Ateljee
Sivulta puuttuu 
Ateljee eli studio on taiteilijan työhuone. Studio-sanaa käytetään etenkin elokuvan, animaation, valokuvauksen, musiikin sekä radion ja televisiotyön yhteydessä. Kuvataiteessa, etenkin jos on kyse elävistä taiteilijoista, käytetään usein sanaa työhuone ranskalaisperäisen ateljeen sijasta. Ateljee-termiä käytetään myös valokuvaamoista ja muodin, tekstiilitaiteen ja vaatetuksen alalla,[1] toisinaan myös taidemyyntiliikkeistä ja gallerioista.
Ateljeeksi kutsuttiin alun perin kaikkia taidekäsityöpajoja, mutta varsinkin puusepänverstaita. Myöhäiskeskiajalta alkaen ateljee tai työhuone on tarkoittanut taiteijan ja hänen oppilaidensa työskentelytilaa.[2]
Kuvataiteilijan työhuoneen ihanne on korkeahko tila, jossa on suuret ikkunat pohjoiseen tai kattoikkunat.[1] Suurin osa taiteilijoista työskentelee kuitenkin huomattavasti vaatimattomammissa pienissä tiloissa esimerkiksi entisissä tehdaskiinteistöissä tai asunnossaan.[3]
Kuvanveisto, varsinkin monumentaalikuvanveisto asettaa ateljeelle erityisvaatimuksia jo tilan koon ja korkeuden suhteen, joskin suuret veistostilaukset myös taloudellisesti mahdollistavat ateljeeksi suunniteltujen tilojen hankkimisen.
[muokkaa] Suomalaisia tunnettuja ateljeita
- Aimo Tukiaisen ateljee Orivedellä
- Albert Edelfeltin ateljee Haikossa
- Getsemane, Kalervo Palsan ateljee Kittilässä
- Halosenniemi, Pekka Halosen ateljee Tuusulan rantatiellä
- Hvitträsk, Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin rakennuttama ateljee, Kirkkonummi
- Kalela, Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Ruovedellä
- Lallukan taiteilijakoti Helsingissä
- Reidar Särestöniemen ateljee Kittilän Kaukosessa
- Tarvaspää, Akseli Gallen-Kallelan ateljee Espoossa
- Visavuori, Emil Wikströmin ateljeeasunto Sääksmäellä
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Jussi Tiainen: Taiteilijatiloja. Parvs Publishing.
