H-päivä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dagen H.svg
H-merkki, joilla autoilijoita muistutettiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisestä.
Tukholman Kungsgatan H-päivänä

H-päiväksi (ruots. Dagen H) kutsutaan Ruotsissa vuoden 1967 syyskuun kolmatta päivää, jolloin maassa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Muutos merkitsi sitä, että autoilijoiden piti ajaa tien vasemman reunan sijasta oikeassa reunassa.

H-kirjain tuli ruotsin kielen sanasta "höger", joka tarkoittaa oikeaa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanäänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvoa-antava kansanäänestys järjestettiin vuonna 1955. Ylivoimainen enemmistö, 82,9 % äänestäneistä, halusi säilyttää vasemmanpuoleisen liikenteen, kun taas vain 15,5 % halusi siirtyä oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Täten äänestäjien 12 vuotta vanha tahto sivuutettiin. Toisaalta vain 53,2 % äänioikeutetuista osallistui kansanäänestykseen.

Valmistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätöstä tehtäessä arvioitiin kulut seuraavanlaisiksi:

  • Linja-autoliikenteen uudelleenjärjestelyt 200 milj. kruunua
  • Raitiovaunuliikenteen uudelleenjärjestelyt 60 milj. kruunua
  • Metsätalous, puolustusvoimat, huoltoasemat, koulutus, tiedotus, hallinto jne 50 milj. kruunua
    • Yhteensä 400 milj. kruunua.

Myöhemmin summan laskettiin olevan 600 miljoonaa kruunua.

Päätöstä tehtäessä vuonna 1963 linja-autojen lukumäärän arvioitiin olevan 6 700. Oikea lukumäärä oli noin 7 500. Näistä noin 3 500 saatiin muunnettua oikeanpuoleiseen liikenteeseen sopiviksi kevääseen 1966 mennessä. 2000 linja-autoa tilattiin suoraan oikeanpuoleista liikennettä varten ennen H-päivää. Loppuja muokattiin tai korvattiin H-päivään saakka. Raitiovaunuliikenne väheni tai joillakin paikkakunnilla loppui kokonaan. Kuitenkin Göteborgissa ja Norrköpingissä raitiotiet päätettiin säilyttää, ja ne ovat pysyneet kaupungeissa tähän päivään saakka. Tukholmassa kantakaupungin raitioliikenne loppui H-päivänä, mutta pari osuutta jäi olemaan omina irrallisina linjoinaan (ks. Tukholman raitioliikenne). Ruotsin naapurimaissa Norjassa, Suomessa ja Tanskassa oli oikeanpuoleinen liikenne jo ennestään.

Monia risteyksiä piti rakentaa uudelleen. Liikennemerkkejä ja tiemerkintöjä piti siirtää ja vaihtaa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että Ruotsissa myydyt autot olivat yleisimmin vasemmalta puolelta ohjattavia. Näin ollen kaikkia autoja ei tarvinnut muuntaa. Jotkut tien reunaa tarkkailemaan tottuneet autoilijat tosin olivat huolissaan ajamisen sujumisesta, kun kuljettaja on lähellä tien keskiviivaa. Linja-autot olivat sen sijaan aina oikealta ohjattavia, ja sen takia huomattava osa muutosmäärärahoista menikin linja-autoyhtiöille linja-autojen muuntamista varten.

Muutos rahoitettiin erityisellä ajoneuvoverolla, jota perittiin vuosina 1967–1970.

Varsinainen siirtyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teiden varsille asetettiin mustia kuusikulmaisia kylttejä, joissa oli keltainen H-kirjain, muistuttamaan teidenkäyttäjiä oikeassa reunassa pysyttelemisestä. Pieniä muistutusmerkkejä jaettiin myös autoilijoille muun muassa huoltoasemilla. Kello 4:50 sunnuntaiaamuna 3.9.1967 kaikki ajoneuvot pysähtyivät tien vasempaan reunaan. Lyhyen pysähdyksen jälkeen ajettiin varovaisesti tien oikeaan reunaan. Kello 5:00 liikenne käynnistyi uudelleen, mutta nyt oikeanpuoleisena. Lähtölaskenta kuului radion kautta. Autoilijoita kehotettiin pitämään siirtymisen jälkeen lähivalot päällä, minkä takia epäsymmetristen ajovalojen teippaukset piti mieluiten poistaa kymmenminuuttisen pysähdyksen aikana. Tämän jälkeen oikeanpuoleinen liikenne oli voimassa.

Siirtymistä edelsi intensiivinen tiedotuskampanja ilmoitusten, lehtisten, TV- ja radio-ohjelmien kautta. Itse siirtymistä valvottiin suorassa radiolähetyksessä, jota johti CeGe Hammarlund.

Heti uudelleenjärjestelyn jälkeen liikennettä valvottiin tehokkaasti. Noin 10 300 poliisia ja sotilasta valvoi tapahtumaa. Näiden lisäksi tarvittiin yli 100 000 henkilöä auttamaan ja ohjaamaan noin 19 000 suojatiellä. Tähän tehtävään käytettiin koululaisia, erilaisten järjestöjen jäseniä sekä asevelvollisia.