Pikitippakoe

Wikipedia

Pikitippakoe on useita vuosia kestävä tieteellinen koe, joka mittaa pien eli bitumin virtausta. Toisin kuin lasi, piki virtaa huoneenlämmössä, joskin hyvin, hyvin hitaasti. Koe alkoi, kun professori Thomas Parnell Queenslandin yliopistosta kaatoi pikinäytteen suljettuun lasisuppiloon. Pien annettiin asettua suppilossa kolme vuotta, jonka jälkeen vuonna 1930 suppilon nokka katkaistiin. Näin piki alkoi valua alla olevaan astiaan. Yhden pisaran muodostuminen ja putoaminen kestää noin vuosikymmenen. Kahdeksas tippa putosi 28. marraskuuta vuonna 2000, mikä mahdollisti pien viskositeetin määrittämisen. Se oli noin 100 miljardia kertaa veden viskositeetin suuruinen.

Koetta ei suoriteta missään erityisesti valvotuissa olosuhteissa, vaan lämpötila saa vaihdella normaalin huoneenlämpötilan mukaan. Lämpötilanmuutokset aiheuttavat muutoksia myös viskositeetissa.

Tämä koe on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan pitkäaikaisimpana yhtäjaksoisena tieteellisenä kokeena. Odotettavissa on, että suppilossa on tarpeeksi pikeä, jotta koe voi jatkua vielä toiset sata vuotta. Väitetään tosin, että vielä pitkäikäisempiä kokeita ovat Beverly-kello sekä Oxfordin sähköinen kello.