Cisse Häkkinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hugo Christer Häkkinen
Cisse Häkkinen.jpg
Cisse Häkkinen lehditötilaisuudessa 1976. Kuva: Harri Ahola
Syntynyt 30. tammikuuta 1951 Helsinki
Kuollut 26. joulukuuta 1990 (39 vuotta) Espoo
Taiteilijanimet Cisse Häkkinen
Kotipaikka Helsinki
Aktiivisena 19651990
Tyylilajit rock and roll
hard rock
pop rock
Ammatit muusikko
Soittimet laulu
kitara
bassokitara
Yhtyeet Hurriganes
Bad Boys Club
Levy-yhtiöt Love Records (1973-1977)
Scandia (1973-1984)
Sonet
Warner Music Finland

Hugo Christer "Cisse" Häkkinen (30. tammikuuta 1951 Helsinki26. joulukuuta 1990 Espoo) oli 1970-luvulla Suomen ehkä suosituimman rock-yhtyeen Hurriganesin basisti.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen soitti 1960-luvun puolivälissä kitaraa Coyotes-yhtyeessä Markku Tolosen, Kari Harhakosken ja Hannu Toppilan kanssa. Coyotes levytti vuonna 1965 singlen Angela/Go Home Sweet ja esiintyi Suosikki-lehden kannessa saman vuoden heinäkuussa. Jäsenistä levyä olivat tekemässä Kari Holopainen, Matti Järvinen, Jorma ja Kari Harhakoski. Coyotesin jälkeen Häkkinen soitti Linnanmäellä Rondo Four -yhtyeessä sekä Pepe Lindblomin kanssa yhtyeessä Insence. Sen laulusolisti oli Hurriganesin perustajajäsen Remu Aaltonen. Cisse Häkkinen valittiin vuoden 1975 parhaaksi basistiksi. Silloin hän jo soitti Hurriganesissa.

Vuonna 1970 Häkkinen lähti armeijaan, jossa hän tapasi Hurriganesin tulevan jäsenen Albert Järvisen. Vuonna 1971 Aaltonen perusti Hurriganesin, kun hänet oli erotettu Kalevalasta, ja Häkkisestä tuli yhtyeen basisti. Hurriganes oli suosittu koko 1970-luvun ajan sekä 1980-luvun alussa. Yhtye hajosi vuonna 1984 ja yritti tuloksetta paluuta 1988.

Vuonna 1978 Cisse soitti myös vierailevana artistina komppikitaraa Remu Aaltosen ensimmäisellä soololevyllä No Panic.

Vuonna 1976 Cisse Häkkinen levytti ensimmäisen soololevynsä Teendreams, jossa oli 1950- ja -60-lukujen hittejä. Remu Aaltosen tuottamasta levystä tuli kaupallinen menestys. Se oli vähän aikaa jopa Suomen suosituin rocklevy. Vuonna 1979 ilmestynyt toinen soololevy, niin ikään 50-60-lukujen hiteistä koostuva Summer Party, ei myynyt yhtä hyvin. Häkkinen vastasi albumin sovituksesta. Hurriganes oli ollut tärkeimpiä asioita Cissen elämässä, joten sen hajottua vuonna 1985 hänen elämältään putosi pohja pois, ja alkoholin käyttö kasvoi. Samana vuonna Häkkinen levytti kolmannen ja viimeiseksi jääneen levynsä I Love You Anyway.

Vuosina 1985–1988 Häkkinen ei juurikaan tehnyt musiikkia. Vuonna 1987 Albert Järvinen, Cisse Häkkinen, Mato Valtonen (Sleepy Sleepers) ja Teijo "Twist-Twist" Erkinharju (Peer Günt) levyttivät singlen "Ragin' on / Singing the Memory" nimellä Bad Boys Club. Vuoden 1988 Hurriganesin paluu jäi muutaman esiintymisen mittaiseksi.

1980-luvun lopulla Häkkinen suunnitteli levyttävänsä suomenkielistä musiikkia. Harri Saksalan Häkkiselle tarjoamista kappaleista "Sä sekoitit mun pään" sekä "Hohtavaa kultaa ja hopeaa" tehtiin demonauhat, mutta lopulta ensimmäisen levytti Saksala itse ja toisen Katri-Helena.

Häkkisen paheneva alkoholismi vaati veronsa. Hän kuoli maksakirroosiin[1] Jorvin sairaalassa tapaninpäivänä 1990, vaikka Remu Aaltonen oli vielä edellisenä päivänä karhealla huumorillaan useaan kertaan kieltänyt ystäväänsä kuolemasta. Häkkinen on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon. [2]

Häkkisen poika Sami Häkkinen soitti bassoa Madison-yhtyeessä. Sami Sebastian Häkkinen kuoli 34-vuotiaana 15.8.2010.

Häkkisen muistolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. maaliskuuta 2008 ilmestyi Atik Ismailin kirja Cisse - pieni kunnianosoitus LampLiteLtdin kustantamana. Kirja sisältää novelleja ja aiemmin julkaisemattomia kuvia Häkkisestä ja hänen ystävistään.

Ganes-elokuvassa Cisse Häkkistä esitti Olavi Uusivirta.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cisse Häkkisen käyttämiä bassoja ja vahvistimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bassot:

  • Fender Mustang Bass w / competition stripes (1972-73)
  • Fender Jazz Bass (Natural) 2 kpl (1973-74)
  • Epiphone ET-285 Crestwood (Sunburst) (1974-78)
  • Gibson Ripper (Natural) '76 (1975-77)
  • Fender Precision (Sunburst) (1975-80)
  • Aria Pro II (Blonde) (1979-80)
  • Harmony H 22
  • Fender Precision Special (Lake Placid Blue) '80 (active) (1980-84)
  • Fender Precision Special (Candy Apple Red) '80 (1980-84)
  • Fender Precision (Natural) 62 (passive) (1980-88)

Vahvistimet:

  • Acoustic, 2 x Peavey Mk 4 2x18"
  • Ampeg V4B, 3 x Fender BassMan 2x15"[3]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cisse Häkkisen syntymästä 50 vuotta
  2. Sijainti: K5-16-244.
  3. Työkaluja Cisse Häkkinen - HugoDelMonte.net. Viitattu 7.11.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]