Ruotsin korkein oikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bonden palatsi Tukholman vanhassakaupungissa, missä Ruotsin korkein oikeus kokoontuu.

Ruotsin korkein oikeus (ruots. Högsta domstolen) on Ruotsin korkein oikeusaste ja viimeinen aste kaikissa siviili- ja rikosasioissa. Se toimii rinnakkaisena korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. Jotta oikeusjuttu päätyisi käsiteltäväksi korkeimpaan oikeuteen, tulee siitä olla annettu tuomio jossakin Ruotsin kuudesta hovioikeudesta, jolloin voidaan hakea muutoksenhakuoikeutta. Muutoksenhakulupa myönnetään yleensä ainoastaan, jos korkein oikeus haluaa käsitellä juttua ennakkotapauksena. Korkeimman oikeuden tuomio on lopullinen eikä siihen voi hakea muutosta. Ruotsin korkein oikeus kokoontuu Tukholmassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinoin Ruotsin valtakunnassa kuninkaalla oli kaikki päätäntävalta oikeusasioissa. Vuonna 1614 kuningas Kustaa II Aadolf antoi kuitenkin Svean hovioikeudelle vallan julistaa tuomiot hänen nimissään. Kuningas perusti valtaneuvoston, joka toimi yhtä aikaa sekä ylimpänä tuomioistuimena että hallituksena, ja neuvostolta saattoi hakea muutosta hovioikeuden tuomioihin. Valtaneuvosto toimi paljolti kuninkaan määräysvallassa.

Yksinvaltiaana hallinnut Kustaa III lakkautti valtaneuvoston ja vuonna 1789 perusti Ruotsin korkeimman oikeuden. Korkeimmasta oikeudesta tuli näin riippumaton oikeusaste 19. toukokuuta 1789. Oikeudessa oli aluksi kaksitoista jäsentä, joista korkeintaan kahdeksan oli kerrallaan päättämässä yhdestä asiasta. Lain mukaan kuninkaallakin oli oikeudessa kaksi ääntä sekä tasatilanteessa ratkaiseva ääni, mutta kuninkaat eivät koskaan käyttäneet äänioikeuttaan, lukuun ottamatta yhtä tapausta korkeimman oikeuden 100-vuotispäivänä. Uuden hallitusmuodon seurauksena korkein oikeus lakkasi antamasta tuomioitaan kuninkaan nimissä vuonna 1975.

Korkeimman oikeuden eri vaiheissa sen jäsenmäärä ja toimintavat ovat muuttuneet jonkin verran. 1800-luvun aikana oikeudesta tehtiin entistä riippumattomampi lakiasäätävistä hallinnon aloista. Niinpä vaikka Ruotsin hallitus nimittääkin tuomarit, ei se voi sekaantua näiden päätöksiin, eikä valtiopäivillä ole korkeimman oikeuden asioissa määräysvaltaa. Merkittävin toiminnan muutos tapahtui vuonna 1909, kun kasvaneen juttujen määrän johdosta erotettiin omiksi elimikseen korkein hallinto-oikeus (Regeringsrätten) ja lakineuvosto (Lagrådet). Näin korkeimman oikeuden alaksi jäivät nimenomaan siviili- ja rikosasiat.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioistuin kokoontui aikoinaan Tukholman kuninkaanlinnassa, nykyään Bonden palatsissa Tukholman vanhassa kaupungissa. Korkeimmassa oikeudessa on tätä nykyä kuusitoista jäsentä. Jäseniä on vuoden 1809 halintomuodosta alkaen kutsuttu nimellä oikeusneuvos (ruots. justitieråd). Oikeusneuvosten vähimmäismääräksi on päätetty neljätoista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]