Elinkautinen vankeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elinkautinen vankeus on vankeusrangaistus, joka teoriassa kestää tuomitun kuolemaan saakka. Sen tarkka määritelmä vaihtelee eri lainsäädännöissä. Monissa maissa elinkautiselle vankeudelle on säädetty enimmäiskesto, ja tuomitulla on mahdollisuus saada armahdus, usein tietyn vähimmäisajan jälkeen.

Paikoissa, joissa kuolemanrangaistus on käytössä, elinkautista vankeutta pidetään usein sitä hieman lievempänä rangaistusvaihtoehtona.

Human Rights Watchin ja Amnesty Internationalin mukaan vain Israelissa, Etelä-Afrikassa, Tansaniassa ja Yhdysvalloissa on alaikäisiä elinkautisvankeja, joilla ei ole mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen. Yhdysvalloissa oli lokakuussa 2005 enemmän alaikäisiä elinkautisvankeja kuin missään muualla: 9 700, joista 2 200 ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen.lähde?

Euroopan maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Belgia: Elinkautinen on käytännössä 30 vuotta vankeutta. Kun kolmannes siitä on suoritettu, vanki voi anoa armahdusta.
  • Englanti ja Wales: Elinkautisen pituutta ei ole määritelty. Murhasta voidaan tuomita elinkautinen, joka käytännössä kestää vähintään viisitoista vuotta. Lisäksi on mahdollista, että elinkautiseen määrätään elinikäinen minimiaika (engl. whole life tariff), mikä tarkoittaa, että tuomittu istuu loppuelämänsä vankilassa.
  • Espanja: Pisin mahdollinen tuomio on 30 vuotta. Poikkeuksena ovat terrorismirikokset, joista voi saada kuolemaan saakka kestävän elinkautistuomion.
  • Italia: Tuomitulla on kymmenen vuoden vankeuden jälkeen mahdollisuus työskennellä päivisin vankilan ulkopuolella. 26 vuoden kuluttua voi saada täydellisen armahduksen. Erityisen vaarallisina pidetyt rikolliset saattavat joutua istumaan jopa yli 50 vuotta.
  • Itävalta: On mahdollista saada armahdus viidentoista vuoden vankeuden jälkeen, jos katsotaan, että vanki ei todennäköisesti syyllisty enää uusiin rikoksiin. Alle 21-vuotiaat rikoksentekijät eivät voi saada elinkautista.
  • Kreikka: Elinkautinen kestää enintään 25 vuotta, ja armahdusta voi anoa 16 vuoden vankeuden jälkeen.
  • Norja: Elinkautista ei ole Norjan laissa. Pisin mahdollinen tuomio on 21 vuotta vankeutta. Usein tuomittu joutuu istumaan siitä vain kaksi kolmasosaa ja vain harva joutuu viettämään vankeudessa yli neljätoista vuotta. Poikkeuksena on, jos vanki on eristetty ”sikring”:iinselvennä, tällöin tuomion pituus on määräämätön.
  • Puola: 25 vuoden jälkeen on mahdollista saada armahdus.
  • Ruotsi: Kymmenen vuoden jälkeen hallitus voi muuttaa tuomion määräaikaiseksi. Käytännössä on harvinaista, että hallitus armahtaisi näin aikaisin. Jotkut elinkautisvangit ovat joutuneet kärsimään tuomiotaan yli 20 vuotta ilman, että heitä olisi armahdettu.
  • Saksa: Tuomittu voi saada armahduksen, kun vähintään viisitoista vuotta rangaistuksesta on suoritettu. Kuitenkin joihinkin elinkautistuomioihin voidaan liittää lausuma ”erityisen korkeasta syyntakeisuudesta”, minkä johdosta rangaistus voi kestää huomattavastiselvennä pidempäänkin kuin 15 vuotta.
  • Tanska: Elinkautinen on tavallisesti enintään 12-16 vuotta vankeutta, mutta erittäin vakaviin rikoksiin syyllistyneet voivat saada pidemmänkin tuomion. Pisimpään elinkautista on istunut neljä poliisia ampunut Palle Sørensen, joka oli vankilassa runsaat 32 vuotta.
  • Viro: Elinkautinen tarkoittaa loppuelämää vankilassa, ellei presidentti armahda. Koko Viron uuden itsenäisyyden aikana ei yhtäkään elinkautisvankia ole armahdettu (tilanne 18.8.2006).

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkautisvankien määrä on kasvanut Suomessa rajusti 2000-luvulla. Vuonna 2000 elinkautisvankeja oli 59 ja useina 1990-luvun vuosina jopa alle 30.[1] Vuoden 2012 lopussa elinkautisvankeja oli 200, joista kymmenen oli naisia. Keskimääräinen rangaistuksen pituus oli 17 vuotta.[2] Huhtikuussa 2014 uutisoitiin, että elinkautista vankeusrangaistusta kärsi 211 vankia. Määrän kasvun syynä on pidetty muutosta mielentilatutkimuksessa; yhä useampi murhasta tuomittu katsotaan syyntakeiseksi eli täydessä ymmärryksessä olevaksi.[3]

Keskimäärin elinkautinen vankeus kestää Suomessa 14 vuotta neljä kuukautta (tilanne huhtikuussa 2014).[3] Joitakin poikkeuksia on. Esimerkiksi Pasi Räty istui vanhuksen murhasta 22 vuotta (vuodet 1990–2012).[4] Myös kolmoismurhaajat Mika Muranen ja Juha Valjakkala istuivat kaksi vuosikymmentä: Muranen vuodet 1994–2014[5] ja Valjakkala vuodet 1988–2008.[6] Vilho Huovinen -niminen kolmoismurhaaja puolestaan vietti vankilassa 25 vuotta.[7]

Suomessa vankeutta voidaan tuomita joko elinkaudeksi tai määräajaksi. Jälkimmäistä tuomitaan aina vähintään 14 vuorokautta ja enimmillään kaksitoista vuotta. Joskus rikoksentekijä on syyllistynyt kahteen tai useampaan rikokseen samalla kertaa. Hänet saatetaan tällöin tuomita kärsimään yhteistä rangaistusta. Yhteisen rangaistuksen enimmäispituus voi enimmillään olla viisitoista vuotta.[8]

Suomen rikoslain perusteella voidaan määrätä elinkautinen vankeus seuraavista rikoksista:[8]

Armahdus ja ehdonalainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2006 tuli voimaan nykyinen laki elinkautisvankien armahtamisesta ja ehdonalaisesta vapaudesta. Presidentin armahdusoikeus säilyi, mutta nykyään kaikkien 12 vuotta istuneiden elinkautisvankien vankeuden jatkaminen tulee Helsingin hovioikeuden käsiteltäväksi. Alle 21-vuotiaana tuomittujen tapaukset otetaan käsittelyyn 10 vuoden istumisen jälkeen. Päätös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä tehdään Rikosseuraamusviraston arvion pohjalta. Arviointi koskee tuomioon johtanutta rikosta ja sen jälkeisiä rikoksia, vangin vaarallisuutta ja hänen vankilassa esittämiään uhkauksia sekä vangin käytöstä. Arviota tehtäessä otetaan rikosseuraamusesimiehen (ent. ylivartijan) ja vankilanjohtajan lausunnot, jotka puolestaan pohjautuvat muiden vankilatyöntekijöiden näkemyksiin..[9]

Vuosina 2007–2010 Hovioikeus käsitteli 54 tapausta, joista on hyväksytty 21. Tuomion saaneista 2/3:lla on alkoholiriippuvuus, samoin 2/3:lla on persoonallisuushäiriö.[9] Jos päätös on kielteinen, vapauttamisasia tulee automaattisesti käsiteltäväksi uudelleen joka toinen vuosi. Ehdonalaiseen päästetyn elinkautisvangin jäännösrangaistuksen pituus on kolme vuotta. Viime aikoina tuomioiden keskipituus on ollut kasvussa.lähde?

Elinkautistuomiota saattaa joutua istumaan kuolemaan asti: tällainen oli muun muassa Väinö Kilpiäinen, joka istui vuodesta 1953 kuolemaansa 1973 asti.[10]

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kanada: Pisin mahdollinen elinkautinen ilman armahdusta on 25 vuotta.
  • Meksiko: Meksikossa ei ole elinkautista vankeusrangaistusta. Pisin mahdollinen tuomio on 60 vuotta vankeutta, josta joutuu suorittamaan korkeintaan 40 vuotta.
  • Yhdysvallat: Tarkka määritelmä vaihtelee osavaltioittain toisinaan hyvinkin paljon. Elinkautisesta voi hakea ehdonalaiseen joissakin rikoksissa osavaltiosta riippuen jonkun tietyn määräajan jälkeen. Sen sijaan myös monissa osavaltioissa voi saada henkirikoksesta tai muista vakavista rikoksista elinkautisen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen (engl. life imprisonment without the possibility of parole), joka tarkoittaa sitä, että vanki on vankilassa kuolemaansa asti. Yhdysvalloissa on myös voimassa kuolemanrangaistus tietyissä osavaltioissa.

Muu maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Australia: Elinkautisesta voi anoa ehdonalaiseen vapauteen pääsyä tietyn ajan jälkeen, jonka oikeus määrää tapauskohtaisesti. On hyvin harvinaista, että vanki määrätään loppueläkseen vankilaan ilman ehdonalaisen mahdollisuutta. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi Martin Bryant ja Ivan Milat.
  • Brasilia: Enimmillään 30 vuotta.
  • Uusi-Seelanti: Elinkautisvangin minimivankeus ilman armahdusmahdollisuutta on tuomioistuimen määräämä aika ja vähintään kymmenen, joissain poikkeustapauksissa seitsemäntoista vuotta. Pisimmän määräajan eli 30 vuotta on saanut William Dwane Bell vuonna 2003.
  • Intia: Armahduksen voi saada vähintään 25 vankeusvuoden jälkeen. Intiassa on myös voimassa kuolemanrangaistus.
  • Japani: Armahdus on mahdollista saada kymmenen vuoden vankeuden jälkeen. Japanissa on myös voimassa kuolemanrangaistus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ahtokivi, Ilkka: Karjalainen: Elinkautisvankien määrässä raju kasvu 17.6.2013. Verkkouutiset. Viitattu 04.05.2014.
  2. Vangit 30.7.2013. Rikosseuraamuslaitos. Viitattu 12.12.2013.
  3. a b Elinkautisvankeja Suomessa ennätysmäärä: yhä useampi murhamies saa pisimmän kakun 19.04.2014. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 04.05.2014.
  4. Hannula, Päivi: Suomen pitkäaikaisin elinkautisvanki vapautettiin - tappoi heti 12.04.2012. MTV. Viitattu 4.5.2014.
  5. Kolmoismurhaaja Mika Murasen ehdonalaishakemus hyväksyttiin 25.09.2013. MTV. Viitattu 04.05.2014.
  6. IS-STT: Juha Valjakkala pääsee ehdonalaiseen 3.12.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 04.05.2014.
  7. Soukola, Timo: Huovinen, Vilho (1918 - 1985) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 04.05.2014.
  8. a b Rikoslaki Finlex. Viitattu 12.12.2013.
  9. a b Janne Toivonen, Harva uusii henkirikoksen, Helsingin Sanomat 8.7.2010 s. A9
  10. Suo-Yrjö, Pia: [http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090089/URN_NBN_fi_joy-20090089.pdf Soson peto -Soson rautatiepysäkillä vuonna 1953 tapahtunut ryöstömurha ja sitä seurannut julkinen keskustelu kuolemanrangaistuksesta. Pro gradu -tutkielma.] 2009. Joensuun yliopisto, Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta. (suomeksi)