Popeda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhtyettä. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Popeda logo.gif
Popeda esiintymässä Provinssirockissa vuonna 2013.
Popeda esiintymässä Provinssirockissa vuonna 2013.
Tiedot
Toiminnassa: 1977
Tyylilaji: Suomirock, rock, hard rock, punk
Kotipaikka: Suomen lippu Tampere, Suomi
Laulukieli: suomi
Sivusto: www.popeda.com
Jäsenet
Pate Mustajärvi laulu
Costello Hautamäki kitara, taustalaulu
Jyrki Melartin basso, taustalaulu
Lacu Lahtinen rummut
Pate Kivinen koskettimet
Levy-yhtiöt
Poko Rekords 1977–

Popeda on suomalainen rock-yhtye. Yhtye perustettiin Tampereella vuonna 1977 ja se aloitti punk-yhtyeenä, mutta 1980-luvun taitteen jälkeen yhtyeen musiikki muuttui melodisemmaksi suomirockiksi.

Popedan alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulaja Pate Mustajärvi, kitaristit Ari Puukka ja Arwo Mikkonen, bassokitaristi Ilari Ainiala sekä rumpali Kai Holm. Uransa aikana Popeda on kokenut lukuisia kokoonpanovaihdoksia, ja yhtyeen nykyisessä kokoonpanossa alkuperäisistä muusikoista on jäljellä vain Mustajärvi, joka perusti yhtyeen Ainialan kanssa.[1] Mustajärven lisäksi nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat kitaristi Costello Hautamäki, bassokitaristi Jyrki K. Melartin, pianisti Pate Kivinen sekä rumpali Lacu Lahtinen.

Popeda on julkaissut mittavan uransa aikana 19 studioalbumia, kolme livealbumia, kuusi kokoelma-albumia sekä kaksi DVD:tä ja valtavan määrän singlejä. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Kuuma kesä, Tahdotko mut tosiaan, Kersantti Karoliina, Matkalla Alabamaan, Kaasua, komisario Peppone, Punaista ja makeaa, Kakskytä centtiä ja Sukset (vaikeata tämä hiihtäminen).[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja Pauli “Pate” Mustajärvi sekä bassokitaristi Ilari “Ilpo” Ainiala perustivat Popedan marraskuussa 1977,[1] ja yhtyeen ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui helmikuussa 1978 Tampereen Gorilla-klubilla.[3] Alkuperäiseen kokoonpanon lukeutuivat Mustajärven ja Ainialan lisäksi rumpali Kai Holm sekä kitaristit Ari “Jatsi” Puukka ja Tapani “Arwo” Mikkonen, ja tällä kokoonpanolla julkaistiin myös yhtyeen debyyttisingle Hei mies / Mönkiäislaulu, joka nauhoitettiin Lahdessa Microvox-studiolla.[4] Saman vuoden elokuussa yhtye aloitti debyyttialbuminsa Popedan nauhoittamisen.[5] Albumi nauhoitettiin neljänä päivänä yhteistyössä tuottaja Timo Huovisen kanssa.[5] Albumin menestyminen jäi kuitenkin heikoksi, ja sitä myytiinkin vain hieman yli 1 500 kappaletta.[6] Popedan seuraavalla studioalbumilla tuottajaksi astui Mikko “Pantse” Syrjä, Eppu Normaalin kitaristi,[7] ja albumi nauhoitettiin MSL-studiolla vajaassa viikossa.[8] Syrjän tuottama Raswaa koneeseen! (1980) ja sen seuraaja, vuonna 1981 julkaistu Hullut koirat ylsivät lähes samoihin myyntilukuihin.[9] Albumien välissä bassokitaristin paikan yhtyeessä otti Risto “Eebo” Lehtinen,[10] joka oli toiminut yhtyeen roudarina myös alkuvuosina.[10] Pian Hullut koirat -albumin julkaisemisen jälkeen yhtyeen bassokitaristi kuitenkin vaihtui jälleen, kun aiemmin Kontra-yhtyeessä vaikuttanut Jyrki K. Melartin korvasi yhtyeestä eronneen Lehtisen.[11] Syksyllä 1981 julkaistun Raakaa voimaa -livealbumin jälkeen kitaristi Ari “Jatsi” Puukka jätti yhtyeen,[12] ja hänet korvasi yhtyeessä edelleen vaikuttava Costello Hautamäki.[13]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudella kokoonpanolla yhtye suuntasi nauhoittamaan neljättä studioalbumiaan, ja nimen Mustat enkelit saanut levytys julkaistiin vuonna 1982.[14] Tämän jälkeen Hautamäki teki lyhyehkön visiitin Sleepy Sleepersissä, mutta palasi pian takaisin Popedaan.[15] Hautamäen lyhyen Sleepy Sleepersissä tehdyn kokeilun jälkeen myös pianisti Eero “Safka” Pekkonen liittyi Popedaan.[16]

Kuusihenkisellä kokoonpanolla levytetty, viides studioalbumi Kaasua... (1983) nousi yhtyeen läpimurtolevyksi.[17] Albumi jäi kuitenkin rumpali Kai Holmin viimeiseksi levytykseksi Popedassa. Varusmiespalvelusta suorittamaan lähteneen Holmin tuuraajaksi hankittiin hänen isoveljensä Kari Holm,[18] mutta yhtyeen muut jäsenet pitivät hänen soittotyylistään niin paljon, että hänen paikkansa yhtyeen rumpalina vakiintui.[19] Uutta studiomateriaalia saatiin odotella vielä vuosi, mutta tauon aikana laulaja Pate Mustajärvi jatkoi levyttämistä julkaisemalla ensimmäisen sooloalbuminsa Nyt![20]

Popedan seuraava studioalbumi Harasoo (1984) nousi suureksi kaupalliseksi menestykseksi,[21] ja sen kappaleet "Matkalla Alabamaan" ja "Sukset (vaikeata tämä hiihtäminen)" jäivät yhtyeen vakituisiksi kappaleiksi konserteissa.[2]

Harasoo-albumin jälkeen alkoikin yhtyeen historian ensimmäinen suosion huippukausi, ja Popedan keikkasuosio vakiintui järkkymättömäksi,[22] ja yhtyeelle julkaistiin myös Ikurin Posti -nimistä fanilehteä.[23] Myös seuraava studioalbumi, vuonna 1985 julkaistu Pohjantähden alla menestyi loistavasti, ja se sisälsi kenties yhtyeen uran suurimman hitin "Kuuma kesä".[24] Albumin jälkeen pianisti Eero “Safka” Pekkonen kuitenkin jätti yhtyeen.[25]

Vuonna 1986 Popeda koki eittämättä koko uransa suurimman tragedian, kun yhtyeessä sen koko uran läpi vaikuttanut kitaristi Arwo Mikkonen menehtyi kesken soundcheckin lavalle saatuaan sydänkohtauksen.[26] Mikkosen kuoleman jälkeen yhtye harkitsi jopa lopettamista,[27] mutta Mikkosen vaimo Sirpa sanoi, ettei yhtyettä saisi lopettaa, sillä Arwo olisi halunnut Popedan jatkavan kaikesta huolimatta.[28]

Alkuperäiskitaristi Arwo Mikkosen kuoleman jälkeen Costello Hautamäestä tuli Popedan musiikillinen johtaja. Kuvassa Hautamäki esiintymässä vuonna 2006 Seinäjoella.

Mikkosen kuoleman jälkeen yhtyeeseen liittyivät kitaristi Timo “Törrö” Tapaninen sekä pianisti Jukka “Jukkis” Järvinen.[29] Lisäksi kitaristi Costello Hautamäen musiikillinen vastuu kasvoi entisestään Mikkosen kuoleman jälkeen.[30] Uudella kokoonpanolla julkaistiin studioalbumit Ei oo valoo (1987), Hallelujaa (1988) sekä Kans'an Popeda (1990). Kovasta studiotehtailusta huolimatta albumeilta uupuivat oleelliset hittikappaleet, eivätkä ne saaneet kovinkaan suurta kaupallista menestystä.[9] Yhtye pysyi kuitenkin pinnalla kehnommasta levynmyynnistä huolimatta tehtyään EppuPopedaNormaali-yhteiskiertueen Eppu Normaalin kanssa vuonna 1987, ja jatkaen keikkailuaan ahkerasti.[31] Myös yhtyeiden yhteinen single, 20 vuotta sikana / Hyvä kankkunen sai osakseen pientä menestystä.[32] Yhtyeen jäsenten, etenkin Hautamäen ja Tapanisen, välit kuitenkin kiristyivät 1990-luvun taitteessa,[33] joten Tapaninen joutui jättämään yhtyeen vuosikymmenen vaihteessa.[34] Syksyllä 1990 myös bassokitaristi Jyrki K. Melartin poistui yhtyeestä.[35]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markku Petander liittyi yhtyeen uudeksi bassokitaristiksi vuoden 1990 syksyllä.[36] Uusi studioalbumi, vuonna 1992 julkaistu Svoboda katkaisi lamaantuneen suosion kauden yhtyeen historiassa,[37] ja se sisälsi hittisinglet "Punaista ja makeaa", "Repe ja Lissu" sekä "Kersantti Karoliina", jonka b-puolella oli niin ikään menestyskappaleeksi noussut "Mää ja Tapparan mies".[38] Costello Hautamäki on myöhemmin sanonut Svobodan (1992) olevan Popedan paras albumi koskaan.[38] Albumi myi lopulta platinaa,[39] ja se on Popedan myydyin studioalbumi sekä yhtyeen toiseksi eniten myydyin albumi, edellään vain kokoelma-albumi Pelkkää juhlaa – 25v. Juhlakokoelma.[9] Vuonna 1993 yhtye julkaisi singlejen B-puolista kootun kokoelma-albumin Peetlehemin pesäveikot (nopein saa)

Svobodan seuraaja, vuoden 1994 H.Ö.N.Ö. paisui Popedan pitkäkestoisimmaksi studioalbumiksi.[40] Albumilla käytettiin paljon ulkopuolista kirjoitusapua, ja 17 kappaletta sisältänyt albumi sisälsi vain viisi Mustajärven sanoittamaa kappaletta.[41] Kirjoitusapujen lisäksi albumilla käytettiin ensimmäistä kertaa yhtyeen historiassa myös sessiomuusikkoja, ja esimerkiksi hittisinglellä "Tahdotko mut tosiaan" rumpuja soitti Kari Holmin sijasta Ari Toikka.[42] Yhtyeen muut jäsenet pitivät albumia lisäksi Costello Hautamäen ja Markku Petanderin omana kokeellisena tuotoksena,[43] eivätkä pitäneet ajatuksesta sisällyttää albumille kaikki kirjoitettu materiaali.[40]

Seuraava studioalbumi Live at the BBC (1995) nauhoitettiin historiallisesti Lontoossa.[44] Albumi sisälsi uudelleen akustisiksi versioiksi sovitettuja vanhoja kappaleita, ja bassokitaristina toimi Eppu Normaalin Sami Ruusukallio, sillä Petander toimi toisena kitaristina yhdessä Hautamäen kanssa.[45] Albumin julkaisemisen jälkeen Petander mursi kätensä.[46]

Keväällä 1996 vanha bassokitaristi Jyrki Melartin palasi yhtyeeseen.[47] Joulukuussa 1996 yhtye alkoi työstämään neljättätoista albumiaan 500 cc Mika Sundqvistin MSL-studiolla.[48] Albumi sisälsi muun muassa kappaleen "Mannaa mammonaa", jolla yhtye voitti voitti vuonna 1997 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen tunnusmusiikin sävellyskilpailun, sekä "Minä, sinä ja Mannerheim", jolla Pate Mustajärven lisäksi laulaa Klamydia-yhtyeen Vesku Jokinen.[49] Levy julkaistiin vuonna 1997 ja sen tuotti Costello Hautamäki.[50] Syksyllä 1997 yhtye julkaisi vielä kokoelma-albumin Hittejä, Kersantti Karoliina!, johon oli koottu Popedan kovimmat hitit.[51]

Popeda juhli 20-vuotista uraansa vuonna 1998 Tampereella esiintymällä alkuperäisessä kokoonpanossaan lukuun ottamatta Arwo Mikkosta.[52] Seuraavana vuonna yhtye julkaisi coveralbumin Vieraissa.[53] Albumin julkaisemisen jälkeen yhtye jäi tauolle vuoden 2000 ajaksi.[54]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauon aikana Pate Mustajärvi keskittyi soolouraansa ja Costello Hautamäki levytti sekä keikkaili yhdessä The Neropatsin kanssa. Tauon aikana Holm ja Järvinen kuitenkin jättivät yhtyeen, ja uudeksi rumpaliksi hankittiin Arska Rautajoki, joka oli vaikuttanut The Neropatsissa yhdessä Hautamäen kanssa.[55] Seuraavaa studioalbumia Just! (2001) nauhoitettiin myös yhteistyössä vanhan pianistin, Eero “Safka” Pekkosen kanssa,[56] mutta lopulta Jani Kemppinen vakiinnutti paikkansa yhtyeessä.[57]

Vuonna 2002 yhtye vastaanotti ikävän suru-uutisen: Yhtyeen alkuperäinen bassokitaristi ja perustajajäsen Ilari Ainiala oli menehtynyt.[58] Tauon aikana myös Costello Hautamäki siirtyi hetkellisesti paluun tehneeseen Hanoi Rocks -yhtyeeseen[59] muttei eronnut yhtyeestä.

Saman vuoden 2002 keväällä yhtye suuntasi studioon nauhoittamaan Olli Lindholmin ja Pauli Hanhiniemen yhteissävellyksen "Kakskytä centtiä".[60] Alun perin yhtyeen muut jäsenet vastustivat Hautamäen ehdotusta kappaleen levyttämisestä,[60] mutta siitä muodostui pian yksi Popedan suosituimmista kappaleista.[61] Koska yhtye oli levytystauolla, syksyllä 2002 julkaistiin tuplakokoelma Pelkkää juhlaa – 25v. Juhlakokoelma, joka sisälsi myös Mustajärven soolotuotantoa.[62] Albumin julkaisua seuranneella Coitus Prolongatus Tour -kiertueella yhtyeen esiintymisiä haittasivat kuitenkin merkittävästi Mustajärven alkoholiongelmat.[63] Juhlavuosi huipentui DVD-julkaisuun Hyvää iltaa, Tampere!, joka sisälsi Tampereella nauhoitetun konsertin, vanhoja videoita sekä televisioesiintymisiä ja muuta erikoismateriaalia.[64] Popedan jatkaessa taukoaan uuden materiaalin levyttämisestä Mustajärven alkoholiongelmat paisuivat,[65] mutta hän levytti silti sooloalbuminsa Ajan päivin, ajan öin, jonka nimikkoraita nousi yhdeksi hänen suurimmista soolohiteistään.[66]

Popeda palasi pitkän tauon jälkeen studioon, ja vuonna 2005 julkaistu studioalbumi Häkää! saavutti kohtalaisen menestyksen.[67] Seuraavana vuonna alkoholi alkoi saada entistä enemmän otetta Mustajärvestä, ja tämän alkoholinkäyttö johti vaikeuksiin erityisesti keikkaillessa.[68]

Vuosi 2006 käynnistyikin kankealla tavalla, sillä Mustajärvi ei ollut kykenevä alkoholisoitumisensa takia lähtemään kiertueelle vuoden alussa. Tuuraajaksi hankittiin Mustajärven siskonpoika, Mustat enkelit -yhtyeen laulaja Jussi Aaltonen, joka esiintyi Popedan riveissä kymmenkunta keikkaa, jonka jälkeen Mustajärvi itse palasi esiintymislavoille.[69]

Koko vuonna 2006 yhtye soitti peräti 102 keikkaa, mutta vuoden 2007 kiertueelle esiintymismäärää vähennettiin Mustajärven ongelmien äityessä pahemmaksi jälleen kesällä.[70] Yhtye esiintyi muun muassa Radio 957:n järjestämällä juhlaristeilyllä minikeikalla, joka myös nauhoitettiin ja julkaistiin Bonus-DVD:nä saman vuoden kokoelma-albumilla 30-vuotinen sota 1977–2007.[71] Hetki löi kuitenkin Mustajärvelle, sillä tämä lyyhistyi risteilyn jälkeisenä päivänä yhtyeen keikkabussin lattialle ja kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan.[72] Loppukesän esiintymiset hoidettiin jälleen Jussi Aaltosen kanssa. Syyskuussa Mustajärvi päätti lopettaa alkoholinkäytön ja hankkiutui hoitoon Lapualle.[73]

Mustajärven raitistuttua yhtye jätti jäähyväiset kosketinsoittaja Jani Kemppiselle ja rumpali Arska Rautajoelle.[74] Vuonna 2008 yhtye löysi vihdoin korvaajat. Koskettimiin hankittiin Iso-Pate Kivinen ja rumpaliksi aiemmin toiminut Lacu Lahtinen. Molemmat olivat toimineet aiemmin Hanoi Rocks -yhtyeessä,[75] jonka kautta he tunsivat myös kitaristi Costello Hautamäen.[76] Uudella kokoonpanolla yhtye alkoi työstää uutta studioalbumia loppukeväästä, ja Täydelliset miehet -nimen saanut albumi ilmestyi kauppoihin 24. syyskuuta 2008,[77] ja albumi ylitti kultalevyrajan nopeasti tuoden Popedalle ensimmäisen kultalevyn studioalbumien sarjassa sitten vuoden 1994.

Vuonna 2010 Popeda julkaisi myös ensimmäisen livealbuminsa sitten vuoden 1986, kun Pitkä kuuma kesä 2010 – Live -nimen saanut konserttitaltiointi näki päivänvalon. Lisäksi samanniminen, Tampereella nauhoitettu DVD-tallenne julkaistiin samanaikaisesti. Yhtyeen menestys jatkui myös vuonna 2011 uuden Voitto-studioalbumin merkeissä. Singlejulkaisu "Hääkellot soi" sai paljon radiosoittoaikaa, mutta myös Aknestik-yhtyeestä tunnetun laulaja-lauluntekijä Jukka Takalon kirjoittama kappale "Ilmalaiva" nousi suosituksi. Myös Voitto myi edeltäjänsä tapaisesti kultalevyn oikeuttavan myyntimäärän.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Popeda aloitti punk-yhtyeenä, mutta muutti musiikkityyliään 1980-luvun alussa hard rock -tyylisemmäksi ja melodisemmaksi suomirockiksi. Yhtyeen linjaa on joskus luonnehdittu myös äijä-rockiksi. Epe Helenius, joka kiinnitti yhtyeen Poko Rekordsiin vuonna 1977, kutsui yhtyettä ”Suomen Rolling Stonesiksi”. Rolling Stones on antanut Popedalle musiikillisia vaikutteita ja esimerkiksi vuonna 1999 levytetty "Mustaa"-kappale on suomennos Rolling Stonesin kappaleesta "Paint it Black".

Popedan musiikki ei ole 30-vuotisen uran aikana kokenut suuria muutoksia. Yhtye oli suosionsa huipulla 1980-luvulta 1990-luvun alkuun. Vielä 1970-luvulla levytetyt albumit eivät tuoneet menestystä, mutta 1980-luvulta lähtien yhtyeen suosio nousi. Vuonna 1985 levytetty "Kuuma kesä" on yksi Popedan tunnetuimmista kappaleista, josta on muodostunut jokavuotinen kesähitti. Vuonna 2005 kappale valittiin myös kaikkien aikojen kesähitiksi.[78]

Suurimman osan Popedan kappaleista on säveltänyt kitaristi Costello Hautamäki ja sanoittanut yhtyeen solisti Pate Mustajärvi. Tekstejä ovat kuitenkin tehneet Paten lisäksi myös mm. Pauli Hanhiniemi ("Tahdotko mut tosiaan", "Kakskytä centtiä") ja Juice Leskinen ("Synnyimme lähtemään", "Mää ja Tapparan mies"). Ennen Costelloa yhtyeen alkuperäinen kitaristi Tapani Mikkonen toimi yhtyeen pääasiallisena säveltäjänä.

Negative-yhtyeen solisti Jonne Aaron on tehnyt Popedalle kappaleen "Elän itselleni".

Yhtyeen uudelle albumille Voitto on tehnyt sanoituksia Pate Mustajärven lisäksi muiden muassa Vexi Salmi, Jouni Hynynen sekä Jukka Takalo.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Popedan kokoonpanot
Alkuperäinen
(1977–1979)
(1979–1981)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Arwo Mikkonen – kitara
  • Ari "Jatsi" Puukka – kitara
  • Risto "Eebo" Lehtinen – basso
  • Kai Holm – rummut
(3/1981–12/1981)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Arwo Mikkonen – kitara
  • Ari "Jatsi" Puukka – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Kai Holm – rummut
(1/1982–4/1982)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Arwo Mikkonen – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Kai Holm – rummut
(4/1982–12/1982)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Arwo Mikkonen – kitara
  • Costello Hautamäki – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Kai Holm – rummut
(1/1983–3/1983)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Arwo Mikkonen – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Eero "Safka" Pekkonen – koskettimet
  • Kai Holm – rummut
(3/1983–10/1983)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Arwo Mikkonen – kitara
  • Costello Hautamäki – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Safka Pekkonen – koskettimet
  • Kai Holm – rummut
(10/1983–12/1985)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Arwo Mikkonen – kitara
  • Costello Hautamäki – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Safka Pekkonen – koskettimet
  • Kari Holm – rummut
(1/1986–2/1986)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Arwo Mikkonen – kitara
  • Costello Hautamäki – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Kari Holm – rummut
(3/1986–5/1990)
(5/1990–10/1990)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Costello Hautamäki – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Jukkis Järvinen – koskettimet
  • Kari Holm – rummut
(1990–1995)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Costello Hautamäki – kitara
  • Markku Petander – basso
  • Jukkis Järvinen – koskettimet
  • Kari Holm – rummut
(1995–2000)
  • Pate Mustajärvi – laulu
  • Costello Hautamäki – kitara
  • Jyrki Melartin – basso
  • Jukkis Järvinen – koskettimet
  • Kari Holm – rummut

(2001–2007)
Nykyinen
(2008–)

Nykyinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bassokitaristit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rumpalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosketinsoittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomirokkia kotikaraoke: Popeda – 15 Popedan hittiä karaokeversioina (DVD, 2008)
    Kaasua Komisaario Peppone | Matkalla Alabamaan | Kersantti Karoliina | Tahdotko mut tosiaan | Kakskytä centtiä | Kuuma kesä | Kellot lyö | Reino | Palle & the boys | Punaista ja makeaa | John Holmes | Mää ja Tapparan mies | Repe ja Lissu | Yö | Sukset
  • Eri esittäjiä: Da Da (Kuulat sekaisin) (2008) (tribuuttialbumi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukana levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kontianen & Starck (2008), s. 29.
  2. a b Kontianen & Starck (2008), s. 110–111.
  3. Kontianen & Starck (2008), s. 31.
  4. Kontianen & Starck (2008), s. 34.
  5. a b Kontianen & Starck (2008), s. 42.
  6. Kontianen & Starck (2008), s. 45.
  7. Kontianen & Starck (2008), s. 53.
  8. Kontianen & Starck (2008), s. 60.
  9. a b c Kontianen & Starck (2008), s. 431.
  10. a b Kontianen & Starck (2008), s. 62.
  11. Kontianen & Starck (2008), s. 110–111.
  12. Kontianen & Starck (2008), s. 81.
  13. Kontianen & Starck (2008), s. 84.
  14. Kontianen & Starck (2008), s. 88.
  15. Kontianen & Starck (2008), s. 92.
  16. Kontianen & Starck (2008), s. 98.
  17. Kontianen & Starck (2008), s. 103.
  18. Kontianen & Starck (2008), s. 109.
  19. Kontianen & Starck (2008), s. 110.
  20. Kontianen & Starck (2008), s. 111.
  21. Kontianen & Starck (2008), s. 118.
  22. Kontianen & Starck (2008), s. 130.
  23. Kontianen & Starck (2008), s. 134.
  24. Kontianen & Starck (2008), s. 132.
  25. Kontianen & Starck (2008), s. 137.
  26. Kontianen & Starck (2008), s. 139.
  27. Kontianen & Starck (2008), s. 140.
  28. Kontianen & Starck (2008), s. 149.
  29. Kontianen & Starck (2008), s. 149.
  30. Kontianen & Starck (2008), s. 194.
  31. Kontianen & Starck (2008), s. 188.
  32. Kontianen & Starck (2008), s. 192.
  33. Kontianen & Starck (2008), s. 200.
  34. Kontianen & Starck (2008), s. 205.
  35. Kontianen & Starck (2008), s. 206.
  36. Kontianen & Starck (2008), s. 211.
  37. Kontianen & Starck (2008), s. 218.
  38. a b Kontianen & Starck (2008), s. 221.
  39. Kontianen & Starck (2008), s. 231.
  40. a b Kontianen & Starck (2008), s. 241.
  41. Kontianen & Starck (2008), s. 242.
  42. Kontianen & Starck (2008), s. 240.
  43. Kontianen & Starck (2008), s. 244.
  44. Kontianen & Starck (2008), s. 246.
  45. Kontianen & Starck (2008), s. 247.
  46. Kontianen & Starck (2008), s. 251.
  47. Kontianen & Starck (2008), s. 253.
  48. Kontianen & Starck (2008), s. 257.
  49. Kontianen & Starck (2008), s. 258.
  50. Kontianen & Starck (2008), s. 442.
  51. Kontianen & Starck (2008), s. 268.
  52. Kontianen & Starck (2008), s. 272.
  53. Kontianen & Starck (2008), s. 276.
  54. Kontianen & Starck (2008), s. 281.
  55. Kontianen & Starck (2008), s. 282.
  56. Kontianen & Starck (2008), s. 283.
  57. Kontianen & Starck (2008), s. 284.
  58. Kontianen & Starck (2008), s. 301.
  59. Kontianen & Starck (2008), s. 302.
  60. a b Kontianen & Starck (2008), s. 305.
  61. Kontianen & Starck (2008), s. 306.
  62. Kontianen & Starck (2008), s. 307.
  63. Kontianen & Starck (2008), s. 308.
  64. Kontianen & Starck (2008), s. 313.
  65. Kontianen & Starck (2008), s. 320.
  66. Kontianen & Starck (2008), s. 328.
  67. Kontianen & Starck (2008), s. 332.
  68. Kontianen & Starck (2008), s. 336–337.
  69. Kontianen & Starck (2008), s. 337.
  70. Kontianen & Starck (2008), s. 345.
  71. Kontianen & Starck (2008), s. 346.
  72. Kontianen & Starck (2008), s. 348.
  73. Kontianen & Starck (2008), s. 352–353.
  74. Kontianen & Starck (2008), s. 353.
  75. Popedan uudet soittajat selvillä Soundi. 28.1.2008.
  76. Kontianen & Starck (2008), s. 360.
  77. Kontianen & Starck (2008), s. 377.
  78. Mesta.netlähde tarkemmin?

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”iskelma_20120622”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Popeda.