Thorbjörn Fälldin
Sivulta puuttuu | Thorbjörn Fälldin | |
|---|---|
 |
|
| Ruotsin pääministeri | |
|
12. lokakuuta 1979 – 8. lokakuuta 1982 |
|
| Monarkki | Kaarle XVI Kustaa |
| Edeltäjä | Olof Palme Ola Ullsten |
| Seuraaja | Ola Ullsten Olof Palme |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1926 (ikä 87) Högsjö, Ångermanland |
| Puolue | Keskustapuolue |
| Ammatti | maanviljelijä |
| Puoliso | Solveig Fälldin |
Nils Olof Thorbjörn Fälldin (s. 24. huhtikuuta 1926) on ruotsalainen poliitikko keskustapuolueesta. Hän toimi kolmen hallituksen pääministerinä vuosien 1976 ja 1982 välillä ja puolueensa puheenjohtajana vuodesta 1971 vuoteen 1985. Kun hänestä tuli pääministeri vuonna 1976, hän oli ensimmäinen muusta kuin sosiaalidemokraattisesta puolueesta valittu pääministeri Ruotsissa neljäänkymmeneen vuoteen.
Fälldin varttui maanviljelijäperheessä Ångermanlandissa ja ryhtyi itsekin maanviljelijäksi. Ruotsin valtiopäiville hän nousi vuonna 1958.
Vuonna 1969 hän voitti kilpailun puolueensa varapuheenjohtajuudesta Johannes Antonssonia vastaan ja vuonna 1971 hän seurasi Gunnar Hedlundia puolueen puheenjohtajana.
Vuonna 1973 Fälldin ehdotti keskustapuolueen ja kansanpuolue liberaalien yhdistämistä. Ehdotus ei saanut kuitenkaan keskustapuolueen jäsenistön enemmistön tukea.
Koska keskustapuolue oli tuolloin Ruotsin suurin ei-sosialistinen puolue, Fälldin oli porvarien pääministeriehdokas vuoden 1976 valtiopäivävaaleissa. Porvarit voittivat vaalit ja keskustapuolue, kansanpuolue liberaalit ja maltillinen kokoomus muodostivat enemmistöhallituksen. Hallitusyhteistyötä leimasi kuitenkin riidat ydinvoiman lisärakentamisesta ja Fälldin erosi pääministerin paikalta vuonna 1978. Kansanpuolue liberaalit muodosti Ola Ullstenin johtaman vähemmistöhallituksen.
Vuoden 1979 valtiopäivävaalien jälkeen Fälldin sai uudelleen pääministerin paikan ja hän muodosti toisen hallituksensa vanhalta pohjalta. Hallitus kesti kaksi vuotta, kunnes maltillinen kokoomus jätti hallituksen veropolitiikkaa koskevien erimielisyyksien vuoksi. Keskustapuolueen ja kansanpuolueen hallitus jatkoi vuoden 1982 vaaleihin asti, joissa Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue palasi valtaan.
Vuonna 1985 tulleen toisen vaalitappionsa jälkeen Fälldin jätti puolueensa puheenjohtajuuden ja myöhemmin samana vuonna myös parlamenttipaikkansa. Jätettyään politiikan hän on toiminut muun muassa Föreningsbankenin ja Televerketin hallitusten puheenjohtajana.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Björn Elmbrant: Fälldin (1991)
- Dick Erixon: Rikstingstalen: en studie av Thorbjörn Fälldins Budskap (1996)
- Thorbjörn Fälldin: En bonde blir statsminister (1998)
| Louis De Geer vanhempi • Arvid Posse • Carl Johan Thyselius • Robert Themptander • Gillis Bildt • Gustaf Åkerhielm • Erik Gustaf Boström • Fredrik von Otter • Erik Gustaf Boström • Johan Ramstedt • Christian Lundeberg • Karl Staaff • Arvid Lindman • Karl Staaff • Hjalmar Hammarskjöld • Carl Swartz • Nils Edén • Hjalmar Branting • Louis De Geer nuorempi • Oscar von Sydow • Hjalmar Branting • Ernst Trygger • Hjalmar Branting • Rickard Sandler • Carl Gustaf Ekman • Arvid Lindman • Carl Gustaf Ekman • Felix Hamrin • Per Albin Hansson • Axel Pehrsson-Bramstorp • Per Albin Hansson • Tage Erlander • Olof Palme • Thorbjörn Fälldin • Ola Ullsten • Thorbjörn Fälldin • Olof Palme • Ingvar Carlsson • Carl Bildt • Ingvar Carlsson • Göran Persson • Fredrik Reinfeldt |
