Presidentinlinna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Presidentinlinna
Presidentens slott
PresidentialPalaceHelsinkiApr2007.JPG
Osoite Mariankatu 2
Sijainti Kauppatori, Helsinki
Koordinaatit 60°10′06″N, 024°57′22.5″EKoordinaatit: 60°10′06″N, 024°57′22.5″E
Valmistumisvuosi 1820
Suunnittelija Pehr Granstedt
Omistaja Suomen valtio
Käyttäjä Suomen tasavallan presidentti
Rakennuttaja Heidenstrauch-suku
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Presidentinlinna on Suomen tasavallan presidentin edustusasunto Helsingin Kruununhaassa Kauppatorin laidalla. Talo edustaa enimmäkseen pietarilaissävytteistä empiretyyliä. Presidentinlinnassa järjestetään joka vuosi 6. joulukuuta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, joka on vuosittain kävijämäärältään suurin tapahtuma linnassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehti Pehr Granstedt suunnitteli talon alkujaan 1814 varakkaan Heidenstrauch-suvun kauppiastaloksi ja asunnoksi. Kolmikerroksisen rakennuksen ensimmäinen kerros oli varattu kaupankäyntiä varten, toinen Heidenstrauchien omaksi asunnoksi ja kolmas kerros oli jaettu pieniksi vuokrahuoneistoiksi. Kauppaneuvos J. H. Heidenstrauch oli 1800-luvun alkupuolella Helsingin rikkain asukas.

Heidenstrauchit ehtivät asua kauppakartanossaan vain 17 vuotta, kunnes Suomen senaatti osti talon vuonna 1837 Venäjän keisareiden Suomen palatsiksi.[1] Kauppaa edelsi vuosia kestänyt suunnitteluvaihe, jolloin palatsia oli suunniteltu sijoitettavaksi milloin minnekin päin Helsinkiä, mm. Tähtitornin vuorelle ja Katajanokan vuorelle. Suomeen Berliinistä tuotu Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti Carl Ludvig Engel olisi halunnut rakennuttaa keisarille uuden palatsin joko Esplanadin puiston päähän Kauppatorin länsipuolelle taikka Katajanokalle. Keisari ei kuitenkaan lämmennyt Engelin ajatuksille, vaan määräsi Heidenrauchien kauppiaskartanon ostamisesta valtiolle.

Rakennusta muutettiin ja laajennettiin huomattavasti Engelin suunnitelmien mukaan 1843. Rakennusta kutsuttiin nyt virallisesti nimellä "keisarillinen palatsi Helsingissä". Palatsin ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin palatsin keittiöt sekä henkilökunnan asuintilat. Toisessa kerroksessa eli pääkerroksessa sijaitsivat keisarinnan vastaanottotilat ja osa keisarillisista makuuhuoneista, sekä kolmanteen kerrokseen ulottuvat suuri ja pieni ruokasali sekä tanssisali. Palatsin kolmannen kerroksen makuu- ja työhuoneet varattiin keisarille ja tämän lähiseurueelle, ja sieltä oli myös kulku pienelle näköalatornille sekä salaiset kierreportaat keisarinnan makuuhuoneiseen.

Linnan laajennusta suunniteltiin useampaan otteeseen 1800-luvun loppupuolella, mutta vasta vuonna 1907 rakennettiin suurempi valtiosali odotushalleineen arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaisesti.

Ensimmäisen maailmansodan aikana palatsi toimi sotasairaalana, jonne voitiin sijoittaa 200 rintamalla haavoittunutta sotilasta. Venäjän vallankumouksen aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston päämajana. Vuoden 1918 sisällissodan aikana talossa oli saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten esikunta.[2] Sisällissodan jälkeen rakennusta kaavailtiin Suomen kuninkaan linnaksi, jolloin rakennuksesta alettiin puhua "linnana". Se ehdittiin jopa osittain sisustaa tähän tehtävään, mutta valtiomuodon vakiinnuttua tasavallaksi jo tilatut tai hankitut huonekalut joutuivat myyntiin Stockmannille. Vuosina 1919–1921 talon kolmannessa kerroksessa oli Suomen ulkoasiainministeriö. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna 1921. Tällöin esimerkiksi ortodoksinen kirkkosali linnan toisesta kerroksesta purettiin ja paikalle rakennettiin kirjasto. Kirkon esineet otettiin Kansallismuseon kokoelmiin.

Presidentin virka-asunto sijaitsi alun perin presidentinlinnassa. Linnassa ovat asuneet perheineen Kaarlo Juho Ståhlberg, Lauri Kristian Relander, Pehr Evind Svinhufvud, Kyösti Kallio, Risto Ryti sekä Juho Kusti Paasikivi. Vuonna 1940 Tamminiemi lahjoitettiin presidentin virka-asunnoksi; Ryti ja C. G. E. Mannerheim asuivat siellä, kun taas Paasikivi vietti koko presidenttikautensa linnassa. Urho Kekkonen muutti presidenttikautensa alussa 1956 Tamminiemeen, jossa hän asui kuolemaansa 1986 asti ja josta tehtiin myöhemmin museo. Mauno Koivisto asui presidentinlinnassa, kunnes uusi virka-asunto Mäntyniemi valmistui 1993.[2] Mäntyniemessä ovat asuneet kaikki Koiviston jälkeiset presidentit Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. Presidentti voi kuitenkin itse päättää missä edustusasunnoista asuu.

Linnan huoneet ja sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentinlinna toukokuussa 2009.

Presidentinlinnassa on noin sata erikokoista huonetta, ja kerroksia on kolme. Ensimmäisessä kerroksessa ovat linnan työntekijöiden työhuoneet, linnan keittiöt ja sauna. Toisessa kerroksessa ovat presidentin edustustehtäviin käytettävät huoneet. Kolmannessa kerroksessa on presidentin yksityistiloja, jotka ovat luultavasti nykyään muussa käytössä, koska presidentti ei enää asu linnassa. Linnan toisen kerroksen edustustiloja:

  • Valtiosali, linnan suurin yksittäinen huone. Valtiosalissa pidetään itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton kättelyt, diplomaattipäivälliset sekä vierailevien valtionpäämiesten kunniaksi vietetyt juhlaillalliset. Ennen vuotta 1918 huonetta käytettiin keisarin valtaistuinsalina. Huone rakennettiin 1907, koska eduskuntauudistuksen jälkeen tarvittiin entistä suuremmat tilat valtiollisille juhlamenoille. Salin esikuvana käytettiin Pietarin Talvipalatsin Pyhän Yrjön salia. Valtiosalin ja siihen liittyvän Atriumin suunnitteli arkkitehti Ahrenberg.
  • Ruokasali, suhteellisen suuri huone linnan toisessa kerroksessa. Itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton ruoat ja juomat tarjoillaan tässä huoneessa. Ruokasalin katon holvikaarien taidokkaat kattomaalaukset on tehnyt Alexander Engel.
  • Peilisali, jossa entinen hallitus jättää eronpyyntönsä ja uusi nimitetään. Sali on linnan toisessa kerroksessa. Sali rakennettiin alun perin tanssisaliksi, mutta se toimi myös valtiosalina valtiopäivien avajaisissa ennen uuden valtiosalin rakentamista.
  • Keltainen sali, jossa presidentti ottaa vastaan lähetystöjä ja virallisia vieraita. Salissa suoritetaan myös diplomaattikirjeiden jättö. Keisarien aikaan huonetta kutsuttiin keisarinnan suureksi kabinetiksi. Huoneen empirekalusto on aikoinaan hankittu Pietarista, ja huoneen lattiaan on käytetty kahdeksaa eri puulajia. Kalusto oli sijoitettuna alun perin kerrosta ylemmäksi, keisarin kabinettiin. Huoneen alkuperäinen kalusto siirrettiin Smolnaan valtionhoitaja Mannerheimin aikana, jossa se on vieläkin.
  • Presidentin työhuone, tasavallan presidentin pääasiallinen työtila. Tavallisesti tasavallan presidentin vuosittainen uudenvuodenpuhe on pidetty tässä huoneessa.

Lisäksi linnassa ovat ainakin seuraavat huoneet: punainen odotushuone, goottilainen sali, puolisoiden huone, keltainen salonki ja kirjasto.

Presidentinlinnaan on sijoitettu lukuisia Suomen valtion omistamia taideteoksia, kuten Edelfeltin öljyväritöitä ja Walter Runebergin veistoksia. Valtaosa linnan taideteoksista on hankittu vuosien 1850 ja 1890 välillä Venäjän keisarien toimesta, ja tätä osaa linnan kokoelmista kutsutaan keisarilliseksi taidekokoelmaksi. Linnan huonekalut ovat suurimmaksi osaksi empireä tai siihen sekoittuneita kertaustyylejä, kuten uusrokokoota. Linnassa on myös paljon uusrenessanssityylisiä huonekaluja ja koriste-esineitä, jotka ovat peräisin Venäjän keisarin Lappeenrannan residenssistä. Linnan esineistö ei ole säilynyt täysin koskemattomana, vaan osa siitä on kulkeutunut muihin valtion rakennuksiin, kuten Kultarantaan, Tamminiemeen ja Kesärantaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Presidentinlinna Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 6.5.2012.
  2. a b Linnan historia Linnanjuhlat 2004. YLE. Viitattu 6.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Presidentinlinna.