Paavo Rantanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Rantanen Helsingin kirjamessuilla 2012.

Paavo Ilmari Rantanen (s. 28. helmikuuta 1934 Jyväskylä) on entinen ulkoministeriön virkamies, joka oli lyhyen aikaa ulkoministerinä.[1]

Rantanen toimi ulkoministeriön kauppapoliittisena alivaltiosihteerinä ennen siirtymistään Suomen suurlähettilääksi Washingtoniin. Hän työskenteli ulkoministeriössä kolmenkymmenen vuoden ajan, vuodesta 1958 vuoteen 1988. Hän toimi myös Nokian johtokunnassa vuosina 1988–1995, kunnes hänestä tuli Esko Ahon hallituksen puolueisiin sitoutumaton ulkoministeri Heikki Haaviston saatua äkillisen sairauskohtauksen tammikuussa 1995. Rantasen ministerinura kesti pari kuukautta, 70 päivää. Hän joutui luovuttamaan paikkansa kevään 1995 eduskuntavaalien jälkeen.[1][2][3]

Paavo Rantanen on koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti.[1] Hänelle myönnettiin ministerin arvonimi vuonna 2003.[4]

Paavo Rantasen isä Vilho Rantanen oli Suomen Vapaakirkon johtajia.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Talviministeri. Diplomatian näyttämöltä politiikan parrasvaloihin. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5741-7.
  • Vaikea tie rauhaan. Suomi Saksan, Ruotsin ja Neuvostoliiton puristuksessa 1944. Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-666-5.
  • Suomi kaltevalla pinnalla. Välirauhasta jatkosotaan. Jyväskylä: Atena, 2012. ISBN 978-951-796-851-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Paavo Rantanen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  2. Kaikki ei ole hyvin Yhdysvaltain suhteissamme. Helsingin Sanomat, 28.2.2004.
  3. Paavo Rantanen, ulkopolitiikan ammattilainen. Helsingin Sanomat, 17.12.2005.
  4. Donner ja Salo professoreiksi. Helsingin Sanomat, 7.6.2003.
Edeltäjä:
Heikki Haavisto
Suomen ulkoministeri
1995
Seuraaja:
Tarja Halonen
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.