Viskositeetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Havainnekuva kahden nesteen viskositeetista. Liilan nesteen viskositeetti on kirkasta korkeampi.

Viskositeetti (sitkaus) on suure, joka kuvaa fluidin (lähinnä neste tai kaasu) kykyä vastustaa virtaamista.[1] Yleisesti se käsitetään fluidin "paksuudeksi" tai nesteen kaatamista vastustavaksi ominaisuudeksi. Viskositeetti voidaan käsittää fluidin sisäisen kitkan mittayksiköksi: vesi on "ohuempaa" (pieni viskositeetti) kuin kasviöljy (korkea viskositeetti).

Nestepartikkeli voi muuttaa muotoaan kahdella tavalla: puristuksen/venytyksen tai leikkauksen kautta. Leikkauksessa nesteosaset liukuvat toistensa suhteen tangentiaalisesti.

Newtonin teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun leikkausvoima kohdistetaan kiinteään kappaleeseen, muuttuu kappaleen muoto kunnes muodonmuutos aiheuttaa leikkaavalle voimalle yhtä suuren vastakkaisen voiman. Tällöin saavutetaan tasapainotila. Jos leikkaava voima kohdistetaankin nesteeseen (esimerkiksi tuuli, joka puhaltaa järven pintaan), neste jatkaa virtaamista niin kauan kuin kyseistä voimaa kohdistetaan nesteeseen. Kun ulkoisen voiman vaikutus lakkaa, nesteen virtaus pysähtyy normaalisti sen sisäisen kitkan vuoksi. Mitä suurempi nesteen viskositeetti on, sitä suurempi on sen vastustus leikkaavaa voimaa vastaan ja sitä nopeammin nesteen virtaus pysähtyy.

Yleisesti ottaen kaikentyyppisissä virtauksissa nesteen kerrokset virtaavat eri nopeuksilla ja nesteen "paksuus" syntyy eri kerrosten välillä vaikuttavista leikkausvoimista. Loppujen lopuksi nämä voimat yhteenlaskettuina vastustavat ulkopuolista voimaa.

Newtonilaiset fluidit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isaac Newton esitti, että suoralle, samansuuntaiselle ja yhtenäiselle virtaukselle leikkausvoima τ joka vaikuttaa virtauskerrosten välillä, on suhteessa nopeusgradienttiinu/∂y, joka on kohtisuorassa virtauskerroksia vastaan.

\tau=\mu \frac{\partial u}{\partial y}.

Yhtälössä vakio μ tunnetaan viskoosikertoimena, viskositeettina tai dynaamisena viskositeettina (käytetään myös symbolia η). Monet nesteet kuten vesi ja useimmat kaasut täyttävät Newtonin ehdon, ja ne tunnetaankin Newtonilaisina nesteinä eli lineaarisina nesteinä. Ei-newtonmaisessa nesteessä puolestaan esiintyy leikkaavan voiman ja nopeusgradientin välillä monimutkaisempi suhde kuin yksinkertainen lineaarinen riippuvuus.

Usein ollaan kiinnostuneita viskositeetin ja inertiaalivoiman suhteesta. Inertiaalivoimaa kuvaa nesteen tai kaasun tiheys, jolle käytetään symbolia ρ. Aineen kinemaattinen viskositeetti määritelläänkin sen dynaamisen viskositeetin ja tiheyden suhteena:

\nu = \frac {\mu} {\rho}.

Viskositeetti on se perusmekanismi, jolla liike-energiaa kuluu nesteen liikkuessa. Tyypillisesti energia muuttuu lämmöksi.

Ei-newtonilaiset fluidit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ei-newtonilainen fluidi

Newtonilaisten fluidien lisäksi on olemassa useita aineita, jotka eivät noudata Newtonin määrittelemään viskositeettimallia. Näitä fluideja kutsutaan hieman kankeasti "ei-newtonilaisiksi" fluideiksi. Nämä fluidit jaetaan kahteen ryhmään: pseudoplastiset ja dilatantit.

Pseudoplastiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pseudoplastisilla fluideilla viskositeetti pienenee leikkausvoiman kasvaessa. Dilatantit tekevät juuri päinvastoin.

Esimerkki ja taustaa: mm. homeita fermentoidessa joudutaan ottamaan huomioon fermentointiliuoksen pseudoplastisuus. Homerihmastot muodostavat tahmaisen toisiinsa tarttuneen verkoston, jonka viskositeetti on suuri leikkausvoimien ollessa pieniä. Sekoitusta kasvatettaessa leikkausvoimat kasvavat ja rihmastot alkavat katkeila, jolloin viskositeetti pienenee. Useat maalit ovat puolestaan tiksotrooppisia fluideja; niiden viskositeetti alenee niitä sekoitettaessa, mutta sekoituksen lakatessa niiden viskositeetti kasvaa. Näin estetään maalien valuminen.

Dilatantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dilatanteista fluideista esimerkkinä mainittakoon vaikka veden ja hiekan seos. Pienissä sekoitusnopeuksissa vesi voitelee hiekanjyväsiä, ja näin ollen mahdollistaa suhteellisen pienen viskositeetin. Suurissa leikkausvoimissa vesi ikään kuin pakenee hiekanjyvästen välistä, jolloin voitelu häviää ja viskositeetti kasvaa. Samoin kermavaahto on tyypillinen dilatantti (reopektinen) fluidi.

Monet elintarviketeollisuuden fluidit, kuten taikina, ketsuppi ja muusi ovat viskositeettiominaisuuksiltaan ei-Newtonmaisia.

Viskositeetin mittauksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SI-järjestelmässä dynaamisen viskositeetin (\mu tai \eta) yksikkö on \scriptstyle Pa \cdot s \;\left(= \frac{kg}{s\ m} = N s /m^2\right) ja kinemaattisen viskositeetin (\nu) yksikkö on \scriptstyle \frac{m^2}{s}.

Cgs-järjestelmässä dynaamisen viskositeetin yksikkö on poisi (P). Yksi poisi on 1 P = 1 g/(s·cm) = 0,1 kg/sm. Vastaavasti kinemaattisen viskositeetin cgs-yksikkö on stoki (St), joka on saanut nimensä George Gabriel Stokesin mukaan. Yksi stoki on 1 St = 1 cm2/s = 0,0001 m2/s. Joissakin yhteyksissä näitä tai näiden osia, senttistokia ja senttipoisia, käytetään edelleenkin.

Yleisten aineiden tyypillisiä viskositeetteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmen eri nesteen viskositeettia kuvaava video.

Muutamien Newtonilaisten kaasujen ja nesteiden dynaamisia viskositeetteja

Kaasuja (0 °C):

Viskositeetti (Pa·s)
vety 8,4 × 10-6
ilma 17,4 × 10-6
ksenon 21,2 × 10-6

Nesteet (20 °C):

viskositeetti (Pa·s)
nestemäinen typpi (77 K, -196 °C) 1,58 × 10−4
etyylialkoholi 0,248 × 10-3
asetoni 0,326 × 10-3
metanoli 0,59 × 10-3
bentseeni 0,64 × 10-3
vesi 1,0020 × 10-3
nitrobentseeni 2.0 × 10-3
veri 3 ... 6 × 10−3[2]
propanoli 1,945 × 10−3
elohopea 17,0 × 10-3
rikkihappo 30 × 10-3
oliiviöljy 81 × 10-3
etyleeniglykoli 1,61 × 10−2
risiiniöljy 0,985
glyseroli 1,485
glyseroli 1,5
maissisiirappi 1,3806
HFO-380 2,022
piki 107

Monilla nesteillä kuten hunajalla on useita eri viskositeetteja.

Virtaavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käänteisarvo viskositeetille on virtaavuus, jota merkitään φ:llä (=1/μ). Sen yksikkö on cm·s/g, ja sitä kutsutaan joskus rhe:ksi. Virtaavuuden käsitettä käytetään tyypillisesti hyvin vähän.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana viskositeetti juontuu latinankielisestä sanasta "viscum" (misteli), koska mistelipuun marjojen viskoosia (paksua) liimaa on käytetty nappaamaan sitruunapuiden oksilla olevia lintuja.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Frank M. White: Fluid Mechanics, 5. edition, s. 23. McGraw-Hill, 2003. ISBN 0-07-240217-2. (englanniksi)
  2. Lee Waite & Jerry Michael Fine: Applied Biofluid Mechanics, s. 112. McGraw-Hill, 2007. ISBN 9780071472173. Google Book. (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]