926, kielentarkistus 1979). Karisto, 1987.

Muita Voyages Extraordinaires -sarjan teoksia:

  • Une Ville flottante (1871, suom. Veden päällä liikkuva kaupunki, 1876)
  • Aventures de trois russes et trois anglais dans l'Afrique australe (1872)
  • Le Docteur Ox (novellikokoelma, 1874)
  • Les Indes noires, (1877, suom. Hiilikaivoksessa, 1882)
  • Un Capitaine de quinze ans (1878, lyhennetty suomennos 15 vuotias kapteeni, 1957)
  • Le rayon vert (1882)
  • Kéraban-le-têtu (1882)
  • L’Archipel en feu (1884)
  • Un Billet de loterie (1886)
  • Nord contre Sud (1887)
  • Le Chemin de France (1887)
  • Famille-sans-nom (1889)
  • Sans dessus dessous (1889)
  • César Cascabel (1890)
  • Mistress Branican (1891)
  • P’tit-Bonhomme (1891)
  • Mirifiques Aventures de Maître Antifer (1894)
  • L'île à hélice (1895)
  • Clovis Dardentor (1896)
  • Le Sphinx des glaces (1897)
  • Le Superbe Orénoque (1898)
  • Le Testament d’un excentrique (1899)
  • Seconde patrie (1900)
  • Le village aérien (1901)
  • Les Histoires de Jean-Marie Cabidoulin (1901)
  • Les Frères Kip (1901)
  • Bourses de voyage (1902)
  • Un Drame en Livonie (1904)
  • L’Invasion de la mer (1905)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Verne, Jules: Claudius Bombarnac. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12873-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Jules Verne -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jules Verne.