Kesäranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kesäranta
Villa Bjälbo
Kesäranta Helsingin Meilahdessa
Kesäranta Helsingin Meilahdessa
Osoite Kesärannantie
Sijainti Meilahti, Helsinki
Koordinaatit 60°11′05″N, 24°54′22″E
Rakennustyyppi virka-asunto
Valmistumisvuosi 1873
Suunnittelija Frans Ludvig Calonius
Omistaja Suomen valtio
Käyttäjä Suomen pääministeri
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kesäranta on Suomen pääministerin virka-asunto Helsingin Meilahdessa. Se oli alun perin suomalaisarkkitehti Frans Ludvig Caloniuksen henkilökohtainen kesähuvila. Rakennus valmistui vuonna 1873 ja sai nimekseen Villa Bjälbo. Myöhemmin huvilasta ryhdyttiin suomeksi käyttämään nimeä Kesäranta. Ruotsinkielinen nimi on edelleen Villa Bjälbo.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesärantaa läheltä

Arkkitehti Frans Ludvig Calonius suunnitteli ja rakennutti Kesärannan kesähuvilakseen vuonna 1873. Huvila sijaitsi valmistuessaan Helsingin kaupungin rajojen ulkopuolella, Meilahden huvila-alueella, jonne monet varakkaat helsinkiläiset rakennuttivat kesähuvilansa 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1885 Kesäranta siirtyi Suomen Pankin kassanhoitajan Carl Robert Ignatiuksen (1846–1904) omistukseen. Ignatius teetti puutarhaan ja rakennukseen mittavia muutostöitä.[1]

Vuonna 1904 Kesäranta siirtyi Ignatiukselta keisarillisen palatsin omistukseen, ja siitä tuli Suomen kenraalikuvernöörin virka-asunto.[1] Huvilan oston järjesti julkisuudelta salassa keisarillisen palatsin hoitaja Sten Carl Tudeer.[2] Kunnostuksen jälkeen rakennuksen ensimmäinen käyttäjän piti olla Nikolai Bobrikov, joka ei kuitenkaan ehtinyt asettua Kesärantaan, sillä hänet murhattiin kesäkuun alussa. Bobrikovin seuraajat Ivan Obolenski, Nikolai Gerard, Vladimir von Boeckmann ja Franz Albert Seyn asuivat kukin vuorollaan Kesärannassa.[1]

Sisällissodan jälkeen talossa asui Saksan Itämeren-divisioonan komentaja Rüdiger von der Goltz kesän 1918 ajan[3] ja myöhemmin valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheim. Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina rakennuksesta tuli pääministerin kesäasunto, kunnes se vuonna 1952 kunnostettiin ympärivuotiseksi.[1]

Kesärannassa on ollut tapana pitää keskiviikkoisin hallituksen neuvottelu, jota kutsutaan iltakouluksi. Nimi juontaa juurensa 1930-luvun lopulta, jolloin ensimmäinen pääministeriasukas[1][3] A. K. Cajander alkoi kutsua ministereitä Kesärantaan keskustelemaan torstaisin pidettävän valtioneuvoston yleisistunnon asioista.

Kaikki pääministerit eivät ole muuttaneet Kesärantaan, ja erityisesti 1970-luvulla rakennuksen käyttö asuntona oli vähäistä. Kalevi Sorsa ei koskaan neljän pääministerikautensa aikana asunut Kesärannassa, sillä hänen mukaansa tyypillinen pääministerin virkaikä oli muutolle liian lyhyt: "Juuri kun on muuttanut sisään, pitäisi muuttaa jo ulos".[3] Vuonna 1991 pääministeriksi tullut Esko Aho muutti asumaan Kesärantaan, mutta hänen perheensä jäi kotiin Kannukseen.[3] Varmaa tietoa ei ole siitä, asuiko vuosina 1964–1966 pääministerinä toiminut Johannes Virolainen Kesärannassa.[3]

2010-luvulla rakennuksen käyttö asuntona vähentyi edelleen. Mari Kiviniemen jälkeisistä pääministereistä Jyrki Katainen asui Kesärannassa kolme kuukautta,[4] Alexander Stubb ja Juha Sipilä eivät muuttaneet Kesärantaan ollenkaan.[3] Antti Rinne muutti Kesärantaan osittain syyskuussa 2019, mutta joutui luopumaan pääministerin pestistään vain kolme kuukautta myöhemmin.[5][6] Valtioneuvoston kanslia onkin pohtinut rakennuksen tarkoituksen muuttamista ainoastaan edustuskäyttöön ja virka-asunnon siirtämistä muualle.[3]

Kesärantaan on murtauduttu kerran. Syyskuussa 1969 kaksi juopunutta miestä tunkeutui taloon alakerran ikkunasta ja varasti pöytähopeita sekä viiniä ja olutta. Varkaat jäivät kiinni ja heidät tuomittiin yhdeksäksi kuukaudeksi vankilaan.[3]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeripari Antti Rinne ja Heta Ravolainen-Rinne vastaanotti joulukuusen Kesärantaan marraskuussa 2019

Alkuperäinen, Frans Ludvig Caloniuksen suunnittelema huvilarakennus muodostaa yhä Kesärannan rungon. C. R. Ignatius uudisti huvilaa 1880-luvulla rakennusmestari Elia Heikelin suunnitelmien mukaan, jolloin se sai 20-metrisen tornin ja kuistit sekä maan että meren puolelle. Valtion ostettua Kesärannan siihen lisättiin arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnittelemat keittiösiipi ja meren puoleinen lasikuisti.[1]

1950-luvulla valtio saneerasi Kesärannan vastaamaan moderneja vaatimuksia. Tässä yhteydessä huonokuntoinen torni purettiin ja sisustus muutettiin 1950-lukulaiseksi. Vuosina 1981–1983 Kesärannassa tehtiin peruskorjaus, jossa se pyrittiin palauttamaan mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Torni rakennettiin uudelleen vanhojen valokuvien avulla ja rakennus sisustettiin kenraalikuvernöörien aikaiseen tyyliin.[1]

Kesärantaan tehtiin laaja peruskorjaus vuosina 2003–2004. Silloin kiinteistö uudistettiin vastaamaan edustamisen, asumisen, kokousten ja lehdistötilaisuuksien vaatimuksia. Tiloja muutettiin paremmin yksityisasumiseen sopiviksi, ja kovasta käytöstä ja merellisestä sijainnista johtuneet kulumisvauriot korjattiin.[1]

Osa pääministereistä on halunnut lisätä omia lisäyksiään Kesärantaan. Esimerkkeinä tästä ovat muun muassa Mauno Koiviston rakennuttama lentopallokenttä, Paavo ja Päivi Lipposen lasten hiekkalaatikko ja Mari Kiviniemen avantopumppu. Juha Sipilä taas valmistutti tontin kaatuneista puista puheenjohtajan nuijia.[3]

Kesäranta on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena.[1] Talon sisätiloihin on sijoitettu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin kuuluvia taideteoksia.[3]

Kesärannassa asuneita pääministereitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesärannassa ovat asuneet muun muassa:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Salonen, Kati; Schalin, Mona: Meilahden huvila-alueen ympäristöhistoriallinen selvitys, osa II: Huvilapalstat (pdf) (Sivut 32–39) 6.3.2013. Maisemasuunnittelu Hemgård. Viitattu 3.7.2017.
  2. ↑ Raimo Savolainen: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta: Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi, s. 29. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2011. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2011. Teoksen verkkoversio
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Sharma, Leena: Harvoin tarjolla. Suomen Kuvalehti, 20.9.2019, nro 38, s. 22–29. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Pääministerille 300 eurolla kuussa elintarvikkeita valtion varoilla – asiantuntija: aamupala on verotettavaa tuloa Ilta-Sanomat. 25.5.2021. Viitattu 3.6.2021.
  5. ↑ Vento, Heikki: Kesärannassa ja lentokoneessa. Suomen Kuvalehti, 4.10.2019, nro 40, s. 23.
  6. ↑ Huuhtanen, Pasi: Rinteen elämää ja politiikkaa Mäntsälän Uutiset. 3.12.2019. Viitattu 19.2.2020.
  7. ↑ a b c Pääministerin virka-asunnon korjaustyöt valmistuivat (Tiedote 113/2004) 5.4.2004. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 7.5.2015.
  8. ↑ Kiviniemi muuttaa perheineen Kesärantaan Keskisuomalainen. 30.6.2010. Keskisuomalainen. Arkistoitu 25.12.2014. Viitattu 21.9.2014.
  9. ↑ Päivi Lipponen perää selvitystä ruokaetuväitteestä: ”VNK:lta iso syytös lähteä ravistelemaan hihasta tällaisia tietoja” www.iltalehti.fi. Viitattu 3.6.2021.
  10. ↑ Luukka, Teemu: Pääministerin painajainen Helsingin Sanomat. 22.3.2020. Viitattu 22.3.2020.
  11. ↑ Olli Waris: Pääministeriksi nouseva Orpo muuttaa Kesärantaan – paljastaa nyt puolisonsa reaktion Ilta-Sanomat. 19.6.2023. Viitattu 30.11.2023.
  12. ↑ Suvi Hautanen: Orpo muutti yksin Kesärantaan – ”Kyllä Kekkonen ihan oikeassa oli” Ilta-Sanomat. 30.8.2023. Viitattu 30.11.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kesäranta&oldid=22325708”