Empiretyyli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Versaillesin Grand Trianonin palatsin empiresalonki, joka kuului Napoleon I:lle ja Marie-Antoinettelle. Huonekalut on tehnyt Francois Honoré Jacob-Desmalter.

Empire on uusklassisen arkkitehtuurin ja sisustuksen tyylisuuntaus, jonka Ranskan keisari Napoleon otti hovityylikseen hallintokaudellaan 1804–1815. Tyyliä edelsi tai siihen on luettu direktoriokauden tyyli, jonka Jacques-Louis David loi vuosina 1795–1804. Napoleonin hovissa empiretyylin pääarkkitehteja olivat Charles Percier ja Pierre-Francois-Léonard Fontaine. Ranskasta empiretyyli levisi muualle Eurooppaan kuten Pohjoismaihin ja Venäjälle. Empire oli juhlallisen jäykkä tyyli, jonka koristeaiheet olivat peräisin etenkin antiikin Roomasta ja muinaisesta Egyptistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Empiretyyli syntyi keisari Napoleon I:n hallintokaudella 1804–1815, jonka loppumiseen sen Ranskassa katsotaan myös päättyneen.[1] Tyyliä edelsi vuosina 1795–1804 taiteilija Jacques-Louis Davidin luoma direktoriokauden tyyli, jota pidetään empiren alkuvaiheena. Empiretyylin loivat Charles Percier ja Pierre-Francois-Léonard Fontaine.[2][3] Myös huonekalusuunnittelijat Georges Jacob ja hänen poikansa Francois Honoré Jacob-Desmalter vaikuttivat tyylin syntymiseen.[1] Jacob-Desmalter kehitti veljensä kanssa gondolituolin, joka on yksi empiren tyypillisiä huonekaluja.[4]

Empire levisi Ranskasta Pohjoismaihin, Venäjälle ja Englantiin.[2] Pohjoismaissa empireaikaa oli noin 1810–1830.[1] Suomessa empireä edelsi kustavilainen tyyli, josta siirryttiin Carl Ludvig Engelin vaikutuksesta niin sanottuun pietarilaiseen empireen. Engel aloitti myös niin kutsutun empirekaavoituksen Turun ruutuasemakaavallaan vuonna 1827.[3]

Empire vaikutti 1830-luvulle saakka.[2]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Empiressä suosittuja siivekkäitä leijonia pöydänjalkoina.

Empiressä pyrittiin juhlalliseen vaikutelmaan. Sen koristeaiheet olivat peräisin antiikin Roomasta sekä muinaisesta Egyptistä. Tyylin keskeisiä aiheita olivat esimerkiksi Napoleoniin viittaavat kotka- ja mehiläisaiheet, laakeriseppeleet, sfinksit, trofeet, siivekkäät voitonjumalat, leijonat, lyyrat ja palmetit.[2]

Empiressä jäljiteltiin kreikkalaista pylvästemppeliä ja roomalaista sotapäällikön telttaa. Sisustuksessa suosittiin runsaita laskostettuja kangasverhoja sekä tumman mahonkisia huonekaluja, joissa oli pronssikoristeinen viimeistely. Myös kultaa ja valkoista väriä käytettiin.[2][5]

Empire-kalusto suunniteltiin yhtenäiseksi, ja sohva, pöytä sekä noja- ja pikkutuolit sommiteltiin ryhmäksi. Peilit kohosivat kattoon asti. Sivupuiden varassa eteen- ja taaksepäin kääntyvä psykhè-peili tuli muotiin. Lipastojen koko kasvoi aikaisemmasta. Sisäkkäin menevistä osista koostuva ruokapöytä ja päästä vedettävä vuode yleistyivät.[6]

Arkkitehtuurissa empire oli suoraviivaista ja jäykkää, ja siinä suosittiin laakeita aumakattoja sekä kylmiä ja kovia värejä. Pietarissa arkkitehtuurilla pyrittiin kuvaamaan erityisesti hallitsijan valta-asemaa. Kolossaalipylväitä käytettiin paljon etenkin Pietarin arkkitehtuurissa, kuten myös suuria holvikaaria sekä temppelipäätyaihetta mukailevia keski- ja päätyulokkeita.[2]

Naisten pukeutumisessa tuli suosituksi empirepuku, avokaulainen, lyhythihainen ja pitkähelmainen puku, joka on rintojen alta kurottu poimulangalla vartalonmyötäiseksi.[7]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nokela, s. 166.
  2. a b c d e f empire-tyyli Jyväskylän yliopisto, Taiku - Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 26.4.2014.
  3. a b Taiteen Pikkujättiläinen, s. 113–115. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
  4. Nokela, s. 167.
  5. Nokela, s. 170.
  6. Nokela, s. 171.
  7. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 114. WSOY, 1958.
  8. Nokela, s. 168.