Hurriganes

Wikipedia

Hurriganes
Tiedot
Toiminnassa:	1971–1984, 1988, 1998–
Tyylisuunta:	rockmusiikki
Tyylilaji:	rock and roll
Kotipaikka:	Helsinki, Suomi
Laulukieli:	englanti
Sivusto:	hurriganes.fi
Jäsenet
Remu Aaltonen laulu, rummut Nipa Niilola kitara, taustalaulu Mikko Löytty bassokitara, taustalaulu
Entiset jäsenet
Ile Kallio kitara (1971–1972, 1975–1978, 1983–1984) Albert Järvinen kitara/laulu (1972–1975, 1979–1981, 1988) Cisse Häkkinen bassokitara/laulu (1971–1988) Janne Louhivuori kitara (1981–1983, 1988) Ola Kyllönen kosketinsoittimet (1981–1982, 1984) Beaver Aitto-Oja rummut (1978) Jim Pembroke kosketinsoittimet (1978–1979) Tomi Parkkonen rummut (1978–1979) Pedro Hietanen kosketinsoittimet (1979) Pave Maijanen kosketinsoittimet ja tuottaja (1980) Rocka Merilahti kitara (1998–2004) Harri Merilahti bassokitara/laulu (1998–2004) Jukka Orma kitara (2004–2006)
Levy-yhtiöt
Love Records 1972–1977 Sonet 1974–1984 Scandia / Fazer 1977–1984 Warner Music Finland

Hurriganes on vuonna 1971 perustettu suomalainen rockyhtye, joka on ollut toiminnassa vuosina 1971-1984 ja uudelleen vuonna 1988. Vuodesta 1998 yhtyeen solisti ja rumpali Henry "Remu" Aaltonen on esiintynyt vaihtelevien kokoonpanojen kanssa nimellä Remu & Hurriganes, Tässä yhtyeessä ei Aaltosen lisäksi soita muita alkuperäisen Hurriganesin jäseniä. Hurriganes oli suosituimmillaan vuosina 1974–1980.

Perustajajäsenet olivat rumpali ja laulaja Henry "Remu" Aaltonen, basisti Hugo Christer "Cisse" Häkkinen ja kitaristi Ilkka "Ile" Kallio. Kallion erottua yhtyeestä keväällä 1972 hänen tilalleen kitaristiksi liittyi Pekka "Albert" Järvinen, ja näin muodostui yhtyeen toinen tunnettu kokoonpano.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Alkuvaiheet 1.2 Rock And Roll All Night Long (1972–1973) 1.3 Roadrunner (1974) 1.4 Crazy Days: Kallio palaa kitaristiksi (1975) 1.5 Hot Wheels (1976) 1.6 Tsugu Way ja Hanger (1977–1978) 1.7 Kallio vaihtuu toisen kerran Albertiin (1979–1981) 1.8 Louhivuori kitaristiksi (1981–1983) 1.9 Kallion kolmas kierros (1983–1984) 1.10 Albertin kolmas ja Louhivuoren toinen kierros (1988) 1.11 Muusikot muistoissamme 1.12 Live In Stockholm 1.13 Uusi Hurriganes vuodesta 1998 2 Musiikki ja lavaesiintyminen 3 Jäsenet ja kokoonpanot 3.1 Nykyiset jäsenet 3.2 Entiset jäsenet 3.3 Lisämuusikot 4 Julkaisut 4.1 Studioalbumit 4.2 Live-albumit ja DVD:t 4.3 Kokoelma-albumit 4.4 Singlet 4.5 Muut 5 Filmografia 6 Kirjallisuutta 7 Katso myös 8 Lähteet 8.1 Viitteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuvaiheet

Hurriganes perustettiin Helsingin Pohjois-Haagassa, missä samankaltaista kitararockia soitti Jig-Saw-niminen yhtye. Pohjois-Amerikassa vaikuttaneesta Johnny and the Hurricanes -nimisestä yhtyeestä Remu Aaltonen keksi nimen omalle yhtyeelleen. Hurriganes harjoitteli Ohjaajantiellä sijaitsevassa autotallissa.^[1]

[muokkaa] Rock And Roll All Night Long (1972–1973)

Hurriganesin ensimmäinen albumi Rock And Roll All Night Long ilmestyi vuonna 1973, ja sisälsi muun muassa kappaleet "Say Mama" ja "Keep on knocking". Albumin A-puoli äänitettiin konsertissa Klaukkalassa, kuten B-puolen ensimmäinen kappale, mutta loput on äänitetty studiossa. Albumin sisäkannen konserttikuvissa on yleisön joukossa Petri Tiili, myöhemmin Pelle Miljoonana tunnettu. Kyseinen albumi oli yhtyeen levy-yhtiön, Love Recordsin, ensimmäinen kultalevy.^[2]

[muokkaa] Roadrunner (1974)

Yhtyeen kaupallinen huippuhetki oli vuonna 1974 julkaistu Roadrunner, joka sisälsi yhtyeen klassisimman kappaleen "Get On", joka voitti kansainvälisen European Pop Jury -kilpailun. Myös kappaleet "Roadrunner", "It Ain't What You Do", "I Will Stay" sekä "The Phone Rang" muodostuivat klassikoiksi. Roadrunner äänitettiin Tukholmassa Marcus Music -studiolla. Albumi myös kaiverrettiin Tukholmassa. ^[3] Roadrunneria voi pitää yhtenä merkittävimmistä suomalaisista rock-albumeista ja se oli Suomen myydyin kotimainen albumi vuosina 1974–1985, kunnes Dingon Kerjäläisten valtakunta ylitti Roadrunnerin myyntimäärän. Myös albumin kansitaiteesta on muodostunut klassikko: se pääsi ainoana suomalaisena edustajana vuonna 1977 Hipgnosisin ja Roger Deanin teokseen Album Cover Album (Dragons World Book). ^[4] Roadrunner-kannesta on Kari Korhonen piirtänyt "Rokkikukot"-nimisen ankkaversion Aku Ankka-albumin kanteen. Roadrunneria pidetään edelleen yhtenä suomalaisen rock-musiikin merkittävimmistä albumeista, ja albumi on Suomen kaikkien aikojen 7. myydyin Suomessa.Roadrunnerin tyylikkääseen kanteen valittiin Hurriganes-basisti Cisse Häkkisen omistama vaaleansininen Cadillac 62 Series Sedan vuosimallia 1954.^[5] Siinä Hurriganesin legendaarisimpana pidetty kokoonpano, Remu Aaltonen, Cisse Häkkinen ja Albert Järvinen poseeraavat tyylikkäästi istuen kauniissa vaaleansinisessä Cadillacissa. Kyseinen auto päätyi 80- luvulla Kuopiolaisen DJ Niten ( Kari Niiranen ) omistukseen. DJ Nite oli mukana myös Hurriganes kiertueilla pitämässä "taukodiskoa".. Roadrunneria on pidetty yhtenä suomalaisen rockin parhaimpana levynä kautta aikojen. ^[6] Vuonna 2007 Roadrunner julkaistiin SACDnä miksattuna 5.1 -formaattiin.

[muokkaa] Crazy Days: Kallio palaa kitaristiksi (1975)

Järvinen erosi yhtyeestä kesällä 1975 ja Ile Kallio palasi ruotuun kolmen vuoden tauon jälkeen. ^[7]Roadrunnerin jälkeen yhtyeen suosio oli suurimmillaan ja vasta 70-luvun loppupuolella Suomeen pesiytyneet uusi aalto- ja rockabilly-genret onnistuivat kampeamaan Hurriganesin Suomen ykkösyhtyeen paikalta, vaikkakin Hurriganesin uran alkuvaiheessa myös Hullujussi hetkellisesti varasti suosiota. Myös naapurimaassa Ruotsissa yhtye oli pitkälle 1980-luvulle asti suosittu live-esiintyjä, ja rikkoi useasti folkparkenien yleisöennätyksiä. Samana vuonna 1975 Hurriganes julkaisi albumin Crazy Days, joka saavutti timanttilevystatuksen nopeasti, mutta ei pidemmän päälle yltänyt Roadrunnerin myyntiin. Albumi sisälsi yhden suuren hitin, "My Only One", joka oli jo pitkään ollut Hurriganesin konserttiohjelmistossa ja olikin sitten loppuun saakka Cissen laulama bravuuri.^[8]

[muokkaa] Hot Wheels (1976)

Crazy Days:n jälkeen ilmestynyt Hot Wheels oli soundillisesti edeltäjäänsä raaempi ja rankempi. Albumi on äänitetty Lahdessa Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa, joka oli halpa, rähjäinen, eikä kovinkaan tasokas kellaristudio. Ruotsissa Hot Wheels oli Hurriganesin todellinen läpimurto, ja siellä albumia pidetään vähintään yhtä suuressa arvossa kuin Roadrunneria. Hot Wheels-albumilta tuttuja kappaleita, kuten nimikkokappale Hot Wheels, kuultiin vuonna 1976-tuotetussa, pienellä budjetilla tehdyssä elokuvassa Kuumat Kundit-Hot Wheels. Elokuvassa ei ole näkyvää juonta, siinä seurataan tyttöä ja poikaa, jotka päätyvät treffeille Hurriganesin keikalle. Siinä sivussa näytetään Remua, Cisseä ja Ileä harjoittelemassa keikkaan, studioilla ja vapaa-ajallaan muun muassa pelaamassa jalkapalloa. Elokuvan ohjasi Jussi Itkonen ja se esittää osuvasti 1970-luvun elämää. Hurriganesin pojat näyttelevät itseään, joka antaa todellisen kuvan, että tämähän tapahtui oikeasti.^[9]

[muokkaa] Tsugu Way ja Hanger (1977–1978)

Love Recordsin omassa aivan uudessa studiossa äänitetyn Tsugu Wayn (1977) tekoa häiritsivät tekniset ongelmat, mutta sisältö oli tuttua Hurriganesia muutamine covereineen, muun muassa Beatlesilta lainattu "Hold me tight". Albumi julkaistiin Ruotsissa, Saksassa ja Hollannissa nimellä Use No Hooks. Kultakantaan albumi ylsi helposti, vaikka myynti lama-ajan Suomessa oli laskusuunnassa. Tällä erää Ilen viimeiseksi Hurriganes-albumiksi jäi Hanger, jossa oli rummuissa Beaver Aitto-oja ja koskettimissa Jim Pembroke. Remun selkävaivat estivät soittamisen, ja lyhytaikaiseksi jäänyt viisihenkinen Hurriganes kävi kiertueella myös Ruotsin puolella, mutta vastaanotto oli hieman ristiriitainen. Konserteissa rumpalina oli Tomi Parkkonen.^[10]

[muokkaa] Kallio vaihtuu toisen kerran Albertiin (1979–1981)

Epäonnistuneen Englannin valloitusyrityksen jälkeen vuonna 1977 Ile Kallio alkoi menettää mielenkiintoaan yhtyettä kohtaan ja lopulta Albert Järvinen korvasi Kallion kitaran varressa alkuvuodesta 1979. ^[11] Viimeinen Ilen soittama levytys oli Shorai Shorai -single, josta musiikkilehti Soundi kommentoi, että nyt taas toimii, kun Albert palasi yhtyeeseen. Single nimittäin julkaistiin vasta Ilen yhtyeestä lähdön jälkeen.^[12]

Järvisen toinen kierros yhtyeen riveissä kesti kahden albumin Jailbird (1979) ja 10/80 (1980) ajan, joista jälkimmäinen oli suuri arvostelu- ja kaupallinen menestys, ja sisälsi kappaleen "Bourbon Street". Albumi äänitettiin Tukholmassa ABBA:n Polar-studioilla. Tuottajana toimi Pave Maijanen, joka tuli hyvin toimeen Albertin kanssa. Albumin aloituskappale, jo Albertin ja Remun Kalevala-yhtyeen ajoilta periytyvä "Made in Sweden", ja viimeinen kappale "Just for You" ovat Hurriganesille epätavallisia instrumentaaleja.^[13]

[muokkaa] Louhivuori kitaristiksi (1981–1983)

Järvinen erotettiin yhtyeestä syyskuussa 1981 ilmeisesti lähinnä alkoholiongelmien takia ja häntä korvaamaan tuli studiomuusikkona mainetta niittänyt Janne Louhivuori. Hän soitti kahdella Hurriganes-albumilla, vuoden 1981 Fortissimolla ja seuraavana vuonna julkaistulla Rockin' Hurriganes -albumilla. Hurriganesin konserttisuosio oli tässäkin vaiheessa vielä kovaa.

[muokkaa] Kallion kolmas kierros (1983–1984)

Louhivuori jätti yhtyeen kesällä 1983 ja häntä paikkaamaan tuli Ile Kallio, joka soitti yhtyeen viimeisiksi jääneillä studiotallenteilla Seven Days, Seven Nights (1983) ja Hurrygames (1984), josta tehtiin myyntiin myös pitkä video.^[14]

[muokkaa] Albertin kolmas ja Louhivuoren toinen kierros (1988)

Yhtye vietti neljä vuotta hiljaiseloa yrittäen comebackia vuonna 1988, tällä kertaa kitarassa Albert Järvinen, mutta ei onnistunut nousemaan Suomen ykkösyhtyeeksi, vaikkakin useissa kesän konserteissa Hurriganes oli erittäin suosittu. Viimeisistä konserteista taltioitiin livealbumi Live at Metropol, kitaristina Janne Louhivuori. Yhtye hajosi heti, kun livealbumin tarvittava materiaali oli saatu kasaan.^[15]

[muokkaa] Muusikot muistoissamme

Basisti Cisse Häkkinen kuoli 1990 Espoon Jorvissa, ja kitaristi Albert Järvinen seuraavan vuoden maaliskuussa Lontoossa. Cisse Häkkinen kuoli yleisesti ottaen liialliseen alkoholinkäyttöön. Häkkisen ja Järvisen kuoleman jälkeen Remu Aaltonen on fiilistellyt Hurriganesin merkeissä muun muassa Remu plays Hurriganes -kiertueellaan, jossa soittamassa oli suomalaisia eturivin muusikoita.^[16]

[muokkaa] Live In Stockholm

Hurriganesin kokoonpanot

Alkuperäinen (12/1971–5/1972, 6/1975–1978)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Ile Kallio – kitara
Tunnetuin (5/1972–6/1975, 4/1979–9/1981)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Albert Järvinen – kitara
(1978–4/1979)	Remu Aaltonen – laulu Cisse Häkkinen – basso/laulu Ile Kallio – kitara Jim Pembroke – koskettimet Beaver Aitto-Oja – rummut (albumilla) Tomi Parkkonen – rummut (kiertueella)
(9/1981–6/1983)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Janne Louhivuori – kitara
(6/1983–1984)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Ile Kallio – kitara
1. comeback (6/1988–7/1988)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Albert Järvinen – kitara
(7/1988–8/1988)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Janne Louhivuori – kitara
2. comeback (1998–2004)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Harri Merilahti – basso/laulu Rocka Merilahti – kitara
(2004–2006)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Mikko Löytty – basso/laulu Jukka Orma – kitara/laulu
Nykyinen (2006–)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Mikko Löytty – basso/laulu Nipa Niilola – kitara/laulu

Vuonna 1996 ilmestyi Live In Stockholm 1977. Albumi on tehty C-kasetille tallennetusta konserttiäänitteestä, jonka kitaristi Ile Kallio löysi tavaroidensa joukosta muuton yhteydessä nauhan oltua kateissa vuosia. Albumi myi nopeasti kultaa Suomessa, ja on äänitetty Ruotsin läpimurtokonsertista Jarla Teaternissa vuonna 1977. Samana iltana järjestettiin kaksi peräkkäistä konserttia: kun ensimmäinen myytiin loppuun heti, päätettiin järjestää saman tien toinen.^[17]

[muokkaa] Uusi Hurriganes vuodesta 1998

Remu Aaltonen otti uudelleen käyttöön Hurriganesin nimen 1998, jolloin yhtyeeseen otettiin kaksi uutta soittajaa. Vanhoja jäseniä (Ile Kallio, Janne Louhivuori) ei kokoonpanossa ole. Uudet soittajat olivat Harri Merilahti, basso ja laulu, ja kitarassa hänen poikansa, Rocka Merilahti. Kokoonpano julkaisi vuonna 2001 30th Anniversary-albumin, joka sisälsi vanhoja hittejä 2000-luvun versioina. Kokoonpano vaihtui vuonna 2004, jolloin yhtyeeseen liittyi kitaristi Jukka Orma ja basisti Mikko Löytty. Vuonna 2006 kitaristi Jukka Orma vaihtui Nipa Niilolaan.^[18]

Hurriganesista on tehty elämäkerrallinen elokuva Ganes vuonna 2007, joka tuli ensi-iltaan 28. syyskuuta 2007. Elokuvan ohjasi J-P Siili. Remu Aaltonen oli tiiviisti elokuvan teossa mukana. Hän on myös ilmoittanut, että uuden Hurriganes-albumin äänitykset alkaisivat loppuvuodesta 2007.^[19]

[muokkaa] Musiikki ja lavaesiintyminen

Hurriganes saavutti alusta alkaen mainetta hurjalla ja energisellä lavaesiintymisellä, jollaista ei ollut aikaisemmin Suomessa koettu. Yhtyeen musiikki oli suoraviivaista rock and rollia. Yhtyeen repertuaariin kuului useita omintakeisia versioita 1950- ja 1960-lukujen rock-klassikoista, kuten Little Richardin "Slippin' And Slidin" ja Bo Diddleyn "Roadrunner". Lavaesiintyminen, pukeutuminen kuin soittaminenkin, kaikki tulivat täydellä voimalla ja innolla. Ulkomuodosta vastasi Remu Aaltonen joka stailasi Cisse Häkkisen, ja loi hänelle 50-luvun rokkarin täysistuvan tyylin.^[20]

[muokkaa] Jäsenet ja kokoonpanot

[muokkaa] Nykyiset jäsenet

• Remu Aaltonen (laulu/rummut) (1971–, alkuperäinen)
• Mikko Löytty (basso/laulu) (2004–)
• Nipa Niilola (kitara/laulu) (2006–)

[muokkaa] Entiset jäsenet

• Cisse Häkkinen (bassokitara/laulu) (1971–1988, alkuperäinen)
• Ile Kallio (kitara) (1971–1972, 1975–1979, 1983–1984, alkuperäinen)
• Albert Järvinen (kitara) (1972–1975, 1979–1981, 1988)
• Janne Louhivuori (kitara) (1981–1983)
• Jim Pembroke (koskettimet) (1978–1979)
• Beaver Aitto-Oja (rummut) (1978)
• Tomi Parkkonen (rummut) (1978–1979)

• Harri Merilahti (bassokitara) (1998–2004)
• Rocka Merilahti (kitara) (1998–2004)
• Jukka Orma (kitara) (2004–2006)

[muokkaa] Lisämuusikot

• Jim Kowalzski (koskettimet) (1978)
• Pedro Hietanen (koskettimet) (1978–1979)
• Pave Maijanen (koskettimet/kitara) (1980–1981)
• Kassu Halonen (koskettimet) (1981–1982)
• Ola Kyllönen (koskettimet/kitara) (1981–1982)
• Rocka Merilahti (kitara) (1982)
• Paroni Paakkunainen (saksofoni) (1983)

[muokkaa] Julkaisut

[muokkaa] Studioalbumit

1973 Rock And Roll All Night LongOsittain Live 1974 Roadrunner 1975 Crazy Days 1976 Hot Wheels 1977 Tsugu Way, ulkomaiden painos nimellä Use No Hooks 1978 Hanger, Ruotsissa nimellä Stranded In The Jungle 1979 Jailbird

1980 10/80 1981 Fortissimo 1982 Rockin' Hurriganes 1983 Seven Days, Seven Nights 1984 Hurrygames 2001 30th Anniversary

[muokkaa] Live-albumit ja DVD:t

1988 Live at Metropol 1996 Live In Stockholm 1977

2007 Oowee - Oohla (DVD) 2007 Rock'n'Roll All Night Long 1973–1988 (DVD)

[muokkaa] Kokoelma-albumit

1977 Sixteen Golden Greats 1977 Hurrigane By The Hurriganes, kokoelma-albumi Euroopan markkinoille 1989 20 Golden Greats 1989 1978–1984 1991 Rockin' Tonight – 18 All Time Hits 1992 The Legacy 1995 20 suosikkia – Get On

1997 Double Trouble 1997 25 Golden Greats 2001 20 suosikkia – Muskogee 2001 20 suosikkia – Let's Go Rocking Tonight 2007 Scandia Years 1977–1984 2008 Rock Rock Tonight

[muokkaa] Singlet

1974 Do You Wanna Dance / True Fine Mama 1974 Blue Suede Shoes / Red River Rock (julk. uudelleen 1988) 1974 Get On / Mr. X (julkaistu uudelleen 1988) 1974 Tallahassee Lassie / It Ain't What You Do 1975 I Will Stay / Roadrunner 1975 My Only One / Crazy Days 1976 An Awful Crime / Oh Baby Doll 1976 Elephant's Boogie / Find A Lady 1977 Good Morning Little School Girl / Keep On Movin 1977 Looking For The Tsugu / Walking The Dog 1978 Deadline / Honey I'm Leaving

1979 Shorai Shorai / In My Mind 1979 Desirée / Pretty Mona 1980 Bourbon Street / Just For You 1981 Night'n Day / Moon Is Rising 1982 Blue Heaven / Last Night 1983 Love Me Only / Doreen 1984 Fourty Night / Wicked Woman 1992 Get On / Tallahassee Lassie 1992 Roadrunner / My Only One 1992 Say Mama / My Sweet Lily

[muokkaa] Muut

• 1998 Remu: The Best Of Remu and Hurriganes - Sisältää ennen julkaisemattoman Hurriganes-laulun "I Got To Know" sekä "In my mind" "7 b-puolen.
• 2000 Albert Järvinen: Patchy Moss - Sisältää ennen julkaisemattoman Hurriganes-laulun "Guitar Boogie"
• 2000 M.A.Numminen: Kiusankappaleita 2 - Sisältää 4 laulua joissa Hurriganes soittaa taustalla:Ei Mitään Uuutta Auringon Alla/Joka Kymmenes vuosi/Intet Nytt Under Solen/Vart Tionde År
• 2007 Tribute to Hurriganes: Sound of Rock'n'Roll (karaoke-DVD)

[muokkaa] Filmografia

• Kuumat kundit-Hot Wheels (1976)
• Rokkidiggari (1981)
• Ganes (2007)

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Remu Aaltonen: Poika varjoiselta kujalta (WSOY, 1984)
• Honey Aaltonen, Vesa Kontiainen & Kjell Starck: Hurriganes (WSOY, Johnny Kniga 2002)
• Ben Kaila, Henrik Schütt & Risto Vuorimies: Ganes - Valokuvia Hurriganesista (WSOY, Johnny Kniga 2006)
• Jukka Annala: Remusanakirja (Teos, 2008)

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Hurriganesin kappaleista

[muokkaa] Lähteet

• Honey Aaltonen, Vesa Kontiainen & Kjell Starck: Hurriganes (WSOY, Johnny Kniga 2002)

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Viralliset kotisivut
• Hurriganes-keräilysivut
• YLE Elävä arkisto: Hurriganes - rock and rollia läpi yön
• Hurriganes Meteli.net-sivustolla
• Ganes-elokuvan viralliset kotisivut
• Hurriganes - Kuumat kundit (The Internet Movie Database)