Genealogia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee filosofian ja ihmistieteen käsitettä. Sukututkimuksesta on oma artikkelinsa

Genealogia merkitsee filosofiassa ja ihmistieteissä käsitteenä jonkin asian historiallista muodostumista eli konstruoitumista. Yhteiskunta-analyysin välineenä genealogiaa on ensimmäisenä käyttänyt Michel Foucault,[1] joka omaksui käsitteen sen avulla moraalin alkuperää tutkineelta Nietzscheltä.

Foucaultin kuvaus genealogiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esseessään "Nietzsche, Genealogia, Historia" Foucault kertoo, miten Nietzschen moraalin analyysi (jota Nietzsche itsekin kutsuu genealogiaksi, die Genealogie) vaikutti hänen omaan ajatteluunsa. Foucault kuvaa genealogian tutkimukseksi niihin asioihin, joiden ajattelemme olevan historiattomia. Tämä sisältää seksuaalisuuden ja muita arkipäivän asioita. Genealogia ei ole tutkimus alkuperästä eikä asioiden lineaarisen kehityksen konstruktio. Sen sijaan se yrittää tarkastella pluralistista ja usein ristiriitaista menneisyyttä, ja paljastaa, miten valta on vaikuttanut käsitysten muodostumiseen.

Foucaultin genealogian käsite on ihmisyksilön aseman historia, joka jäljittää ihmistä ja yhteiskuntaa koskevan ajattelun kehitystä historian läpi. Tällainen yksilön tai subjektin genealogia selittää tiedon, diskurssien ja objektien alojen rakentumisen viittaamatta subjektiin. Genealogia dekonstruoi totuuden väittäen, että totuus on valtaintressien muovaama. Näin ollen kaikki totuudet ovat kyseenalaistettavissa. Genealogia teoriana korostaa totuuden epäluotettavuutta ja sisältää epäyhtenäisen käsityksen historiasta.

Genealoginen tutkimus feministisessä filosofiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feministisen filosofian yksi tutkimussuuntaus on sukupuolen genealogia, jossa tarkastelun kohteena on sukupuolikäsitteiden ja sukupuolittuneiden käsitteiden historia. [2] Genealogisesta näkökulmasta sukupuoleen liitetyt käsitteet tai merkitykset eivät ole pysyviä vaan muuttuvia. Tällöin ei pohdita, onko esimerkiksi rationaalisuus enemmän miehen kuin naisen ominaisuus vaan tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä prosessia, jossa nämä käsitteet ovat sukupuolittuneet tai muuttuneet sukupuolen tekemisen välineiksi. (Esimerkiksi miksi juuri rationaalisuus yhdistetään kulttuurissamme yleisesti miehisyyteen ja emotionaalisuus naisellisuuteen.) [2]

Feminististä genealogiaa on ja sen suhdetta feministiseen filosofiaan ja naistukimukseen on käsitellyt mm. Judith Butler klassikkoteoksessaan Hankala sukupuoli (Gender Trouble). [3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pulkkinen, T. (1996): The Postmodern and Political Agency. University of Helsinki.
  2. a b Oksala, J. ja Werner, L. (2005): Feministisestä filosofiasta feministiseen teoriaan. Tuija Pulkkisen haastattelu. Teoksessa Oksala, J. ja Werner, L. (toim.): Feministinen filosofia. Helsinki: Gaudeamus, s. 119-127. ISBN 951-662-953-9
  3. Butler, J. (1990): Hankala sukupuoli. Suomentanut Tuija Pulkkinen ja Leena-Maija Rossi 2006. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-913-X

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pulkkinen T. (1994): Sukupuolen genealogiaa eli ristiipukeutuminen ja postmoderni filosofia. Teoksessa Häyry, H ja Häyry, M. (toim.): Ajatus 50: Vapaus ja moraalin perusta. Helsinki: Suomen filosofinen yhdistys.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]