Judith Butler

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Judith Butler.

Judith Butler (s. 24. helmikuuta 1956) on yhdysvaltalainen filosofi ja feminismin teoreetikko. Hänen vaikutuksensa feminismin teoriaan on ollut huomattava. Butlerin kuuluisin teesi on, että sukupuoli ei ole olemista vaan tekemistä, se on performatiivi. Sitä tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa tiettyjä sääntöjä ja normeja toistamalla.

Judith Butler syntyi juutalaiseen perheeseen. Hän väitteli tohtoriksi Yalen yliopistossa Hegelin filosofiasta ja toimii nykyään Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen retoriikan laitoksen professorina. Butler on kertonut olevansa lesbo ja feministi; hänen avoimuuttaan seksuaalisuudestaan voidaan pitää myös poliittisena valintana.

Filosofian kentässä Butler määrittää kiinnostus poststrukturalisiseen filosofiaan, erityisesti ranskalaisiin nykyajattelijoihin, kuten Jacques Derridahan, Michel Foucault'hon, Luce Irigarayhin, Julia Kristevaan, Monique Wittigiin, Louis Althusseriin, sekä psykoanalyyttiseen teoriaan, kuten Sigmund Freudin, Jacques Lacanin ja Slavoj Žižekin kirjoituksiin.

Suomessa Butlerista on kirjoittanut erityisesti filosofi Tuija Pulkkinen.

Performatiivinen sukupuolikäsitys ja genealogia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Butlerin läpimurtoteoksena pidetään teosta Hankala sukupuoli. Siinä hän kyseenalaistaa 1960-luvulta 1990-luvulle asti angloamerikkalaisessa feministisessä teoriassa vallinneen jaon biologiseen (engl. sex) ja sosiaaliseen sukupuoleen (engl. gender). Hän väittää myös biologisen määrittyvän sosiaalisen kautta; biologia tieteenä on sosiaalista toimintaa, diskurssi. Näin erottelu sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välillä on Butlerin mukaan mieletön. Butler ei kiellä ruumiillisia eroja, mutta esittää, että ne voitaisiin ymmärtää myös toisin. Esimerkiksi miksi korostetaan juuri nykyisin valittuja sukupuolieroja, miksi sukupuolieroa ei tehdä esimerkiksi vasenkätisyyden, silmien värin tai pituuden perusteella. Toisin sanoen, anatomiset erot eivät sinänsä ole perusta niille eroille, jotka sosiaalisessa järjestelmässämme painottuvat sukupuolierona, binaarisena jaotteluna miehiin ja naisiin.lähde?

Merkittävimpänä sukupuolta jäsentävänä käytäntönä Butler pitää heteroseksuaalista matriisia (myöhemmissä teoksissa Butler puhuu heteroseksuaalisesta hegemoniasta) ja heteronormatiivisuutta. Ei-heteroseksuaalisessa yhteiskunnassa sukupuolieroa ei välttämättä tarvitsisi koska halu ei määrittyisi sukupuolen mukaan.lähde? Käytännössä teos Hankala sukupuoli valtavirtaisti osaksi naistutkimusta marginaalissa olleen homo- ja lesbotutkimuksen ja synnytti uuden tutkimusalan: queer-teorian. Butlerin vaikutus ulottuu myös feministisen teorian ulkopuolelle: häntä seurataan kirjallisuusteoriassa sekä kriittisen teorian parista hänen kielifilosofisten ratkaisujensa vuoksi. Butler on myös innoittanut radikaaleja sukupuolipoliittisia liikkeitä, kuten ACT UP.

Butler esittää teoksessa Hankala sukupuoli, ja tarkentaa näkemystään myöhemmissä kirjoituksissaan, että sukupuoli suoritetaan (engl. perform) toistamalla tuttuja eleitä ja että sukupuolen voi ymmärrettävästi esittää (engl. perform), koska on kulttuurisesti vakiintunut eleistö, joka on matkittavissa ja toistettavissa. Kulttuurissa siis vallitsevat tietynlaiset sääntöjärjestelmät, jotka ovat omaksuttavissa. Tiettyyn sääntöjärjestelmään liitetään tietynlaisen ruumiin kanssa syntynyt henkilö. Tämä on performatiivisuutta ja tämä tekojen korostaminen olemisen sijaan tulee kielifilosofi J.L Austinilta. Radikaaliksi Butlerin ajattelun tekee, ettei hän oleta sukupuolen esittämisen taakse mitään alkuperäistä sukupuolta, vaan sukupuoli on kokonaisuudessaan tekemistä.

Butlerin näkemykseen sukupuolesta ilman alkuperää on vaikuttanut merkittävästi myös Michel Foucault'n tapa tulkita Friedrich Nietzschen genealogian ideaa ja toisaalta Jacques Derridan idea performatiivisuudesta. Genealogia lähestyy aihettaan vallan käytön seurauksena rakentuneena eikä genealogia pyri löytämään tutkimuskohteen ”luonnollista” alkuperäistä tilaa. Tällä Butler mullisti tavanomaisen feministisen tehtävänasettelun, sillä se ei aseta naiseutta lähtökohdakseen, vaan kysyy, miten sukupuoli asiana on rakentunut näyttämään niin itsestään selvältä ja miten tätä itsestäänselvyyttä pidetään yllä. Näin Butler otti myös eroa feministeihin, jotka korostavat erityistä naiseuden kokemusta poliittisen toiminnan lähtökohtana.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judith Butler "palkittiin" vuonna 1998 ensimmäisellä palkinnolla Philosophy and Literature-lehden Bad Writing-kilpailussa. Palkittu lause oli:

"The move from a structuralist account in which capital is understood to structure social relations in relatively homologous ways to a view of hegemony in which power relations are subject to repetition, convergence, and rearticulation brought the question of temporality into the thinking of structure, and marked a shift from a form of Althusserian theory that takes structural totalities as theoretical objects to one in which the insights into the contingent possibility of structure inaugurate a renewed conception of hegemony as bound up with the contingent sites and strategies of the rearticulation of power" (Butler 1997).[1]

Akateemikko Martha Nussbaum (1999) myös kirjoitti esseen Butlerin tyylistä. Nussbaum mm. väittää että Butler pyrkii tietoisesti viittamaan mahdollisimman epämääräisesti monen eri perinteen kirjoittajaan saadakseen aikaan vaikutelman että kirjoituksissa on jokin tärkeä ajatus, vaikka näin ei olekaan.

Vuonna 1999 kirjallisuuslehti The New Criterion listasi Butlerin eräänä huonoimmin ja absurdeimmin kirjoittavimpana menestyneenä kirjoittajana.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Subject of Desire: Hegelian Reflections in Twentieth-Century France, 1987
  • Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity, 1990
  • Bodies that Matter: On the Discursive Limits of "Sex", 1993
  • Excitable Speech: Contemporary Scenes of Politics, 1997
  • The Psychic Life of Power: Theories in Subjection, 1997
  • Contingency, Hegemony, Universality: Contemporary Dialogues on the Left, 2000
  • Antigone’s Claim: Kinship between Life and Death, 2002
  • Undoing Gender, 2004
  • Precarious Life: The Powers of Mourning and Violence, 2004
  • Giving An Account of Oneself, 2005
  • Frames of War, 2009

Suomennettu teos:

  • Hankala sukupuoli: Feminismi ja identiteetin kumous. (Gender trouble: Feminism, and the subversion of identity, 1990.) Suomentaneet Tuija Pulkkinen & Leena-Maija Rossi. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-913-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Bad Writing Contest Press Releases, 1996-1998 [1]
  2. The New Criterion. 1999. Rename the Turner Prize. [2]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttonen, Anneli, Kirsti Lempiäinen & Marianne Liljeström (toim.): Feministejä: Aikamme ajattelijoita. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-066-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Judith Butler.