Judith Butler

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Judith Butler
Henkilötiedot
Syntynyt24. helmikuuta 1956 (ikä 68)
Koulutus ja ura
Koulukunta postmoderni feminismi, mannermainen filosofia, poststrukturalismi
Vaikutusalueet sukupuolitutkimus, feministinen filosofia, poliittinen filosofia
Tunnetut työt sukupuoli sosiaalisena konstruktiona
Väitöstyön ohjaaja Maurice Natanson

Judith Butler (s. 24. helmikuuta 1956) on yhdysvaltalainen filosofi ja feminismin teoreetikko. Hänen vaikutuksensa feminismin teoriaan on ollut huomattava. Butlerin kuuluisin teesi on, että sukupuoli ei ole olemista vaan tekemistä, se on performatiivi. Sitä tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa tiettyjä sääntöjä ja normeja toistamalla.

Judith Butler syntyi amerikanjuutalaiseen perheeseen. Hän väitteli tohtoriksi Yalen yliopistossa G. W. F. Hegelin filosofiasta ja toimii nykyään Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen retoriikan laitoksen professorina. Butler on kertonut olevansa lesbo ja feministi; hänen seksuaalista avoimuuttaan voidaan pitää myös poliittisena ratkaisuna.lähde?

Filosofian kentässä Butler määrittää kiinnostus jälkistrukturalistiseen filosofiaan, erityisesti ranskalaisiin nykyajattelijoihin, kuten Jacques Derridahan, Michel Foucault’hon, Luce Irigarayhin, Julia Kristevaan, Monique Wittigiin, Louis Althusseriin, sekä psykoanalyyttiseen teoriaan, kuten Sigmund Freudin, Jacques Lacanin ja Slavoj Žižekin kirjoituksiin.

Suomessa Butlerista on kirjoittanut erityisesti filosofi Tuija Pulkkinen.

Performatiivinen sukupuolikäsitys ja genealogia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Butlerin läpimurtoteoksena pidetään teosta Hankala sukupuoli. Siinä hän kyseenalaistaa 1960-luvulta 1990-luvulle asti angloamerikkalaisessa feministisessä teoriassa vallinneen jaon biologiseen (engl. sex) ja sosiaaliseen sukupuoleen (engl. gender). Hän väittää myös biologisen määrittyvän sosiaalisen kautta; biologia tieteenä on sosiaalista toimintaa, diskurssia. Niinpä erottelu sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välillä on Butlerin mukaan mieletön. Butler ei kiellä ruumiillisia eroja, mutta esittää, että ne voitaisiin ymmärtää myös toisin. Esimerkiksi miksi korostetaan juuri nykyisin valittuja sukupuolieroja, miksi sukupuolieroa ei tehdä esimerkiksi vasenkätisyyden, silmien värin tai pituuden perusteella. Toisin sanoen anatomiset erot eivät sinänsä ole perusta niille eroille, jotka sosiaalisessa järjestelmässämme painottuvat sukupuolierona, binaarisena jaotteluna miehiin ja naisiin[1].lähde?

Merkittävimpänä sukupuolta jäsentävänä käytäntönä Butler pitää heteroseksuaalista matriisia (myöhemmissä teoksissa Butler puhuu heteroseksuaalisesta hegemoniasta) ja heteronormatiivisuutta. Ei-heteroseksuaalisessa yhteiskunnassa sukupuolieroa ei välttämättä tarvitsisi koska halu ei määrittyisi sukupuolen mukaan[2].lähde? Käytännössä teos Hankala sukupuoli nosti valtavirtaan, osaksi naistutkimusta, marginaalissa olleen homo- ja lesbotutkimuksen ja synnytti uuden tutkimusalan: queer-teorian. Butlerin vaikutus ulottuu myös feministisen teorian ulkopuolelle: häntä seurataan kirjallisuudentutkimuksessa sekä kriittisessä teoriassa hänen kielifilosofisten ratkaisujensa vuoksi. Butler on myös innoittanut radikaaleja sukupuolipoliittisia liikkeitä, kuten ACT UPia.

Butler esittää teoksessa Hankala sukupuoli ja tarkentaa näkemystään myöhemmissä kirjoituksissaan, että sukupuolta esitetään (engl. perform) toistamalla tuttuja eleitä ja että sukupuolen voi ymmärrettävästi esittää (engl. perform), koska on kulttuurisesti vakiintunut eleistö, joka on matkittavissa ja toistettavissa. Kulttuurissa siis vallitsevat tietynlaiset sääntöjärjestelmät, jotka ovat omaksuttavissa. Tiettyyn sääntöjärjestelmään liitetään tietynlaisen ruumiin kanssa syntynyt henkilö. Tämä on performatiivisuutta, ja tämä tekojen korostaminen olemisen sijaan tulee kielifilosofi J. L. Austinilta. Radikaaliksi Butlerin ajattelun tekee, ettei hän oleta sukupuolen esittämisen taakse mitään alkuperäistä sukupuolta, vaan sukupuoli on kokonaisuudessaan tuotettua, esitettyä.

Butlerin näkemykseen sukupuolesta ilman perustaa on vaikuttanut merkittävästi myös Foucault’n tapa tulkita Friedrich Nietzschen genealogian ideaa ja toisaalta Jacques Derridan idea performatiivisuudesta. Genealogia lähestyy aihettaan vallan käytön seurauksena rakentuneena eikä genealogia pyri löytämään tutkimuskohteen ”luonnollista” alkuperäistä tilaa. Tällä Butler mullisti tavanomaisen feministisen tehtävänasettelun, sillä se ei aseta naiseutta lähtökohdakseen, vaan kysyy, miten sukupuoli asiana on rakentunut näyttämään niin itsestään selvältä ja miten tätä itsestäänselvyyttä pidetään yllä. Näin Butler otti myös eroa feministeihin, jotka korostavat erityistä naiseuden kokemusta poliittisen toiminnan lähtökohtana.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judith Butler ”palkittiin” vuonna 1998 ensimmäisellä palkinnolla Philosophy and Literature -lehden ”Bad Writing” -kilpailussa.[3] Palkittu virke kuului:

”The move from a structuralist account in which capital is understood to structure social relations in relatively homologous ways to a view of hegemony in which power relations are subject to repetition, convergence, and rearticulation brought the question of temporality into the thinking of structure, and marked a shift from a form of Althusserian theory that takes structural totalities as theoretical objects to one in which the insights into the contingent possibility of structure inaugurate a renewed conception of hegemony as bound up with the contingent sites and strategies of the rearticulation of power.”[4]

Myös tutkija Martha Nussbaum on kirjoittanut Butlerin tyylistä[5].lähde? Nussbaum muun muassa väittää, että Butler pyrkii tietoisesti viittamaan mahdollisimman epämääräisesti useaan eri kirjoittajaan synnyttääkseen vaikutelman, että kirjoituksissa on jokin tärkeä ajatus, vaikka sellaista ei olekaan. Vuonna 1999 kirjallisuuslehti The New Criterion listasi Butlerin yhdeksi huonoimmin ja absurdeimmin kirjoittavista menestyskirjailijoista.[6] Helen Pluckrose ja James Lindsay luonnehtivat kirjassa Cynical Theories Butlerin ajatuksia "naurettaviksi".[7]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Subject of Desire: Hegelian Reflections in Twentieth-Century France, 1987
  • Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity, 1990
  • Bodies that Matter: On the Discursive Limits of "Sex", 1993
  • Excitable Speech: Contemporary Scenes of Politics, 1997
  • The Psychic Life of Power: Theories in Subjection, 1997
  • Contingency, Hegemony, Universality: Contemporary Dialogues on the Left, 2000
  • Antigone’s Claim: Kinship between Life and Death, 2002
  • Undoing Gender, 2004
  • Precarious Life: The Powers of Mourning and Violence, 2004
  • Giving An Account of Oneself, 2005
  • Frames of War, 2009

Suomeksi

  • Hankala sukupuoli: Feminismi ja identiteetin kumous. (Gender trouble: Feminism, and the subversion of identity, 1990.) Suomentaneet Tuija Pulkkinen & Leena-Maija Rossi. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-913-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Butler, Judith: Gender Trouble, s. 13. Routledge, 1990.
  2. Butler, Judith: Gender Trouble, s. 24. Routledge, 1990.
  3. Birkenstein 2010
  4. The Bad Writing Contest Press Releases, 1996–1998. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Nussbaum, Martha: The Professor of Parody. The New Republic, 22.2.1999.
  6. Rename the Turner Prize. The New Criterion. 1999.
  7. Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 101–104

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttonen, Anneli, Kirsti Lempiäinen & Marianne Liljeström (toim.): Feministejä: Aikamme ajattelijoita. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-066-X.
  • Birkenstein, Cathy: We Got the Wrong Gal: Rethinking the "Bad" Academic Writing of Judith Butler. College English, 2010, 72. vsk, nro 3, s. 269–283. Artikkelin verkkoversio.
  • Karhu, Sanna: From Violence to Resistance: Judith Butler’s Critique of Norms. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2017. ISBN 978-951-51-3647-3. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Judith Butler.