Tapio Wirkkala
Sivulta puuttuu | Tapio Wirkkala | |
|---|---|
 Tapio Wirkkala 1960-luvulla |
|
| Syntynyt | 2. kesäkuuta 1915 Hanko |
| Kuollut | 19. toukokuuta 1985 (69 vuotta) Helsinki |
| Kansallisuus |  Suomi |
| Ala | Kuvataiteilija, muotoilija |
| Palkinnot | Pro Finlandia Suomen Akatemian jäsen |
Tapio Veli Ilmari Wirkkala (2. kesäkuuta 1915 Hanko – 19. toukokuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen muotoilija ja kuvanveistäjä. Wirkkalaa pidetään Suomen uudenaikaisen taideteollisuuden johtavana hahmona. Taideteollisuuden sodanjälkeistä kultakautta aina 1960-luvulle asti onkin kutsuttu "Wirkkalan kaudeksi". [1]
Tapio Wirkkala suunnitteli useita klassikoksi nousseita esineitä kuten Kantarelli-maljakon, seteleitä Suomen Pankille sekä Koskenkorva- ja Finlandia-vodkapullot. Erityisen tunnetuiksi ovat tulleet Wirkkalan Iittalalle suunnittelemat lasiastiat. Suosituin näistä on ehkä Ultima Thule -sarjan lasisto. [2]
Wirkkala oli Milanon triennaalin moninkertainen voittaja. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1955 ja akateemikon arvo vuonna 1972 . Wirkkalan ja hänen vaimonsa Rut Brykin taiteellista perintöä vaalii Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiö. [2] Vuonna 2011 TWRB Säätiö talletti tuhansia esineitä sisältävän kokoelmansa EMMA - Espoon modernin taiteen museolle. EMMAlla on kokoelmasta pysyvä, vuosittain vaihtuva pienoisnäyttely näyttelykeskus WeeGeen aulassa, Wirkkala-kabinetiksi nimetyssä tilassa.
Sisällysluettelo |
Elämänvaiheet[muokkaa]
Tapio Wirkkala syntyi Hangossa 1915. Hän kävi kuusi luokkaa Töölön yhteiskoulua. Isä Ilmari Wirkkala oli hautausmaa-arkkitehti, äiti Selma ( o.s.Vanhatalo) harrasti puunveistoa. Sisaruksista Helena Korvenkontio ja veli Tauno Wirkkala olivat myös taiteilijoita. [1]
Vuonna 1933 Tapio Wirkkala pääsi Taideteollisuuskeskuskouluun koristeveistännän linjalle, jossa hän opiskeli 1933 – 1936. Taideteollisuuskeskuskoulua kävi samaan aikaan Ilmari Tapiovaara, Armi Ratia ja Birger Kaipiainen. Kaipiainen esitteli Taidehallin klubilla vuonna 1944 Wirkkalalle kollegansa Rut Brykin. Kaipiainen oli mukana myös Kolin matkalla, jonka aikana Wirkkala ja Bryk kihlautuivat. Taiteilijapari avioitui 1945. He saivat kaksi lasta, Sampsa (Sami) Tuomas syntyi vuonna 1948 ja Maaria Piritta vuonna 1954. Lapset ovat myös taiteellisesti lahjakkaita, Sampsa on sisustusarkkitehti ja Maaria taiteilija. [1]
Tapio Wirkkala valmistui koristeveistäjäksi vuonna 1936 Taideteollisuuskeskuskoulun veisto-osastolta. Alkuvaiheessa hän toimi myös mainospiirtäjänä. Sota keskeytti lupaavasti alkaneen veistäjän ja piirtäjän työt. Iittalan lasitehtaalle avautui työpaikka vuonna 1946, kun Wirkkala voitti tehtaan taidelasisarjan suunnittelukilpailun. Seuraavana vuonna tuli voitto Suomen Pankin uusien setelien suunnittelukilpailussa. [1]
Wirkkala toimi Taideteollisen oppilaitoksen taiteellisena johtajana ja opettajana vuosina 1951 – 1954. Iittalan lasitehtaan muotoilijana ja taiteellisena johtajana hän toimi 1960-luvulla. Italialaiselle Venin tehtaalle hän suunnitteli lasia ja posliinia, samoin saksalaiselle Rosenthalille 1960-luvulla. [3]
Wirkkala suunnitteli käyttöesineitä muun muassa Ahlström Oy:lle, Airam Oy:lle, Kultakeskus Oy:lle, Lapin puukolle ja Orakselle. Wirkkala suunnitteli muun muassa vuonna 1951 Milanon IX triennaalin Suomen osaston, joka palkittiin Grant Prix'llä. Hän on toiminut useiden muidenkin taideteollisuusnäyttelyjen näyttelyarkkitehtina. Vuonna 1956 Wirkkala suunnitteli Suomen lasiteollisuuden 275-vuosinäyttelyn, vuonna 1961 Ornamon 50-vuotisnäyttelyn ja vuonna 1979 Suomen Käsityön Ystävien 100-vuotisnäyttelyn. Suomen lasimuseon tilat hän suunnitteli vuonna 1981. [3]
Wirkkala oli monipuolinen taiteilija, joka käytti materiaaleinaan lasia, puuta, posliinia, metallia ja muovia. Hänen varhaiset veistoksensa olivat mm. sotien jälkeisiä kaatuneiden muistomerkkejä. Vaikka Wirkkala oli tunnetuin muotoilijana, hän tutustui jo 1940-luvun lopulla lentokonevaneriin, josta tuli nimenomaan hänen veistostensa päämateriaali. Hän oli myös tunnettu näyttelyarkkitehti ja graafinen suunnittelija. [3]
Ollessaan Kankaan paperitehtaalla teollisena muotoilijana Wirkkala teki 1960 paperikoneen parimetrisen pienoismallin, joka löytyi vuonna 2011 sattumalta tehdasrakennuksesta, joka oli siirtynyt Jyväskylän kaupungin omistukseen. Keski-Suomen museo luetteloi ja kerää pienoismalliin liittyvän aineiston. Pienoismallin tarkoitus ei ole tiedossa.[4]
Designesineitä[muokkaa]
Ultima Thule -sarja[muokkaa]
Ultima Thule -lasisarjalle on tunnusomaista jäätä muistuttava pinta. Lasit tehdään puumuoteissa, jotka kärventyvät sulan lasimassan kuumuudesta. Näin esineisiin tulee joka valmistuskerralla erityispiirteitä ja uniikkimaisuutta. [2]
Tapio-karahvi[muokkaa]
Wirkkala suunnitteli Tapio-lasiston vuoden 1954 Milanon triennaaliin. Asiakkaiden toivomuksesta vuonna 1983, pari vuotta ennen kuolemaansa, Wirkkala täydensi sarjaa suunnittelemalla siihen karahvin. Wirkkala oli aikaisemminkin suunnitellut useita karahveja Iittalan lasitehtaalle. Vuonna 1962 tuotantoon olivat tulleet karahvit, joilla ei ollut mitään erityistä nimeä, vain tuotantonumero. Tällaisia olivat karahvit numero 2512 ja 2513 sekä 2515 ja 2516. Näitä karahveja ei valmisteta enää, sen sijaan Tapio-karahvi on edelleen tuotannossa. [5]
Kun Tapio-karahvi tuli markkinoille, sen muoto herätti paljon huomiota. Tuohon aikaan karahvit olivat yleensä aika suoraviivaisia, kun taas Tapio-karahvi on muotoiltu loivalinjaiseksi. Karahvin leveä pohja yhdistyneenä kapeaan suuhun oli erikoista. Karahvin katsottiin olevan aikaansa edellä, koska muoto mahdollisti erityisesti punaviinin hyvän dekantoitumisen. Karahvin korkkiosassa on ilmakupla, joka on kehitetty taidelasin tuotannossa. Sarjatuotantoon se otettiin vasta Tapio-lasiston yhteydessä. Ilmakupla puhalletaan niin sanotulla tikkupuhallusmenetelmällä. Menetelmässä vesi höyrystyy ja muodostaa lasimassan sisään ilmakuplan, kun märällä puutikulla pistetään lasimassaan. Karahvit eivät ole lasiston menekkituotteita, mutta niillä on omat ihailijansa. Erityisen suosittu on Tapio-karahvi ja -lasisto ollut Saksassa ja Japanissa. [5]
Tapio Wirkkala Lapin Puukko[muokkaa]
Lapin Puukko Ky valmisti vuosina 1977-1978 kolmea erilaista Wirkkalan puukkomallia. Kaksi niistä olivat ponsikahvaisia, mallit olivat Wirkkalan ponsipuukko ja Wirkkalan väistinponsipuukko. Sormisuojalla ja ilman. Molempia valmistettiin saman verran 2800 kpl:tta jokaista mallia, 5600 kpl:tta yhteensä. Lähde: Anssi Ruusuvuori "Puukon Historia". Apali Oy 2009.
Palkintoja ja kunnianosoituksia[muokkaa]
- 1. ja 2. palkinto, Suomen Pankin setelikilpailu 1947
- 4 palkintoa, Olympialaismerkkikilpailu 1951
- 3 Grand Prix:tä, Milano 1951
- 3 Grand Prix:tä, Milano 1954
- Lunning-palkinto 1951
- Pro Finlandia -mitali 1955
- 1. Palkinto, maailmannäyttelyn teemakilpailu Bryssel 1957
- Society of Industrial Arts'in Medal of the Year 1958
- Grand Prix ja kultamitali, Milano 1960; hopeamitali, Milano 1963
- Domus-lehden kultainen Obeliski 1963
- Italian presidentin kultamitali Faenza 1963, 1966, 1967, 1969 ja 1973
- Premio Internazionale Vicenza 1963, 1966 ja 1967
- Honorary Royal Designer of Industry, Lontoo 1964
- Suomen kulttuurirahaston kunniapalkinto 1968
- Lontoon Royal College of Arts'in kunniatohtori 1971
- Lontoon Worshipful Company of Goldsmiths'in kunniajäsen 1971
- Suomen Akatemian jäsen vuodesta 1972
- Teoston luovan työn mitali 1980
- Prinssi Eugen -mitali 1980
Tapio Wirkkalan mukaan on nimetty Tapio Wirkkalan puisto Helsingin Arabianrannassa.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b c d Harri Kalha: Wirkkala, Tapio (1915–1985) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 2.10.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c Tapio Wirkkala - Ajattelevat kädet, WSOY, Porvoo 2000.
- ↑ a b c Suomalaiset muotoilijat
- ↑ Hylätyltä tehtaalta löytyi Wirkkalan tekemä pienoismalli Yle.fi. Viitattu 26.1.2011.
- ↑ a b Juha Europaeus: Muotoja, Etiketti s. 2, Alkon asiakaslehti 1/2009
