J. R. Aspelin

Johan Reinhold Aspelin

Johannes Reinhold Aspelin (1. elokuuta 1842 Messukylä – 29. toukokuuta 1915) oli suomalainen arkeologi. Hän oli Suomen ensimmäinen valtionarkeologi. Hän perusti Valtion historiallisen museon (Kansallismuseon edeltäjä) ja toimiessaan Helsingin yliopiston muinaistieteen professorina hän loi myös pohjan arkeologian opetukselle ja tutkimukselle Suomessa.

Aspelinin vanhemmat olivat kirkkoherra Bror Henrik Reinhold Aspelin ja Gustafva Snellman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1862 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1866, maisteriksi 1869, lisensiaatiksi 1876 ja tohtoriksi 1877. Aspelin opiskeli myös Moskovan yliopistossa ja teki useita tutkimusretkiä Venäjän suomensukuisten kansojen asuinalueille. Hän teki myös opintomatkan pohjoismaihin, Saksaan, Ranskaan, Puolaan ja Baltiaan.

Väitöskirjassaan Suomalais-ugrilaisen muinaistutkinnon alkeita (1875) Aspelin esitti että suomalais-ugrilaisten kansojen alkujuuret olivat Altain vuoristossa ja Jenisein seudulla, josta he olivat vähitellen pronssikauden aikana vaeltaneet länteen Uralille. Alkuperäisillä asuinpaikoillaan he olivat Aspelinin mukaan käyttäneet pronssia esineiden valmistukseen, mutta siirryttyään uusille asuinsijoille esimerkiksi Karjalaan he joutuivat tekemään esineet kivestä metallin puutteen takia. Tämä teorian osoitti virheelliseksi A. M. Tallgren jo 1900-luvun alussa.

Aspelin toimi Helsingin yliopiston historiallis-kansatieteellisen museon amanuenssina 1875–1878, Ritarihuoneen genealogina 1878–1882, Helsingin yliopiston muinaistieteen ylimääräisenä professorina 1878−1885 sekä Muinaistieteellisen toimikunnan johtajana eli valtionarkeologina 1885–1915. Hän oli Suomen muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä 1870–1871 ja 1874–1885 sekä yhdistyksen puheenjohtajana 1885–1915. Aspelin oli myös Suomen Matkailijayhdistyksen puheenjohtajana 1892–1907.

J. R. Aspelinin veli oli kirjallisuus- ja taidehistorioitsija Eliel Aspelin-Haapkylä.

Teoksia

• Kertomus Maalahden pitäjästä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1866
• Korsholman linna ja lääni keskiajalla. Helsinki 1869
• Tavoista ja kielimurteesta Ylivetelin pitäjässä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1870
• Kokoilemia muinaistutkinnon alalta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1871
• Savonlinna 1475-1875. G. W. Edlund, Helsinki 1875
• Suomalais-ugrilaisen muinaistutkinnon alkeita, väitöskirja. 1875
• Luetteloja muinaisjäännöksistä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1877
• Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumusaloilta I-V. G. W. Edlund, Helsinki 1877-1884 (uusi näköispainos Art House, Helsinki 1992)
• Muistoonpanoja taiteilijoista ennen aikaan. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1881-1884
• Kaarina Maununtyttären muisto : Kaukovalta Hannun kertoma. Holm, Helsinki 1885
• Suomen asukkaat pakanuuden aikana. Koetteeksi kirjoitti J. R. Aspelin. Helsingissä: Holm, 1885.
• Olavinlinna : kertomus linnan rakennuksista, tehty ennen linnan korjaamista 1872-1877. WSOY 1886
• Types de peuples de l'ancienne Asie centrale : souvenir de l'lenissei; dédié à la Société imp. d'archéologie de Moscou. Helsinki 1890
• Slottsbacken och Herregårdstornet i Ekenäs. Helsingfors 1892
• M. A. Castrén'in muinaistieteellinen perintö. Suomalais-ugrilainen seura, Helsinki 1913-1918
• Alt-altaische Kunstdenkmäler : Briefe und Bildermaterial von J. R. Aspelins Reisen in Sibirien und der Mongolei 1887-1889. Finnische Altertumsgesellschaft, Helsinki 1931
• Opuscula Aspeliniana : kirjoitelmia kulttuurihistoriamme varhaistaipaleelta : J. R. Aspelinin satavuotispäiväksi 1.8.1942. Suomen muinaismuistoyhdistys, Helsinki 1942
• Suomen mustalaiset : kirjoitussarja Uudessa Suomettaressa 1894-95 H. A. Reinholmin aineiston pohjalta. Tuohivirsu, Helsinki 1994

Lähteet

• Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
• Antti Manninen: J.R. Aspelin oli Suomen ensimmäinen valtionarkeologi. Helsingin Sanomat 1.6.2008
• Elävä kivikausi: J.R Aspelin ja kansallisromantiikka

Aiheesta muualla

• Etelä-Pohjanmaan kartta 1550-60 : kokoilemia muinaistutkinnon alalta / J. R. Aspelin. Helsinki 1871. Kansalliskirjaston kappaleen digitaalinen kopio.