Lasinpuhallus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puhallusputki
Lasinpuhaltaja Romeo Lefebvre hänen työpaja Montreal 1942.
Lasinpuhaltaja muotoilemassa sulaa lasimassaa
Lasinpuhaltaja on asettanut keltaisena hehkuvan lasimassan muottiin ja puhallusputki on hänen sylissään

Lasinpuhallus on lasinmuokkaustekniikka, jossa sulalasimassapisaraan puhalletaan ilmaa puhallusputken avulla, jolloin muodostuu kupla. Tätä sulaa kuplaa sitten muotoillaan käyttämällä hyväksi sulan lasin eri alueiden lämpötilaeroja tai muotin avulla. Lasinpuhaltajan käsityö on yhä käytössä taidelasin valmistuksessa. Pakkauksina käytettävät lasipullot puhalletaan muotteihin automaattisilla koneilla.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Periaatteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasinpuhallus tuli käyttöön lasiesineiden valmistuksessa 100-luvulla eaa. Puhaltamalla ilmaa sulaan lasimassaan se saadaan paisumaan ja sisälle muodostumaan ontelo. Sula lasimassa venyy, kun lasimassan atomien lujat sidokset muodostavat verkoston[1][2][3], minkä vuoksi sulalla lasilla on riittävän suuri viskositeetti puhallettavaksi.[4] Lasimassan koostumusta säätelemällä voidaan vaikuttaa sulan lasin jähmeyteen ja puhallettavuuteen. Tutkittuaan vanhoja lasimosaiikkeja Galileassa (Israel) sijaitsevassa vanhassa roomalaisessa Tzipporin kaupungissa, tutkijat Fischer ja McCray[5] raportoivat, että kidesooda pitoisuudella voidaan vaikuttaa juoksevuuteen. Pienentämällä kidesoodan määrää saadaan juoksevampaa lasimassaa, joka sopii paremmin puhallettavaksi.

Puhalluksen aikana ohutseinämäisemmät kohdat jäähtyvät nopeammin ja tulevat jähmeämmiksi kuin paksut, jotka silloin venyvät helpommin. Näin puhallettavan kappaleen seinämän paksuus pysyy tasaisena eikä ohuet kohdat repeä. Jäähtyessään lasi kovettuu, mutta ei kiteydy ja säilyttää siten läpinäkyvyytensä. Lasinpuhalluksessa on aikojen saatossa kehittynyt useita tekniikoita, jotka voidaan jakaa kahteen pääryhmään.

Vapaa puhallus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaan puhalluksen menetelmä on säilyttänyt valta-asemansa sen jälkeen keksimisestään saakka 1800-luvun puoliväliin ja se on yhä laajalti käytetty lasimuotoilumenetelmä. Vapaassa puhalluksessa ensin tehdään riittävän suuri kupla sulaan lasiin ("posti")[6] ja sitten lasin lämpötilaeroja hyödyntämällä, pyörittämällä ilmassa tai apupintoja vasten ja puhallusta ohjaamalla pyritään saamaan haluttu muoto. Puhalluksen välillä lasiaihioita voidaan käyttää uunissa lämpötilan nostamiseksi.

Lasimassan uudelleen lämmitys

Muottiin puhallus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muottiin puhallusta alettiin käyttää vapaan puhalluksen keksimisen jälkeen noin vuosina 50-75[7][8] Muottiin puhallettaessa sula lasimassa otetaan puhallusputken päähän ja sijoitetaan puiseen tai metalliseen muottiin. Tämän jälkeen lasimassa puhalletaan niin, että se täyttää muotin, jolloin muotin muodot painuvat lasimassaan.[4]

Roomalaista puhallettua lasia oleva hydria Baelo Claudiasta (400-luvulta)
Lasinpuhaltajia Englannissa vuonna 1858. Lasiesineiden massatuotantoon tarvittavat valmistusmenetelmät kehittyivät 1800-luvulla.
Lasinpuhallusta menetelmiä Englannissa vuonna 1858.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Frank, S 1982. Glass and Archaeology. Academic Press: London. ISBN 0122656202
  2. Freestone, I. 1991. Looking into Glass. In S. Bowman (ed.) Science and the Past. pp.37–56. University of Toronto Press: Toronto & Buffalo. ISBN 0714120715
  3. Pollard, A.M. and C. Heron 2008. Archaeological Chemistry. The Royal Society of Chemistry ISBN 0854042628
  4. a b Cummings, K. 2002. A History of Glassforming. University of Pennsylvania Press ISBN 0812236475
  5. Fischer, Alysia & McGray, W. Patrick: Glass Production Activities as Practised at Sepphoris, Israel (37 B.C.– A.D. 1516). Journal of Archaeological Science, , 1999. vsk, nro 8, s. 893–905. Academic Press. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.9.2012.
  6. Lasisanastoa
  7. Lightfoot, C.S. 1987. A Group of early Roman Mould-Blown Flasks from the West. In Journal of Glass Studies 29: 11–18.
  8. Price, J. 1991. Decorated Mould-Blown Glass Tablewares in the First century AD. In M. Newby & K. Painter (eds.) Roman Glass: Two Centuries of Art and Invention. pp. 56–75. The Society of Antiquaries of London: London ISBN 0854312552

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]