Mauri Pekkarinen
Sivulta puuttuu | Mauri Pekkarinen | |
|---|---|
 |
|
| Elinkeinoministeri | |
|
1.1.2008-22.6.2010 Kiviniemen hallitus[2] 22.6.2010-22.6.2011 |
|
| Edeltäjä | - |
| Seuraaja | Jyri Häkämies |
| Kauppa- ja teollisuusministeri | |
|
17.4.2003-24.6.2003 Vanhasen I hallitus[4] 24.6.2003-19.4.2007 Vanhasen II hallitus[1] 19.4.2007 1.1.2008 |
|
| Edeltäjä | Sinikka Mönkäre[5] |
| Seuraaja | - |
| Sisäasiainministeri | |
|
26.4.1991-13.4.1995 |
|
| Edeltäjä | Jarmo Rantanen[7] |
| Seuraaja | Jan-Erik Enestam[8] |
| Kansanedustaja[9] | |
|
|
|
| Tiedot | |
| Syntynyt | 6. lokakuuta 1947 (ikä 64)[9] Kinnula[9] |
| Puolue | Suomen Keskusta [9] |
| Puoliso | Raija Kaarina Pekkarinen (1972–)[9] |
| Allekirjoitus |  [9] |
Reijo Mauri Matias Pekkarinen (s. 6. lokakuuta 1947 Kinnula) on suomalainen poliitikko, keskustalainen kansanedustaja ja viiden hallituksen ministeri. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Poliittinen ura
Kansanedustajana Mauri Pekkarinen on ollut vuodesta 1979. Tuolloin hän sai vajaat 8 000 ääntä. Seuraavissa vaaleissa äänimäärä kasvoi 400:lla ja jonkin verran vielä vuoden 1987 vaaleissa. Seuraavissa vaaleissa äänimäärä nousi yli 10 000:n. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Pekkarinen sai Keski-Suomessa enemmän ääniä kuin kukaan toinen tässä vaalipiirissä aiemmin, mutta vuonna 2011 keskustan kärsiessä ison vaalitappion Pekkarinen keräsi kaikkien aikojen huonoimman eduskuntavaalien äänisaaliinsa ja hävisi vaalipiirin äänikuninkuuden keskustalaiselle Anne Kalmarille.
Pekkarinen on toiminut eduskunnan pankkivaltuustossa vuosina 1995–2003, keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana 1999–2003 sekä Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajana 1987–1991. Keskustan ollessa oppositiossa vaalikaudella 1999–2003 aktiivisesti puheenvuoroja käyttänyt Pekkarinen sai lempinimen ”eduskunnan terrieri”.
Pekkarinen on toiminut viiden hallituksen ministerinä. Ahon hallituksessa (1991–1995) hän toimi sisäasiainministerinä ja Jäätteenmäen hallituksessa (2003) sekä Vanhasen I hallituksessa (2003–2007) kauppa- ja teollisuusministerinä. Vanhasen II hallituksessa Pekkarinen oli kauppa- ja teollisuusministeri 31. joulukuuta 2007 asti.
Vuonna 2008 tämän tehtävän nimeksi tuli elinkeinoministeri. Pekkarinen jatkoi elinkeinoministerinä Kiviniemen hallituksessa. Kevään 2011 vaalien jälkeen keskusta jäi oppositioon. Pekkarisesta tuli tällöin yhdeksännellä eduskuntakaudellaan eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja. Nykyisistä kansanedustajista Pekkarinen häviää valtiopäivävuosissa vain Ilkka Kanervalle.
Pekkarinen on ollut Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen kahdeksan vaalikauden ajan, vuosina 1977–2004 ja 2009 alkaen. Ennen kansanedustajuuttaan hän oli keskustapuolueen Keski-Suomen piirin toiminnanjohtaja (vuosina 1974–1979), työvoimaministeri Paavo Väyrysen poliittinen sihteeri (1976–1977) ja sisäasiainministeri Eino Uusitalon poliittinen sihteeri (1978–1979). Vuosina 1987–1991 hän oli puolueensa Keski-Suomen piirin puheenjohtaja.
Pekkarinen toimi myös Vapaan koulutuksen tukisäätiössä (VKTS), jonka tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan. Säätiö muun muassa kokosi "mustaa listaa" opettajien poliittisesta suuntautumisesta.[10] Pekkarinen oli kesäkuussa 2010 ehdolla Keskustan uudeksi puheenjohtajaksi ja pääministeriksi Matti Vanhasen tilalle ja pääsikin toiselle kierrokselle, mutta hävisi Mari Kiviniemelle.
[muokkaa] ”Pekkarointi”
Iiro Viinanen otti tiettävästi käyttöön – Pekkarista tarkoittaen – termin ”pekkarointi” Ahon hallituksen aikana. Termillä tarkoitetaan kotiinpäinvetämistä, josta näkyvimmäksi esimerkiksi nimettiin Kärkisten silta.[11] Yleensä ”pekkaroinnilla” viitataan kansanedustajien ja ministereiden väitettyyn oman vaalipiirin ja kotiseudun suosimiseen esimerkiksi budjettimäärärahojen jakamisessa. Termi on uusi versio aikaisempina vuosina suosituksi tulleesta termistä ”iltalypsy”, jossa jo aikaisemmin sovitun jälkeen epäillään vaadittavan vielä (illalla) lisää.
Helsingin Sanomien tekemässä huippupolitiikkojen arvoinnissa asiantuntijajoukko katsoi Pekkarisen olevan paras neuvottelija arvioiduista.[12]
[muokkaa] Perhe
Pekkarinen on kinnulalaisen maanviljelijäperheen esikoinen. Hänen vanhempansa ovat emäntä Hellin Inkeri (os. Kinnunen, s. 1929) ja maanviljelijä Niilo Matti Pekkarinen[13] (1922–2004). Pekkarinen on ollut naimisissa vuodesta 1972, ja hänellä on vaimonsa Raijan kanssa vuosina 1973 ja 1976 syntyneet pojat sekä vuosina 1982 ja 1988 syntyneet tyttäret. Pekkarisen isä oli sotaveteraani.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteitä
- ↑ a b Vanhanen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Kiviniemen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Jäätteenmäen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Vanhanen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Lipponen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Ahon hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Holkerin hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Lipposen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ a b c d e f Mauri Pekkarinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.1.2011.
- ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tuttuja+politiikkoja+toimi+porvarien+salaisessa+s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6ss%C3%A4/1135260949157
- ↑ Parkkila, Esko: Etulyöntiasema antaa julkisuutta. Keskisuomalainen, 7.1.2010, s. 12.
- ↑ Mielonen, Matti: Pekkarinen pätevin neuvottelupöydässä, Vanhanen ja Halonen huonoimpia Helsingin Sanomat. 21.3.2008. Viitattu 23.2.2010.
- ↑ http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hex5000.sh?kieli=en&hnro=212
Susanna Huovinen | Anne Kalmari | Matti Kangas | Toimi Kankaanniemi | Reijo Laitinen | Lauri Oinonen | Aila Paloniemi | Mauri Pekkarinen | Tuula Peltonen | Henna Virkkunen
| Edeltäjä: Jarmo Rantanen |
Suomen sisäasiainministeri 1991−1995 |
Seuraaja: Jan-Erik Enestam |
| Edeltäjä: Sinikka Mönkäre |
Suomen elinkeinoministeri 2003− (1.1.2008 asti kauppa- ja teollisuusministeri) |
Seuraaja: - |
