Hi-Hat
| Hi-Hat | |
|---|---|
| Perustettu | 1975 |
| Perustaja | Finndisc |
| Toimiala | musiikki |
| Emoyhtiö | Musiikki-Fazer |
| Huomioitavaa | Emoyhtiön osti kansainvälinen Warner Music Group, jonka jälkeen 30.11.1994 sulautui Warner Music Finlandiin. |
Hi-Hat on vuonna 1975 suurella Musiikki-Fazerilla perustettu levymerkki Finndiscin alaisuuteen. Tuottajaksi nimitettiin Ilta-Sanomien musiikkitoimittaja Tommi Liuhala. Vuonna 1978 Hi-Hat siirrettiin Scandian alaisuuteen. Hi-Hat teki tuotantoa vuoteen 1986 asti.[1] Omistajatahostaan huolimatta levy-yhtiö toimi itsenäisenä yksikkönä harjoittaen itsenäistä julkaisupolitiikkaa.[2]
Hi-Hatin toimintamaisema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1970-luvun puoliväliin tultaessa Love Recordsista oli kehittynyt myynnillisesti ja julkaisumäärällisesti Suomen merkittävin rock-levyjen julkaisija. Hi-Hat Recordsin tavoitteena olisi pystyä luomaan vahva kilpailija nimenomaan Lovelle. Perinteisen iskelmän rinnalle oli siis noussut Suomi-rock. Pian vuonna 1978 Toivo Kärki jäi kaihoisana eläkkeelle Fazerin Finnlevyltä. Hi-Hatin alkuaikojen julkaisut liittyivätkin lähinnä progressiiviseen rockiin ja jazziin. Hi-Hatin alkuaikojen julkaisuja olivat muun muassa Marun & Mikaelin, Matti Järvisen, Kalevalan, Unisonon ja Fantasian albumit. Tasavallan Presidentin solistina toiminut brittiläinen laulaja Frank Robson julkaisi toisen sooloalbuminsa Stay Awhile Hi-Hatilla 1976. Tommi Liuhala kehitti yhdessä Upi Sorvalin kanssa salaperäisen laulajasolisti Urpon, jonka ura kiihtyi rock-sävyisen singlen Teryleeniä menestyksestä vuoden 1977 alussa.
Hi-Hat menestyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seppo Närhestä tuli Hi Hatin alkuvuosien kaupallisesti menestynein artisti. Vuonna 1978 Hi-Hat siirrettiin Scandian alaisuuteen ja se sai kaksi artistia vaikeuksissa olleen Love Recordsin rosterista. Mikko Alatalon albumi Yhdentoista virran maa julkaistiin näistä pian ennen vuodenvaihdetta, kun seuraavana vuonna oli Juice Leskisen Tauko II -albumin vuoro. Alatalosta tuli Hi-Hatin loppuvaiheen menestynein artisti, kun hän menestyi jatkuvasti Syksyn Sävel -kilpailussa. Alatalo levytti vuosien 1978-84 aikana kaikkiaan yksitoista albumia. Muun muassa trilogisen päätyön albumit tuotti Tommi Liuhala, ja kapellimestarina toimi Kassu Halonen. Juicekin täydensi samanlaatuisen trilogiansa osaan XV yö (Tauko III).
Top Teniin nousi myös lauluntekijöiden Esa Kaartamo ja Edu Kettunen yhtyeen debyytti Broadcast vuonna 1981. Kolmas albumi myi kultaa. Myös vuoden 1982 Tapani Kansan toinen Hi-Hat -albumi Muuttuvat laulut kuuluu uran parhaisiin. Kaija Koon sooloalbumidebyytti Kun savukkeet on loppuneet ilmestyi vuonna 1986 ja sitä on pidettävä viimeisenä varsinaisena Hi-Hat -albumina.
Hi-Hat -merkillä menestyneitä ovat muun muassa Mikko Alatalo, Juice Leskinen, Urpo (Upi Sorvali), Kaija Koo, Puolikuu, Kalevala, Seppo Närhi, Heikki Sarmanto, Broadcast, Pave Maijanen, Tapani Kansa, Kassu Halonen ja Vanha Isäntä. Hi-Hatilla on vajaa 70 albumia ja reilut 100 singleä sisältävä katalogi.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hi-Hat. Discogs. Viitattu 30.3.2015.
- ↑ Finndisc 2013. Warner Music Finland. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 19.11.2015.
- ↑ Scandia-Musiikki Oy 2013. Warner Music Finland. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 19.11.2015.