Isänmaan lippu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Isänmaan Lippu (ransk. Face au Drapeau) Jules Vernen romaani, joka sijoittuu hänen tuotantonsa myöhäisvaiheeseen.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarinan keskushenkilö on professori Thomas Roch, joka on keksinyt eräänlaisen ohjuksen, jonka tuhovoima on ennenkuulumaton. Hän kuitenkin vaatii keksinnöstään liian kovaa hintaa, joten lopulta tilanne on mennyt siihen, että hän on seonnut; hänet on teljetty mielisairaalaan.

Rochin hoitajana toimii tarinan kertoja, insinööri Simon Hart, joka on tosiasiassa Ranskan viranomaisten asiamies: hänen tehtävänsä on huolehtia ettei Rochin keksintö joudu vääriin käsiin.

Merirosvo, kreivi d´Artigas, kaappaa molemmat miehet ja vie heidät salaiseen Back Cup -saaren tukikohtaansa. Siellä Roch saa jatkaa työtään ja hänen epäilynsä vaimennetaan kantamalla hänen eteensä kasoittain rahaa.

Hart onnistuu lähettämään hätäviestin pienessä nassakassa, ja paikalle tulee Sword-niminen pienoissukellusvene ensi apuna - mutta merirosvojen isompi sukellusvene upottaa sen.

Nyt rosvot alkavat kaivaa tunnelia luolastaan ulos saadakseen Rochin aseen torjumaan tulossa olevaa hyökkäystä.

Hyökkäys tulee väistämättä; ensimmäinen sota-alus tuhoutuu Rochin pommista - mutta sitten tapahtuu outoja: nopein taistelulaivoista, ranskalainen Tonnant, kiitää edelle valtava trikolori nostettuna ja soittokunta Marseljeesia soittaen.

Roch jähmettyy tämän nähdessään ja kuullessaan - ja silloin Hart huutaa hänelle:

»Ranskalainen, tuo on isänmaasi lippu! Et saa ampua sitä!»

Roch paiskaa sytytysaineen maahan - johon se valuu ja on käyttökelvoton! Nyt Tonnant avaa tulen järeillä tykeillään ja merirosvot juoksevat pakoon valtavien ammusten pudotessa ympäriinsä. Samassa valtava räjähdys pirstoo saaren raunioiksi - Roch on räjäyttänyt kaiken valmiina olleen räjähteensä.

Simon Hart löydetään rannalta ainoana eloon jääneenä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kirja on Vernen teoksista ehkä isänmaallisin; se ajoittuu Napoleon III:n kukistumisen jälkeiseen aikaan ja siis aikakauteen, jolloin Ranskaa nöyryytettiin; tämä ehkä selittää teoksen "hurraa-isänmaallisen" perushengen.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekkiläinen ohjaaja Karel Zeman teki vuonna 1958 kirjasta mustavalkoisen puolianimaatioelokuvan Salaisuuksien saari (Vynález zkázy, suom. Jules Verne)[1]; näyttelijät olivat oikeita, kaikki ajoneuvot, laivat, eläimet ja rakennukset puolestaan animaatioita. Tarina seuraa Vernen tekstiä varsin uskollisesti; tosin mukaan on liitetty merirosvojen upottamasta matkustaja-aluksesta peräisin oleva nuori nainen, joka tarinan lopussa pelastuu ilmapallon avulla Hartin seurassa. Myös Hartin hätäviesti lähtee elokuvassa vetytäytteisen ilmapallon avulla eikä veteen heitetyssä nassakassa kuten kirjassa.

Samoin Rochista piirretään alkuperäistä sympaattisempi kuva: hän on tieteelleen omistautunut elämälle vieras tutkija, joka kuitenkin viime hetkellä tajuaa, miten väärin hänen keksintöään on käytetty. Vernen alkuperäisajatuksesta poiketen annetaan ymmärtää että Roch räjäyttää valmiina olleen erikoisammuksensa tuhoten saaren pelastaakseen ilmapallolla pakenevat kaksi nuorta ihmistä - ei niinkään tulossa olevien isänmaansa sotalaivojen vuoksi kuten Verne suoraan sanoi. Tässä tapauksessa saaresta jää jäljelle vain pinnalla ylösalaisin kelluva kreivin korea silinterihattu.

Elokuva on esitetty Suomessa sekä teattereissa että televisiossa. Se on olemassa myös videona.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]