Olof Palme

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Ruotsin pääministeriä. Historioitsija Olof Palmesta on eri artikkeli.
Sven Olof Joachim Palme
Olof Palme.png
Ruotsin 26. pääministeri
14. lokakuuta 1969 – 8. lokakuuta 1976
8. lokakuuta 1982 – 28. helmikuuta 1986
Monarkki Kustaa VI Aadolf
Kaarle XVI Kustaa
Edeltäjä Tage Erlander
Thorbjörn Fälldin
Seuraaja Thorbjörn Fälldin
Ingvar Carlsson
Tiedot
Syntynyt 30. tammikuuta 1927
Östermalm, Tukholma
Kuollut 28. helmikuuta 1986 (59 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Puolue Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Puoliso Lisbet Palme
Allekirjoitus Olof Palme Signature.svg

Sven Olof Joachim Palme Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (30. tammikuuta 1927 Tukholma, Ruotsi28. helmikuuta 1986 Tukholma, Ruotsi) oli Ruotsin pääministeri ja maansa sosiaalidemokraattisen puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja. Hänet murhattiin vuonna 1986 ampumalla, eikä tekijää ole saatu selville.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palme syntyi yläluokkaiseen perheeseen ja varttui Östermalmilla Tukholmassa. Palme-suku oli aikoinaan tullut Ruotsiin Alankomaista. Olof Palmen isällä, pääjohtaja Gunnar Palmella oli osittain myös suomalaiset sukujuuret, äidillä, Freiin von Knieriemillä, taas balttilais-saksalaiset[1]lähde tarkemmin?. Hänen isovanhempansa olivat liberaalipoliitikko Sven Theodor Palme ja suomalaissyntyinen Hanna von Born. Koulutukseltaan hän oli juristi. Palme oli naimisissa Lisbet Palmen (o.s. Beck-Friis, s. 1931) kanssa vuodesta 1956 kuolemaansa asti. Parille syntyi pojat Joakim, Mårten ja Mattias.[2][3]

Palme toimi valtiopäiväedustajana 28 vuotta (1958-1986, ensimmäisessä kamarissa vuosina 1958–1968, toisessa kamarissa vuosina 1969–1970). Vuosina 1963–1965 hän toimi valtioneuvostossa salkuttomana ministerinä erikoistuneena nuorisoasioihin. Ruotsin liikenneministerinä toimiessaan (1965–1967) hän toteutti muun muassa Ruotsin siirtymisen oikeanpuoliseen liikenteeseen. Opetusministerinä hän toimi vuosina 1967–1969.

Palme oli Ruotsin pääministerinä kahteen otteeseen, 14. lokakuuta 1969 – 8. lokakuuta 1976 ja 8. lokakuuta 1982 – 28. helmikuuta 1986. Puolueensa puheenjohtaja hän oli 1969–1986.

Palme tuli kansainvälisesti tunnetuksi osallistuessaan Pohjois-Vietnamin Moskovan suurlähettilään kanssa mielenosoitukseen Yhdysvaltain Vietnamin sotaa vastaan helmikuussa 1968. Kun Palme joulukuussa 1972 leimasi Yhdysvaltain toiminnan Pohjois-Vietnamissa kidutukseksi ja vertasi sitä natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana tekemiin joukkomurhiin, Yhdysvallat kutsui Tukholman-suurlähettiläänsä kotiin ja palautti diplomaattisuhteet normaaleiksi vasta maaliskuun lopulla 1974. Palme vaikutti osaltaan ruotsalaisen hyvinvointivaltiomallin kehittämiseen.[4] 1960- ja 1970-lukujen taitteessa Palme ajoi tarmokkaasti yhteispohjoismaisen talousalueen muodostamiseen tähdännyttä Nordek-hanketta, joka kariutui Tanskan liittymiseen Euroopan talousyhteisön (EEC) jäseneksi vuoden 1973 alussa.

Palme oli myös aktiivinen toimija Sosialistisessa internationaalissa ja keskittyi Länsi-Saksan liittokanslerin Willy Brandtin ja Itävallan liittokanslerin Bruno Kreiskyn kanssa erityisesti kolmannen maailman kysymyksiin. Palme solmi läheiset suhteet muun muassa Palestiinan vapautusjärjestöön PLO:hon ja sen johtajaan Jasser Arafatiin, joka vieraili Ruotsissa 1983 Palmen kutsusta. Varoen ärsyttämästä liiaksi Israelia ja Yhdysvaltoja Palme korosti tällöin ottavansa Arafatin vastaan nimenomaan Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajana eikä niinkään Ruotsin pääministerinä. Israel kuitenkin reagoi asiaan voimakkaasti esittämällä Ruotsille jyrkän paheksuntansa.

Palmen usein toistettu lause "politiikka on tahdon asia" (politik är att vilja) on peräisin vuodelta 1964[2].

Murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olof Palmen kuolinpaikalla oleva muistolaatta.

Palme ammuttiin Tukholmassa Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa 28. helmikuuta 1986 hänen ollessaan palaamassa elokuvista vaimonsa Lisbetin kanssa. Palme kiidätettiin nopeasti sairaalahoitoon, mutta elvytysyritykset jäivät tuloksettomiksi ja sairaalassa Palme todettiin kuolleeksi. Murhaajaa ei ole saatu selville, eikä myöskään murhan motiivi ole tiedossa.

Tukholman käräjäoikeus tuomitsi teosta elinkautiseen vankeuteen Christer Petterssonin, jonka Svean hovioikeus sittemmin vapautti puutteellisten todisteiden takia. Valtakunnansyyttäjä pyysi tuomion purkamista, mutta korkein oikeus hylkäsi esityksen 28. maaliskuuta 1998.[5] Vakavasti päihdeongelmainen Pettersson kuoli 29. syyskuuta 2004 päähän saamiinsa vammoihin, jotka hän sai kaaduttuaan joitakin päiviä aiemmin.

Palme-jutun tutkintaprosessi on Ruotsin kaikkien aikojen kallein, ja se jatkuu edelleen. Ruotsin entisen lain mukaan Palmen murha olisi vanhentunut rikoksena vuonna 2011, jolloin siitä oli kulunut 25 vuotta. 1. heinäkuuta 2010 voimaan astuneen uuden rikoslain mukaan vakavat rikokset, kuten murhat, eivät vanhene koskaan. Siksi myös Palmen murhan rikosoikeudellista tutkintaa voidaan jatkaa.

Saksalainen Focus-lehti on haastatellut Jugoslavian entistä turvallisuusupseeria, joka väittää, että murhan taustalla on Jugoslavian turvallisuuspalvelu ja että murhaaja asuu Zagrebissa Kroatiassa ja työskentelee yksityisen turvallisuuspalvelun leivissä.[6]

Ruotsalaismiljardööri Hans Kristian Rausingin vaimo Eva Rausing väitti ennen toukokuussa 2012 tapahtunutta kuolemaansa tietävänsä Palmen murhaajan. Hän lähetti viestejä tapausta tutkineelle kirjailija Gunnar Wallille, joka ei kuitenkaan uskonut Rausingia. Sittemmin ruotsalaisviranomaiset ovat ryhtyneet tutkimaan viestejä,[7] joissa murhaajaksi mainitaan Eva Rausingin appi Hans Rausing.[8]

Palmen hautajaiset järjesti Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue 15. maaliskuuta 1986 Tukholman kaupungintalossa. Hautajaisiin osallistui kymmeniä valtionpäämiehiä, ja tilaisuuteen oli lähettänyt edustajansa kaikkiaan yli sata valtiota. Hautajaisissa puhuivat muun muassa YK:n pääsihteeri Javier Perez de Cuellar, Suomen pääministeri Kalevi Sorsa Pohjoismaiden edustajana, Länsi-Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt Sosialistisen internationaalin edustajana ja Intian pääministeri Rajiv Gandhi kolmannen maailman edustajana. Sadattuhannet ruotsalaiset seurasivat Palmen ruumissaattoa halki Tukholman.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olof Palme Answers.com. Viitattu 27.5.2009.
  2. a b Janne Virkkunen, Yläluokan poika puolusti sorrettuja, Helsingin Sanomat 23.10.2011 sivu C 2
  3. Christer Engstrand & Ingmar Andersson: Historiska personer (Haettu uudelleen Archive.orgista 23.10.2011) Viitattu 15.9.2007. (ruotsiksi)
  4. Paavo Rytsä: Olof Palme - Kansankodin kummisetä Yle, Elävä arkisto.
  5. Juhani Roiha: Pettersson ei joudu uudelleen oikeuden eteen 1998. Turun Sanomat. Viitattu 15.9.2007.
  6. Saksalaisväite: Jugoslavian turvallisuuspalvelu murhasi Olof Palmen Hs.fi. Viitattu 18.1.2011.
  7. Marika Kataja-Lian, Tetra Pak -perijän kuollut vaimo väitti tietävänsä Palmen murhaajan, Yle.fi, viitattu 28.8.2012
  8. Hans Rausing: Det speglar sjukdomen, viitattu 1.9.2012
  9. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 57. Otava, 1986.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrik Berggren, Edessä ihana tulevaisuus, suom. Heikki Eskelinen, Otava 2011
  • Kjell Östberg: Olof Palme 1927−1986 − Valtiomies ja humanisti (suom. Anna-Maija Luomi). Minerva Kustannus, 2009. ISBN 978-952-492-302-6.