Kansallisarkisto

Kansallisarkiston rakennus Rauhankadulla Helsingissä

Kansallisarkisto, entinen Valtionarkisto, muodostaa yhdessä seitsemän maakunta-arkiston kanssa Suomen arkistolaitoksen, joka kuuluu hallinnollisesti opetusministeriö- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen.

Tehtävä

Kansallisarkiston tehtävänä on johtaa Suomen arkistolaitoksen toimintaa ja toimia myös kansallisena pääarkistona. Tämä tarkoittaa valtion keskushallinnon arkistotoimen ohjaamista sekä toimimista valtakunnallisena keskusvirastona. Sen tehtäviin kuuluu myös oman alansa tutkimus- ja kehittämistoiminta. Tämän tehtävän toteuttamiseksi Kansallisarkisto vastaanottaa, säilyttää, ylläpitää ja antaa yleisön käytettäväksi viranomaisten ja yksityisten arkistoja. Kansallisarkisto hankkii Suomen historian kannalta merkityksellistä aineistoa, myös kopioina ulkomaisista arkistoista sekä edistää kaiken säilyttämänsä materiaalin käyttöä tutkimuksessa.

Kansallisarkisto toimii myös heraldisten kysymysten asiantuntijavirastona. Heraldinen lautakunta toimii sen yhteydessä. Se valvoo edeltäjänsä, valtioneuvoston vuonna 1957 asettaman heraldisen toimikunnan, tavoin julkisen vallan eli valtion, kuntien ja kirkon kuvallisia tunnuksia. Näitä tunnuksia ovat valtakunnan lippujen ja vaakunan lisäksi läänien, maakuntien ja kuntien vaakunat ja liput sekä kirkolliset vaakunat, lisäksi virastojen sinetit kuin myös huvialusten ja armeijan joukko-osastojen liput. Tämän lisäksi lautakunta opastaa ja antaa neuvontaa heraldisissa kysymyksissä niin viranomaisille kuin yksityisille yhteisöille ja henkilöille.

Historia

Kansallisarkisto on kehittynyt vuonna 1816 perustetusta Senaatin arkistosta.

Ruotsin vallan aikana aina vuoteen 1809 saakka Suomen aluetta koskeva asiakirjamateriaali oli pääsääntöisesti tallennettu Tukholmaan, missä tehtiin kaikki keskushallintoa koskevat päätökset. Suomi sai oman keskushallinnon vuonna 1809, kun se liitettiin Venäjään autonomisena ruhtinaskuntana.

Uusi valtioyhteys toi esille kysymyksen viranomaisten asiakirjojen säilyttämisestä. Suomea koskevien asiakirjojen saanti Ruotsin alueelta muodostui myös ajankohtaiseksi. Senaatin arkisto perustettiin vuonna 1816. Sinne siirrettiin aluksi Ruotsista Haminan rauhansopimuksen mukaisesti luovutetut Suomea koskevat asiakirjat ja vähitellen myös muiden virastojen arkistoja.

Senaatin arkistosta muodostui vähitellen keskusarkisto. Aluksi senaatin rakennuksessa toiminut arkisto palveli vain hallinnon tarpeita, mutta vuonna 1859 se avattiin myös yleisön käyttöön.

Vuonna 1869 keskusarkisto sai nimen Valtionarkisto, joka kuvasi hyvin viraston tarkoitusta tallentaa valtionhallinnon asiakirjoja. Vasta vuonna 1994 nimi muutettiin Kansallisarkistoksi, mikä vastaa paremmin sen yhteiskunnallista tehtävää.

Vuoden 2008 alussa Sota-arkiston ja Valtioneuvoston arkistot sulautettiin osaksi Kansallisarkistoa.

Vastuualueet

Kansallisarkisto jakautuu tutkimuksen ja kehittämisen, aineistohallinnan, tietopalvelun ja toiminnanohjauksen vastuualueisiin.

Tutkimuksen ja kehittämisen vastuualue edistää yhteistyötä tutkimusyhteisöjen kanssa ja vastaa tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Se myös ohjaa julkishallinnon sähköistä asiakirjahallintaa. Vastuualueen tehtäviin kuuluvat muun muassa kansallinen ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö, julkaisut, norminanto, tarkastukset, koulutus, seulonta ja sähköisen aineiston vastaanotto- ja palvelujärjestelmä VAPA.

Aineistohallinnan vastuualue vastaanottaa, hankkii ja sijoittaa aineistot sekä varmistaa niiden käytettävyyden ja säilyvyyden. Sen tehtäviä ovat muun muassa viranomaisarkistojen siirrot, yksityisarkistojen hankinta, asiakirjojen digitointi, konservointi ja arkistosektorin koordinointi Kansallisessa digitaalisessa kirjastossa.

Tietopalvelun vastuualue vastaa arkistolaitoksen tietopalveluista ja edistää arkistolaitoksen tunnettuutta. Vastuualueen tehtäviin kuuluvat esimerkiksi tutkijasalipalvelut, selvitys- ja jäljennepalvelut, kaukolainapalvelut, verkkopalvelut, arkistopedagoginen toiminta ja kirjasto- sekä kirjaamopalvelut.

Toiminnanohjauksen vastuualue vastaa suunnittelusta ja seurannasta sekä tarjoaa tukipalveluita kaikille vastuualueille. Sen tehtäviä ovat muun muassa strateginen suunnittelu, tulosohjaus, henkilöstö- ja taloushallinto, viestintä, ICT-palvelut, oikeudelliset asiat, kansainväliset tehtävät sekä Kansallisarkiston toimitilat.

Aineistot

Kansallisarkistossa on asiakirja-aineistoa runsaan sadan hyllykilometrin verran. Kokoelmat ulottuvat keskiajalta nykypäivään saakka. Kansallisarkisto säilyttää niin viranomais- ja yksityisarkistojakin.

Vanhin asiakirja, kuningas Birgerin suojeluskirje Karjalan naisille, on vuodelta 1316. Vanhin yhtenäinen asiakirjasarja, voudintilit, alkaa 1530-luvun lopulta. Ruotsin ajalta alkavat myös muun muassa tilikirjasarjat, tuomiokirjat ja maanmittauskartat. Autonomian ajalta tärkeimmät lähteet ovat senaatin, valtiosihteerinviraston ja kenraalikuvernöörinkanslian suuret arkistot.

Kaikkein vanhin asiakirjamateriaali on puutteellista, sillä keskusarkistot sijaitsivat Tukholmassa ennen vuotta 1809. Itäisiä maakuntia koskevaa arkistoa ei myöskään ollut. Toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä suuri osa suomalaista arkistomateriaalia jäi Neuvostoliittoon. Tämän arkistomateriaalin käyttöä on pyritty helpottamaan kopioimalla aineistoja Venäjän arkistoista.

Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen välillä on selkeä työnjako. Kansallisarkisto tallettaa valtion keskushallinnon ja pääkaupunkiseudulla toimivien valtion piiri- ja paikallisviranomaisten pysyvästi säilytettävät yli 40 vuotta vanhemmat asiakirjat. Viranomaisten tuottamista asiakirjoista säilytetään pysyvästi noin 10-15 prosenttia.

Suurin osa viranomais- ja yksityisarkistoista sijaitsee Rauhankadun päärakennuksessa. Sörnäisten toimipisteessä säilytetään puolustushallinnon asiakirjoja, kun taas ministeriöiden uusimmat arkistoidut asiakirjat, ulkoministeriötä ja puolustusministeriötä lukuun ottamatta, ovat Hallituskadun tiloissa.

Kansallisarkisto ottaa myös vastaan yksityisarkistoja lahjoina tai talletuksina. Yksityisarkistoihin sisältyy muun muassa valtiomiesten, poliitikkojen, yhteiskunnallisten vaikuttajien, kulttuurihenkilöiden sekä myös tavallisten kansalaisten ja erilaisten yhteisöjen aineistoja.

Jäljennekokoelmat ovat laajoja ja suosittuja ovat varsinkin sukututkijoiden käyttämät Suomen asutuksen yleisluettelo ja seurakuntien historiakirjajäljennökset. Lisäksi Kansallisarkistossa on mikrofilmikopioita maakunta-arkistoissa, kirkonarkistoissa sekä ulkomaisissa arkistoissa säilytettävistä asiakirjoista.

Merkittävän osan Kansallisarkiston kokoelmista muodostaa entisen Sota-arkiston yli 40 hyllykilometrin mittaiset kokoelmat, jotka sijaitsevat Sörnäisten toimipisteessä. Nämä käsittävät koko Suomen puolustushallinnon asiakirjat vuodesta 1812 lähes nykypäiviin asti. Lähes puolet tästä aineistosta on vuosien 1939–1945 sotien asiakirjoja, jotka ovat kaikkein käytetyimpiä puolustushallinnon asiakirjoja.

Myös kartat ja erilaiset piirustukset kuuluvat arkiston kokoelmiin. Vanhimmat niistä ovat 1600-luvun puolivälistä. Kansallisarkistoon siirretään myös sähköisiä aineistoja, joista suurin kokonaisuus on Väestörekisterikeskuksen luovuttama aineisto.

Kansallisarkiston kokoelmia voi tarkastella Vakka-arkistotietokannasta, joka sisältää myös maakunta-arkistojen aineistot. Asiakkaat voivat käyttää tietokantaa tiedonhakuun ja arkistoaineistojen paikantamiseen. Aarre-arkistorekisteri sisältää puolestaan puolustushallinnon asiakirjojen luettelo- ja kuvailutiedot.

Kansallisarkiston digitaaliarkistossa ovat arkistolaitoksen digitoidut asiakirjat. Verkkopalvelusta löytyy yli 10 miljoonaa digitoitua tiedostoa. Osa aineistosta on käyttörajoitettua.

Kansallisarkistossa säilytettäviä merkittäviä aineistokokoelmia ovat muun muassa:

• Alioikeuksien renovoidut (puhtaaksikirjoitetut) pöytäkirjat 1600-luvulta lähtien
• Keisarillisen senaatin arkisto 1809-1918
• Keskusvirastojen arkistot 1800-luvun alusta lähtien
• Korkeimpien oikeuksien arkistot vuodesta 1918
• Porvoon tuomiokapitulin ia useiden Uudenmaan läänin seurakuntien arkistot
• Puolustusvoimien arkistot vuodesta 1918
• Sotavuosien 1939-1945 asiakirjat
• Suomen kaikkien presidenttien paitsi Urho Kekkosen ja Martti Ahtisaaren arkistot
• Uudenmaan lääninhallituksen arkisto 1600-luvulta lähtien
• Uudenmaan läänin piiri- ja paikallisviranomaisten arkistoja
• Valtioneuvoston ja ministeriöiden arkistot vuodesta 1918
• Valtiosihteeriviraston ja kenraalikuvernöörinkanslian arkistot 1809-1918
• Venäjän keisarikuntaan 1721-1812 kuuluneen Vanhan Suomen oikeushallinnon arkistot
• Venäläiset sotilasasiakirjat 1722-1918
• Voudin- ja läänintilit 1537-1808
• Vuotta 1809 vanhemmat sotilasasiakirjat

Kirjasto

Kansallisarkiston kirjasto on valtakunnallinen arkistoalan, asiakirjadiplomatiikan sekä heraldiikan ja sigillografian tieteellinen erikoiskirjasto. Sen kokoelmissa on runsaasti myös Suomen historian perustutkimusta tukevaa kirjallisuutta. Kansallisarkiston kirjaston kokoelmissa on runsaat 88 000 nidettä (1 900 hm) koti- ja ulkomaista kirjallisuutta sekä noin 200 koti- ja ulkomaista aikakauslehteä. Kirjastossa on hakuteosten, lähdejulkaisujen ja virallisjulkaisujen ohella Suomen ja naapurimaiden historiaa, oikeus-, hallinto- ja yhteiskuntatieteitä käsittelevää kirjallisuutta, paikallishistoriallista sekä suku- ja henkilöhistoriallista kirjallisuutta.

Monipuolisen koti- ja ulkomaisen arkistoalan kirjallisuuden sekä keskeisen Suomen historiaa ja lähdejulkaisuja käsittelevän kirjallisuuden ohella Kansallisarkiston kirjasto on vuosikymmenten kuluessa koonnut laajan heraldiikkaa ja sigillografiaa käsittelevän kirjakokoelman. Kirjastoon hankitaan ensisijaisesti arkisto-alaa, asiakirjahallintoa sekä arkistojen käyttöä tukevaa koti- ja ulkomaista kirjallisuutta, heraldista kirjallisuutta sekä keskeistä Suomen historian lähdetutkimusta käsittelevää kirjallisuutta. Lahjoituksina saadaan eniten genealogista ja topografista kirjallisuutta.

Kansallisarkiston kirjaston kokoelmista ei anneta kotilainoja, eikä kirjasto ole mukana kaukopalvelujärjestelmässä.

Toimipisteet

Kansallisarkistossa on nykyisin neljä toimipistettä: Rauhankadun, Hallituskadun, Siltavuoren sekä Sörnäisten toimipisteet.

Rauhankadun päärakennusta on laajennettu vuosien varrella useampaan otteeseen.

Valtionarkisto siirtyi vuonna 1890 Senaatin linnasta Rauhankadun ja Snellmaninkadun kulmaan, professori C.G. Nyströmin arkistolle suunnittelemaan rakennukseen. Rakennuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Säätytalo, Suomen Pankki sekä yliopiston laitoksia.

Ensimmäinen lisärakennus valmistui vuonna 1928 Snelmanninkadun kulmaan tilojen käytyä ahtaiksi. Saatu lisätila riitti Kansallisarkiston tarpeisiin lähes 50 vuoden ajan. Vuonna 1972 rakennettiin Olof Hanssonin suunnittelema lisärakennus, jonka myötä sisäänkäynti vaihtui valmistuneeseen rakennukseen.

Kansallisarkisto sai lisätilaa Siltavuorenrannasta Sota-arkiston muutettua Venäjän armeijan entisestä Provianttimakasiinista suurempiin tiloihin vuonna 1997. Kansallisarkisto kunnosti tilat muuton jälkeen ja sai ne omaan käyttöönsä vuonna 2000.

Sota-arkisto ja Valtioneuvoston arkisto liitettiiin Kansallisarkistoon vuonna 2008. Entinen Sota-arkiston kiinteistö siirtyi samalla Kansallisarkistolle ja rakennusta alettiin kutsua Sörnäisten toimpisteeksi.

Vuonna 2011 Kansallisarkiston neljässä toimipisteessä on henkilökuntaa yhteensä noin 160 henkilöä. Suurin osa heistä työskentelee Rauhankadun päärakennuksessa. Asiakirjoille on säilytystilaa yhteensä noin 128 hyllykilometriä.

Tutkijasaleissa on yhteensä noin 200 asiakaspaikkaa, joiden määrä vähenee noin 150 paikkaan Sörnäisten toimipisteen tutkijapalvelun päättyessä vuoden 2012 alussa. Tutkijasaleista löytyvät niin mikrofilmilaitteet kuin kopiointimahdollisuudetkin.

Kansallisarkistossa on kaksi noin 60 hengen luentosalia, jotka sijaitsevat päärakennuksessa sekä Siltavuoren toimipisteessä. Päärakennuksessa sijaitsevat lisäksi kahvilaravintola Café Hausen ja näyttelytilat pääaulassa sekä vanhan sisäänkäynnin vieressä. Näyttelytilassa ei esitellä pysyviä näyttelyitä, vaan ne vaihtuvat ajoittain eri teemojen mukaisesti. Arkkitehtonisesti merkittävimpiä nähtävyyksiä Rauhankadun toimipisteessä ovat vanha pääsisäänkäynti ja sen yhteydessä olevat tila kuten arkistonjohtajan työhuone. Tilat edustavat oman aikansa hienointa seinämaalausarkkitehtuuria. Myös vanha tutkijasali seiniä kiertävine hyllyineen ja valurautaisine portaineen on esteettinen kokemus.

Tutkimustoiminta

Kansallisarkisto on tutkimuksen keskeinen kansallinen infrastruktuuri. Sen säilyttämät aineistot ovat välttämättömiä ennen muuta historiatieteiden ja yhteiskuntatieteiden tutkimukselle. Kansallisarkisto edistää aineistojensa käytettävyyttä luomalla yhteistyösuhteita tutkimusyhteisöihin ja kehittämällä verkkopalveluitaan.

Asiakirjahallinnan tutkimustoiminta kohdistuu asiakirjatiedon elinkaareen hallintaan. Tämän tutkimuksen tekemisestä vastaavat pääsääntöisesti yliopistot. Kansallisarkisto hyödyntää asiakirjahallinnan tutkimustuloksia arkistolaitoksen kehittämisprojekteissa, kuten normien laadinnassa.

Tarvittaessa Kansallisarkisto osallistuu ja myös hallinnoi toimialaansa sivuavia erillisiä tutkimushankkeita yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Nämä tutkimushankkeet rahoitetaan erillisillä määrärahoilla.

Viime vuosina toteutettuihin tutkimushankkeisiin kuuluvat esimerkiksi Internoidut ja Ulkomaalaisten sotilaiden lapset -hankkeet.

Julkaisut

Arkistolaitos julkaisee joko painettuina, digitaalisina tai sähköisinä julkaisuina laitoksen omien tutkimusprojektien tuloksia, arkistoalan tutkimusta sekä Suomen historian lähteistöön liittyvää ja lähdepohjaista tutkimusta. Arkistolaitos tukee yhteistyössä muiden tahojen kanssa julkaisutoimintaa, joka edistää arkistolaitoksen tunnettuutta ja kansallisen asiakirjallisen kulttuuriperinnön tuntemusta.

Arkistolaitoksella on kolme keskeistä julkaisusarjaa, joita ovat sarjajulkaisut, monografiat ja muut julkaisut.

Toimituksia ja monografiat -sarjat ovat arkistolaitoksen pääasialliset yleiset julkaisusarjat. Toimituksia-sarjassa julkaistaan esimerkiksi käsikirjoja ja artikkelikokoelmia, näyttelyihin liittyviä kirjoja sekä arkistolaitoksen järjestämien arkistoalan ammatillisten kongressien ja seminaarien julkaisuja. Monografia -sarjassa ilmestyy muun muassa laajempia tutkimuksia, kuten tutkimusprojektien julkaisemia kirjoja ja raportteja, väitöskirjoja ja muita tutkielmia.

Muut julkaisut -sarja sisältää muun muassa arkistolaitoksen säännöllisesti ilmestyvät painatteet sekä sen tutkimusprojektien julkaisemat digitaaliset tai sähköiset opinnäytteet, artikkelit ja esitelmät.

Arkistolaitoksen julkaisutoiminnalla on varsin pitkät perinteet. Valtionarkistonhoitaja Reinhold Hausen teki laajan elämäntyön juuri lähdejulkaisujen toimittajana. Hänen toimittamansa viisiosaisen julkaisusarjan "Bidrag till Finlands historia" ensimmäinen osa (niteet 1-2) ilmestyi vuosina 1881-1883. Seuraavana oli vuonna 1890 julkaistu "Registrum ecclesiae Aboensis eller Åbo domkyrkas svartbok med tillägg ur Skoklosters Codex Aboensis" eli nk. Turun tuomiokirkon Mustakirja.

Laaja 8-osainen lähdejulkaisusarja "Finlands medeltidsurkunder" ilmestyi vuosina 1910-1935 ja keskiajan sinettejä ja vaakunoita käsittelevä kirja "Finlads medeltidssigill" vuonna 1900. Turun tuomiokirkon Mustakirja -teokseen sisältyvät asiakirjat sekä Suomen keskiaikaiset asiakirjat (Finlands medeltidsurkunder) ovat digitalisoitu ja sisältyvät Diplomatarium Fennicum –tietokantaan. Myös teos Finlands medeltidssigill on myöhemmin digitalisoitu ja julkaistu Arkistolaitoksen Internet-sivuilla.

Lisätäkseen keskustelua arkistoon liittyvistä kysymyksistä Kansallisarkisto alkoi julkaista vuonna 1973 Yleisarkistojen tiedotuksia -nimistä arkistoalan aikakauslehteä, jonka nimi muutettiin myöhemmin Arkistoviestiksi. Vuodesta 2009 lähtien lehden nimi on Akti. Akti ilmestyy kolme kertaa vuodessa ja palvelee sekä arkistotoimen ammattilaisia että kaikkia arkistoalasta kiinnostuneita.

Viimeisten vuosien aikana arkistolaitoksen oma julkaisutoiminta on vähentynyt ja valmistuneet teokset julkaistaan entistä enemmän yhteistyössä kaupallisten kustantajien kanssa. Viimeisimpiin julkaisuihin kuuluu Kansallisarkiston näyttelyihin liittyviä julkaisuja sekä tutkimusprojektien julkaisemia monografioita, artikkelikokoelmia ja raportteja.

Uudet julkaisut lisätään arkistolaitoksen verkkosivuilla olevaan julkaisuluetteloon. Luettelossa on tiedot kaikista arkistolaitoksen eri aikoina ilmestyneistä julkaisuista. Luetteloon liitetään myös laitoksen sähköiset ja digitaaliset (pdf-muotoiset) julkaisut. Kaikki arkistolaitoksen ISBN ja ISSN -tunnuksin varustetut julkaisut sisällytetään laitoksen sarjoihin.

Valtionarkistonhoitajat ja pääjohtajat

Kansallisarkistoa johtaa pääjohtaja, jolla on valtionarkistonhoitajan arvonimi. Häntä avustavat arkistoneuvokset ja hallintojohtaja. Vuodesta 2003 lähtien pääjohtajana on toiminut Jussi Nuorteva.

Suomessa valtionarkistonhoitajan virkanimike muuttui arkistolaitoksen pääjohtajaksi vuonna 1992. Pääjohtajan virkaan liittyy kuitenkin edelleen valtionarkistonhoitajan arvonimi. Aikaisemmin valtionarkistonhoitajilla oli professorin arvonimi. Valtionarkistonhoitajina ja pääjohtajina ovat toimineet:

• K. A. Bomansson (1880–1883)
• Reinhold Hausen (1883–1916)
• Leo Harmaja (1917)
• J. W. Ruuth (1917–1926)
• Kaarlo Blomstedt (1926–1949)
• Yrjö Nurmio (1949–1967)
• Martti Kerkkonen (1967–1970)
• Tuomo Polvinen (1970–1974)
• Toivo J. Paloposki (1974–1987)
• Veikko Litzen (1987–1996)
• Kari Tarkiainen (1996–2003)
• Jussi Nuorteva (2003–)

Maakunta-arkistot

Pääartikkeli: Maakunta-arkisto

Kansallisarkiston alaisuudessa toimii seitsemän alueellista yksikköä, maakunta-arkistoa. Ne vastaavat muun muassa valtiohallinnon alue-, piiri- ja paikallishallinnon asiakirjojen arkistoinnista. Pääkaupunkiseudulla Kansallisarkisto hoitaa muutoin maakunta-arkistoille kuuluvia tehtäviä.

Kirjallisuutta

• Narva, Aila: Tiedon jyväsiä: Asiakirja-aineistojen käyttäjän opas. Helsinki: Kansallisarkisto, 2002. ISBN 951-53-2470-X.

Aiheesta muualla

• Arkistolaitoksen blogi
• Arkistolaitoksen kotisivut
• Arkistolaitoksen näyttelyt
• Digitaaliarkisto
• Europeana Heraldica (Heraldinen tietokanta)
• Kansallisarkisto Facebookissa
• Portti-käyttäjäpalvelu
• Vakka-arkistotietokanta
• Kansallisarkiston esittelyvideo YouTubessa

Suomen arkistot

Kansallisarkisto (Senaatin arkisto 1816, Valtionarkisto 1869, Kansallisarkisto 1994) | Kansan Arkisto (1945–) | Kansanrunousarkisto | Laatokan puolustuksen perinnearkisto | Maakunta-arkistot | Sota-arkisto | Suomen elokuva-arkisto (1957–) | Työväen Arkisto (1909–)