Tämä on lupaava artikkeli.

Hanger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hanger
Hurriganes
Studioalbumin Hanger kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  18.–22. syyskuuta 1978, Love Records -studio, Helsinki
 Julkaistu marraskuu 1978
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) Hurriganes
 Tyylilaji rock and roll, hard rock, poprock
 Kesto 37.59
 Levy-yhtiö Suomi Scandia
Ruotsi Sonet
Muut kannet

Hangerin takakansi

Ruotsin-painos Stranded in the Jungle
Listasijoitukset

 Suomi: 8.

Hurriganesin muut julkaisut
Tsugu Way
1977 		Hanger
1978 		Jailbird
1979
Singlet albumilta Hanger
  1. ”Deadline" / "Honey I’m Leaving”
    Julkaistu: marraskuu 1978

Hanger on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen kuudes studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1978. Levy ilmestyi keskellä punk- ja rockabilly-kuumetta, eikä kerännyt tuoreeltaan juurikaan suosiota. Se oli esimerkiksi yhtyeen ensimmäinen albumi, josta ei myönnetty kultalevyä. Tyylillisesti albumi on hyvin 1960-lukuvaikutteinen, mutta jotkin kappaleet lähentelevät hard rockia.

Yhtye oli muuttunut kuusimiehiseksi. Levyllä ovat Remu Aaltosen (laulu), Cisse Häkkisen (bassokitara, laulu) ja Ile Kallion (kitara, laulu) lisäksi mukana Pedro Hietanen (kosketinsoittimet), Beaver Aitto-oja (rummut) sekä taiteilijanimellä Jim Kowalzskij esiintynyt Jim Pembroke (kitara, taustalaulu), joka myös sanoitti yhtyeen uudet omat kappaleet. Remu Aaltonen ei soita levyllä lainkaan rumpuja, vaan toimii ainoastaan laulusolistina.

Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, jonka julkaisi Love Recordsin sijaan Scandia. Ruotsissa Sonet-yhtiö julkaisi albumin samalla kappalesisällöllä nimellä Stranded in the Jungle. Levyä myytiin siellä kahdessa viikossa 15 000 kappaletta.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1977 Hurriganes oli ollut suosionsa huipulla.[1] Lokakuussa ilmestynyt studioalbumi Tsugu Way myi kuitenkin aiempaa heikommin. Myyntimäärää pidettiin silti vallitsevassa taloustilanteessa hyvänä, minkä sanottiin osoittavan Hurriganesin selvän johtoaseman suomalaisessa rockmusiikissa.[2]

Yhtyettä uhkasivat kuitenkin uudet muotivirtaukset. Televisiosarja Onnen päivät ja elokuva Grease synnyttivät villityksen 1950-lukuun, ja Hurriganes edusti väärää sukupolvea. Niin sanotut ”diinarit” suhtautuivat vihamielisesti Hurriganesin kaltaisiin oman äärikonservatiivisen arvomaailmansa ulkopuolisiin asioihin. Diinareiden suosikkeihin lukeutui suomalainen rockabilly-yhtye Teddy & The Tigers, joka kesään 1978 mennessä oli saavuttanut yhä kasvavaa suosiota. Sen sijaan samaan aikaan vallinnut punk-kuume ei vielä vaikuttanut merkittävästi Hurriganesin menestykseen, sillä esimerkiksi Pelle Miljoonan ja Eppu Normaalin esikoisalbumit pysyivät eräänlaisena marginaalimusiikkina.[3] Myös diskokulttuuri oli saapunut Suomeen Saturday Night Fever -elokuvan myötä. Kyseinen osa nuorisosta koki diinareiden ja punkkareiden aatemaailman vieraaksi, mutta samalla Hurriganesin musiikillisesti liian vaativaksi. Diskon ihailijat halusivat vain tanssia. Hurriganes reagoi tilanteeseen ottamalla keikoilleen mukaan DJ-veteraanit Joke Linnamaan ja Kari Niirasen.[4]

Hurriganesin levy-yhtiö Love Recordsin talousvaikeudet pahenivat. Vaikka yhtye myi kymmeniä tuhansia albumeja, Lovella oli vaikeuksia maksaa sille myynnistä kertyviä rojalteja. Kun konkurssi alkoi näyttää väistämättömältä, Hurriganes jätti yhtiön viiden vuoden yhteistyön jälkeen vuonna 1978. Love Recordsin johtoportaaseen kuuluneen Otto Donnerin mukaan velat saatiin kuitenkin sovittua.[5] Solisti-rumpali Remu Aaltoselta ilmestyi samana vuonna ensimmäinen sooloalbumi No Panic, jonka julkaisi Scandia.[6]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi albumi oli saatava jouluksi myyntiin. Remu Aaltosella oli kuitenkin terveysongelmia, sillä jo pidempään soittamista haitannut kylkiluu oli leikattava. Rumpaliksi albumille tuli Aaltosen soololevyllä soittanut Beaver Aitto-oja.[7] Aaltonen itse toimi Hangerilla ainoastaan laulajana.[8] Mukaan pyydettiin myös Pepe & Paradisessa ja Wigwamissa soittanut kosketinsoittaja Pedro Hietanen.[7] Lisäksi yhtyeen omien sävellysten sanoittaja, Wigwamin nokkamies Jim Pembroke, soitti kitaraa ja lauloi taustoja salanimellä Jim Kowalzskij.[7][8] Hän myös teki albumille kaksi omaa kappaletta.[9]

Hanger äänitettiin edellislevy Tsugu Wayn tavoin Love Records -studiolla, vaikka Love ei enää pystynytkään julkaisemaan Hurriganesin albumeja.[9] Nauhoitusten ajankohta oli 18.–22. syyskuuta 1978.[8] Äänittäjänä toimi Måns Groundstroem. Aikaa ei haluttu tuhlata, vaan musiikki pyrittiin taltioimaan mahdollisimman pitkälle livenä, yhtyeen keikoille tyypillisellä aggressiivisella otteella.[9] Hurriganes tuotti albumin itse.[10]

Albumin miksasi ruotsalainen Anders Oredson Finnlevy-studiolla.[9][10] Kappaleista ”Deadline” ja ”Muskogee” tehtiin vaihtoehtoiset miksaukset, mutta niitä ei julkaistu.[8]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remu Aaltonen kotonaan vuonna 1978.

Remu Aaltonen halusi laajentaa Hurriganesin soundimaailmaa ja monipuolistaa sen musiikkia. Albumin oli tarkoitus näyttää, ettei Hurriganes ollut riippuvainen tulevista ja menevistä muoti-ilmiöistä. Vaikutteita haettiin totutun 1950-luvun ja uuden aallon sijaan 1960-luvun rockista.[7] 1960-luvun vaikutteet ovatkin Hangerilla suuressa osassa.[11] Albumin äänimaailmaa on kuvattu raa’aksi ja raskaaksi, järjestelmällisen hyökkääväksi ja päällekäyväksi. Erityisesti rumpali Beaver Aitto-ojan soittoa on pidetty huomattavan aggressiivisena. Soundista erottuvat myös Pedro Hietasen garagetyyliset urut ja Jerry Lee Lewisiin verrattu pianonsoitto. Uutta Hurriganesin tyylissä olivat laulustemmat. Niistä vastasivat Aaltonen, Häkkinen, Kallio ja Pembroke.[12]

»Suomessa ei nytkään ole yhtään niin hyvää laulubändiä kuin me, ja kun Jim (Pembroke) saadaan mukaan, homma senkun paranee. Saadaan enemmän ilmettä kun mun ei tarvii enää yksin ulvoo.»
(Remu Aaltonen, laulusolisti.[7])

Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain 20 sekuntia kestävä avausraita ”Son of Falcon Eddie” syntyi spontaanisti studiossa, kun soundeja ja mikrofonin toimivuutta tarkistettiin. Paikalla ollut yhtyeen jäsenten ystävä Mambo Kelkka lauloi Remu Aaltosen kehotuksesta lyhyen pätkän ”’O sole mion” säveltä mukaillen. Laulun loputtua kuuluu, kun Aaltonen alkaa nauraa.[12] Sitä seuraavassa ”Deadlinessa” kiteytyvät Hurriganesin lähes kaikki siihenastiset vaikutteet. Kappaleen on sanottu myös olevan esimerkki levyn yleislinjasta. Teinipopteemaan yhdistyvät menneiden vuosikymmenten nostalginen melodisuus, hardrockin voima ja uuden aallon yleisistä normeista piittaamattomuus.[12]

Kitaristi Ile Kallio laulaa kaksi kappaletta. Ne ovat raskas rock ”Seventh Sky” ja rauhallisempi ”Until I Settle Down”. Myös basisti Cisse Häkkinen esiintyi pitkästä aikaa solistina, kun hän tulkitsi The Searchersin levyltä löydetyn Jerry Leiberin ja Mike Stollerin sävellyksen ”Love Potion No. 9”. Myös alkujaan The Driftersin levyttämä rhythm and blues -klassikko ”Ruby Baby” on heidän käsialaansa. Kolmas lainakappale ”Money” on puolestaan aggressiivinen versio muun muassa Barrett Strongin, The Beatlesin ja The Rolling Stonesin levyttämästä kappaleesta.[13]

Yhtyeen omiin kappaleisiin lukeutuvat rock and roll -tyylinen ”Muskogee” ja 1960-lukumainen ”Can’t Come Home”. Jim Pembroken kirjoittama ”Burn” on musiikillisesti lähellä heavyrockia. Huomattavaa hittipotentiaalia on Hurriganes-kirjan kirjoittaja Honey Aaltosen mukaan albumin päättävässä kappaleessa ”Honey I’m Leaving”, jonka yhtye esitti playbackinä tv-ohjelmassa Toivotaan, toivotaan.[13]

Albumin yhdeksäs kappale ”Shanandoah” on merkitty yhtyeen omaksi, mutta sen sävellyksen on huomattu olevan lähes suora lainaus Crabby Appletonin vuoden 1970 hitistä ”Go Back”. Levytys ei ollut kuitenkaan Suomessa tunnettu, eivätkä Aaltonen, Kallio ja Pembroke ole omien sanojensa mukaan koskaan kuulleet kyseistä kappaletta.[13]

Kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin-painos Stranded in the Junglen piirretty kansikuva ei miellyttänyt yhtyettä. Kuvassa toisen maailmansodan aikainen Hurricane-hävittäjä on pudonnut viidakkoon ja tunnistamattomat lentäjät makaavat kuolleina. Remu Aaltonen uskoi kannen olevan levy-yhtiö Sonetin kannanotto laajentuneeseen kokoonpanoon ja symboli Hurriganesin kuolemalle, koska Aaltonen oli lopettanut rumpujen soiton.[14]

Suomen-painos Hangerille kansi vaihdettiin nimimerkki Razin, eli Paulyn De Fresnesin, piirustukseen, jossa Aaltonen, Häkkinen ja Kallio ovat kuvattuna lentokonehallissa Hurricane-hävittäjän luona. Kuvaa on verrattu Korkeajännitys-sarjakuviin. Takakannessa lentokone on positiivisia asenteita korostaen piirretty lentoon nousussa.[14]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanger ilmestyi marraskuussa 1978.[8] Albumi oli Remu Aaltosen soololevy No Panicin tavoin Scandia-yhtiön julkaisema. Hanger osoittautui Hurriganesin siihen asti huonoimmin myyväksi levyksi. Se ylsi listasijalle kahdeksan ja oli samalla yhtyeen ensimmäinen albumi, joka ei myynyt kultalevyyn oikeuttavaa määrää, jonka raja oli tuolloin 25 000 kappaletta.[15][16][17] Syynä heikolle myynnille on pidetty vallitsevaa punk- ja rockabilly-innostusta.[11][18] Levy ei yleisesti ottaen tuonut Hurriganesille uusia ihailijoita, ja monet entisetkin fanit vieroksuivat yhtyeen uutta tyyliä.[19] Suomalaisen nuorison keskuudessa yhtye oli ollut vuosikausia selvästi suosituin, mutta nyt se oli menettänyt asemansa uusien virtausten myötä. Esimerkiksi Suosikki-lehden vuosiäänestyksessä yleensä kärjessä ollut Hurriganes jäi nyt selvästi Teddy & The Tigersin jälkeen toiseksi.[18]

Ruotsin-versio Stranded in the Jungle päihitti välittömästi Suomen myyntiluvut, sillä albumia myytiin Ruotsissa kahdessa viikossa 15 000 kappaletta.[14] Stranded in the Jungle oli parhaimmillaan Ruotsin listan sijalla 19. Listaviikkoja kertyi seitsemän.[20]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi sai ristiriitaista palautetta. Arvostetut vierailevat muusikot herättivät kriitikoissa mielenkiintoa, mutta itse levyn saama palaute ei ollut kovinkaan positiivista. Hangeria pidettiin omituisena kokeiluna ja sen äänimaailmaa kaoottisena. Albumia kritisoitiin sekavaksi, mutta silti tasapaksuksi. Suosikki-lehden Juho Juntunen kuitenkin piti Hangeria lupaavana näyttönä Hurriganesin uusista voimista itseään toistaviin edellislevyihin verrattuna.[19]

»Hurriganes on palannut alkuaikojensa rytmeihin, ja musiikki liikkuu siis 50- ja 60-lukujen maailmoissa, mikä sopiikin nappiin nykyisten muotivirtausten kanssa. Laulut vakuuttavat kuitenkin kuulijalle, että Hurriganes ei ole vielä kuopattavaksi valmis yhtye. Hangerilla on iso nippu Hurriganesin omia sävellyksiä, jotka ovat harvinaisen melodisia ja kypsiä tuotteita, vaikkei lauluissa olekaan liikaa omaperäisiä aineksia.»
(Juho Juntunen, Suosikki.[21])

Ennen albumin julkaisua basisti Cisse Häkkinen kehui Help!-lehdessä Hangeria Hurriganesin parhaaksi levyksi.[18] Ile Kallio puolestaan sanoi myöhemmin, ettei kyseessä ollut enää Hurriganes, koska hänen mielestään yhtyeen soundi perustui rumpuihin, bassokitaraan ja kitaraan. Kun mukaan tulivat kosketinsoittimet, ne ainoastaan heikensivät yhtyeen vahvuuksia. Kallio on sitä mieltä, että Hurriganes olisi pitänyt laittaa tauolle siksi aikaa, kunnes Remu Aaltonen pystyisi taas soittamaan.[22] Aaltonen itse pohti syitä albumin vaisuun vastaanottoon Suosikin numerossa 7/79:

»Kun en itse päässyt soittamaan rumpuja. Eikä siinä ollut oikein rockbiisejä. Me yritettiin tehdä musaa, enemmän melodioita. Se oli liian hyvää musaa, liian hyviä biisejä. Eikä homma kulkenut kun en päässyt rumpujen taakse, se kun on eräänlainen tavaramerkki.»
(Remu Aaltonen kysymykseen ”Mikä meni vikaan viimeisessä (levyssä)?”, Suosikki 7/79.[23])

Esko Lehtonen sanoo vuonna 1983 julkaistussa Suomalaisen rockin tietosanakirja 1 -teoksessaan Hangerin olleen ”epäonnistunut kokeilu kokoonpanolla, jossa Remu oli pelkästään laulusolistina.”[24]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Suomi 8. 14 joulukuu 1978 [15]
 Ruotsi 19. 7 15.12.1978 [20]

Julkaisun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä marraskuun alussa Hurriganes oli keikkaillut triona, mutta uuden albumin myötä yhtye lähti kiertueelle viisimiehisenä. Huumeongelmista kärsineen rumpali Beaver Aitto-ojan korvasi kuitenkin Tomi Parkkonen.[25] Myös kosketinsoittaja Pedro Hietanen jäi kiireiden vuoksi sivuun, jolloin koskettimia soitti Jim Pembroke. Suomalaiskriitikot ihmettelivät, kun Suomen arvostetuimman yhtyeen, Wigwamin, keulahahmo liittyi kaupalliseksi ja arvostelun alapuolelle tuomittuun Hurriganesiin.[26]

Yhtyeen heikentynyt suosio näkyi myös keikkamyynnissä, sillä soittopaikoissa oli usein puolet vähemmän yleisöä kuin aiemmin.[22] Viisimiehisen Hurriganesin viimeinen esiintyminen järjestettiin 31. maaliskuuta 1979 Helsingin Kulttuuritalolla. Se oli samalla Ile Kallion viimeinen keikka yhtyeessä, sillä Albert Järvinen korvasi hänet samana keväänä.[27]

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli
NroNimiSanatSävelPäälauluKesto
1.Son of Falcon EddieJim KowalzskijMambo KelkkaMambo Kelkka0.20
2.DeadlineJim KowalzskijHurriganesRemu Aaltonen3.55
3.Ruby BabyJerry Leiber, Mike StollerJerry Leiber, Mike StollerRemu Aaltonen2.06
4.Can’t Come HomeJim KowalzskijHurriganesRemu Aaltonen3.55
5.Love Potion No. 9Jerry Leiber, Mike StollerJerry Leiber, Mike StollerCisse Häkkinen2.20
6.Seventh SkyJim KowalzskijHurriganesIle Kallio3.28
7.MoneyJanie Bradford, Berry GordyJanie Bradford, Berry GordyRemu Aaltonen3.16
B-puoli
NroNimiSanatSävelPäälauluKesto
8.MuskogeeJim KowalzskijHurriganesRemu Aaltonen2.19
9.ShanandoahJim KowalzskijHurriganesRemu Aaltonen4.02
10.BurnJim KowalzskijJim KowalzskijRemu Aaltonen4.15
11.Until I Settle DownJim KowalzskijHurriganesIle Kallio4.37
12.Honey I’m LeavingJim KowalzskijJim KowalskijRemu Aaltonen3.09

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Deadline” (marraskuu 1978, Scandia[8])
  1. Deadline
  3. Honey I’m Leaving

Albumin ainoa single ”Deadline” ilmestyi samoihin aikoihin albumin kanssa, marraskuussa 1978.[8] Kappale ei saavuttanut listasijoituksia.[15]

Painokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanger[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen-painos Hanger ilmestyi alkujaan vinyylilevynä ja C-kasettina. Molemmista on otettu yhdet uusintapainokset. Vinyylipainokset erottaa toisistaan kansien pienen sävyeron perusteella. C-kasettipainoksilla taas on eri kataloginumerot, minkä lisäksi kansikuvat ovat hieman erilaiset.[28][29] CD-version julkaisi Fazer vuonna 1996.[30] Lisäksi vuonna 1990 Safir-yhtiö oli julkaissut sen samalla CD:llä yhdessä Fortissimo-albumin kanssa.[31] Svart Records julkaisi vuonna 2016 kaksi rajoitettua vinyylipainosta, joista toinen on painettu mustalle (300 kpl.) ja toinen vihreälle vinyylille (200 kpl.). Painokset ovat avattavakantisia ja niiden mukana tuli myös juliste, tarra sekä bonussingle. Lipposen Levy ja Kasetti julkaisi vinyylistä uusintapainoksen vuonna 2021. Painos on 350 kappaleen suuruinen ja painettu punaiselle vinyylille.[28]

Formaatti Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Scandia SLP 660 1978 [28]
LP Scandia SLP 660 (uusintapainos) [32]
MC Scandia SMK 5660 1978 [29]
MC Scandia SMK 660 (uusintapainos) [29]
CD Fazer 0630-13175-2 1996 [30]
LP Svart SVR411 (musta vinyyli) 2016 [28]
LP Svart SVR411 (vihreä vinyyli) 2016 [28]
LP Lipposen Levy ja Kasetti LIPPOLEVY121 (punainen vinyyli) 2021 [28]

Stranded in the Jungle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin-painos Stranded in the Junglea ei ole koskaan julkaistu CD:nä. C-kasettipainoksesta on otettu yksi uusintapainos, vinyylipainoksesta ei ainuttakaan.[29][33]

Formaatti Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Sonet SLP 3039 1978 [33]
MC Sonet SKA-3039 1978 [29]
MC Sonet SKA-3039 (uusintapainos) [29]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

  • Mambo Kelkka – laulu kappaleessa ”Son of Falcon Eddie”

[8][12]

Muut

  • Måns Groundstroem – äänitys Love-studioilla
  • Anders Oredson – miksaus Finnlevy-studioilla
  • Raz – kansi

[34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Laukka, Petri: Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa, s. 76. Into, 2014. ISBN 978-952-264-320-9.
  2. ↑ Aaltonen & al: s. 282.
  3. ↑ Aaltonen & al: s. 283–284.
  4. ↑ Aaltonen & al: s. 285.
  5. ↑ Aaltonen & al: s. 286–287.
  6. ↑ Aaltonen & al: s. 493.
  7. ↑ a b c d e Aaltonen & al: s. 295.
  8. ↑ a b c d e f g h Sessiodiscografia – Hurriganes Hurriganes-keräilysivut. Viitattu 1.9.2015.
  9. ↑ a b c d Aaltonen & al: s. 296.
  10. ↑ a b Hurriganes: Hanger-albumin CD-version kansilehden tiedot (Fazer 0630-13175-2)
  11. ↑ a b Lahti, Petri: Hurriganesin albumidiskografia. Ilta-Sanomat: Hurriganes – Get On! – Legendan synnystä 40 vuotta, 2011, s. 65. Sanoma News Oy.
  12. ↑ a b c d Aaltonen & al: s. 297.
  13. ↑ a b c Aaltonen & al: s. 298.
  14. ↑ a b c Aaltonen & al: s. 302.
  15. ↑ a b c Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 342. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  16. ↑ Musiikkituottajat - Tilastot - Kulta- ja platinalevyt - Myöntämisrajat Musiikkituottajat. Arkistoitu 4.5.2015. Viitattu 15.9.2015.
  17. ↑ Musiikkituottajat - Tilastot - Kulta- ja platinalevyt Musiikkituottajat. Viitattu 6.9.2015.
  18. ↑ a b c Aaltonen & al: s. 299.
  19. ↑ a b Aaltonen & al: s. 301.
  20. ↑ a b swedishcharts.com - Hurriganes - Stranded In The Jungle Swedishcharts.com. Viitattu 7.9.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Aaltonen & al: s. 301–302.
  22. ↑ a b Luoto, Santtu: Ile Kallio, s. 102–105. Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-651-5.
  23. ↑ Herlin, Kikke: Nyt lentää pahvipellet pellolle. Suosikki, 1979, nro 7.
  24. ↑ Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja, s. 192. Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  25. ↑ Aaltonen & al: s. 302–303.
  26. ↑ Aaltonen & al: s. 304.
  27. ↑ Keikat 1979 Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 9.9.2015.
  28. ↑ a b c d e f SLP 660 alkuperäinen painos - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 20.6.2021.
  29. ↑ a b c d e f Kasetit - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 11.9.2015.
  30. ↑ a b Hurriganes - Hanger (CD, Album) at Discogs Discogs.com. Viitattu 11.9.2015. (englanniksi)
  31. ↑ Hurriganes - Hanger / Fortissimo (CD) at Discogs Discogs.com. Viitattu 11.9.2015. (englanniksi)
  32. ↑ SLP 660 alkuperäinen painos - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 11.9.2015.
  33. ↑ a b LP-discografia - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 11.9.2015.
  34. ↑ Hurriganes: Hanger-CD-levyn kansilehtisen tiedot (0630-13175-2).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurriganes
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
VHS/DVD
Filmografia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanger&oldid=21918060”