Matka maan keskipisteeseen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Jules Vernen romaania. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Kansikuva vuoden 1874 painoksesta

Matka maan keskipisteeseen (ransk. Voyage au centre de la Terre) on Jules Vernen vuonna 1864 kirjoittama kirja, joka kertoo Maan keskipisteeseen tähtäävästä tutkimusmatkasta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hampurilainen mineralogian professori Otto Lidenbrock on löytänyt Norjan kansalliseepokseen kuuluvan, Snorri Sturlusonin kirjoittaman Heimskringla-saagan alkuperäisen riimukäsikirjoituksen. Käsikirjoituksen välissä on alkemisti Arne Saknussemmin kaksi vuosisataa aikaisemmin riimuilla ja yksinkertaisella salakirjoituksella laatima kertomus laskeutumisesta Maan keskipisteeseen; teksti on helppo tulkita, koska se on kirjoitettu latinaksi.

Professori haluaa kulkea Saknussemmin jalanjäljillä, joten hän matkustaa Islantiin kirjan kokijahahmona toimivan veljenpoikansa Axelin kanssa. Islannissa he laskeutuvat yhdessä islantilaisen oppaansa Hansin (vuoden 1917 suomennoksessa Hannu) kanssa Snæfellsjökull-tulivuoren kraatteriin Saknussemin ohjeita noudattaen. Matkan varrelta löytyy todisteita edellisestä matkasta, mm. erääseen kallioseinään riimukirjaimin kaiverrettu Arne Saknussemmin nimi.

Pitkän ja vaivalloisen laskeutumisen päätteeksi seurue saapuu syvällä maan alla sijaitsevalle merelle, joka saa nimen Lidenbrockin meri. He ylittävät meren kivettyneestä puusta rakennetulla lautalla, jonka purjeet tehtiin varustukseen kuuluvista huovista. Merimatkan aikana he näkevät muinaisia eläimiä, esimerkiksi keskenään taistelevan plesiosauruksen ja ichtyosauruksen.

Merellä puhjenneen ukkosmyrskyn aikana retkikunta rantautuu; rantahietikolta löytyy pahasti ruostunut keskiaikainen aatelistikari ja läheisestä kallioseinämästä löytyy kyseisellä tikarilla kaiverrettu Saknussemmin monogrammi. Sen viitoittama reitti johtaa syvälle luolaan, mutta tien tukkeena on kallionlohkare. Lohkare räjäytetään, ja räjähdyksen seurauksena merestä syöksyy hyökyaalto luolan sisään vieden lautalle paenneet matkalaiset mukanaan.

Luolan sisällä matka jatkuu hallitsemattomasti ylöspäin jatkuvasti lämpenevän veden ja sen hävittyä laavan mukana, kunnes lopulta seurue kohoaa takaisin maanpinnalle Strombolin kraatterista Italiassa.

Professorista tulee seikkailun jälkeen Saksan kuuluisin tiedemies ja Axelista omien sanojensa mukaan "maailman onnellisin mies" sen jälkeen, kun hän on nainut Lidenbrockin kasvattityttären, Graubenin.[1]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matkustus maan keskipisteeseen, ruotsalaisesta käännöksestä B. Lagus ja G.W. Edlund 1879.
  • 2. laitos: Arvo Airio, Kirja 1917.
  • 3. laitos: Lyhentäen suomentanut Matti Karjalainen, Valistus 1966.
  • 4. laitos: Matka maan keskipisteeseen, Pentti Kähkönen, Sci-fi -sarja, WSOY 1974.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Verne, Jules: Matka maan keskipisteeseen. Suomentanut Pentti Kähkönen. WSOY, 1974. ISBN 951-0-06545-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matka maan keskipisteeseen.