Korkeajännitys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korkeajännitys suuralbumi 4b/2003

Korkeajännitys (”Korkkari”) (engl. Commando) on Egmontin kustantama ja julkaisema sarjakuvalehti, jossa aiheena on useimmiten sota. Korkeajännitys aloitti ilmestymisensä Suomessa vuonna 1953 nimellä Korkeajännityssarja. Lehti sisälsi aluksi salapoliisi-, tieteis-, agentti- ja seikkailusarjoja. 1960-luvun alussa Korkeajännityksessä alettiin julkaista vain sotasarjakuvia, jotka useimmiten käsittelivät toista maailmansotaa brittiläisestä ja fiktiivisestä näkökulmasta. Suomessa Korkeajännityksen ”kulta-aikaa” oli määrällisesti 1970-luku.

Vaikka lehden nimi on säilynyt samana, kustantaja on usein vaihtunut. Vuonna 1954 lehden aloitti Pecos Bill Oy. Sitten seurasivat Sarjakustannus Oy 1968–1971, UK-lehdet 1971–1976 ja Williams/Semic vuodesta 1976 kunnes Egmont Kustannus Oy alkoi kustantaa Korkeajännitystä vuodesta 1998.

Korkeajännityksen kirjoittajien ja piirtäjien nimiä ei alunperin ilmoitettu, mutta vuodesta 2010 lähtien näiden nimet esiintyvät kertomusten kansisivuilla. Käsikirjoitukset tehdään kuitenkin ilmeisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa, piirtäjät ovat useimmiten brittejä tai Argentiinasta ja Espanjasta. Tunnettu sarjakuvataiteilija Hugo Pratt on myös uransa alkuaikoina piirtänyt Korkeajännitykseen. Suuren osa Commando-lehdestä peräisin olevista kansista on piirtänyt Ian Kennedy.

Varsinaisen Korkeajännityksen rinnalla julkaistiin 1970- ja 1980-luvulla useita muitakin sarjakuvalehtiä, joiden nimeen sisältyi sana ”korkeajännitys”.

Korkeajännityksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvulla Korkeajännityksessa julkaistiin agentti-, lännen- ja avaruusseikkailuja. Aineisto saatiin brittiläisen Fleetway-kustantamon lehdistä Super Detective Library (SDL) ja Cowboy Picture Library. Sankareita ja muita hahmoja olivat Sherlock Holmes, Bulldog Drummond, Fu Manchu, Oliver Passinghamin Lesley Shayne, mestarivaras Mustanaamio (ei Lee Falkin Mustanaamio The Phantom vaan Blackshirt), agentti John Steel ja avaruusetsivä Rick Random. Rick Random seikkaili viimeisen kerran numerossa 12/1960. Mustanaamio perustui Roderic Graemen (Roderic Jefferies) kirjoittamiin lyhyisiin kertomuksiin. Bill Lacey toimi ahkerasti sarjan piirtäjänä. Thriller Picture Libraryn sarjoista Robin Hoodia julkaistiin Suomessa omassa lehdessään.

1960-luvun alussa alettiin SDC:n sarjojen loppumisen jälkeen julkaista suomeksi sarjakuvia ”Thriller Picture Library” -lehdestä (TPL). Erityisesti voittamaton britti Battler Britton esiintyi usein. Battler Brittonin arkkivihollinen oli pitkään majuri Hisser. Sankari Agentti 13 oli mestari naamioitumaan vakoilupuuhiensa yhteydessä.

TPL:n aineiston ehdyttyä joskus ennen 1960-luvun puoltaväliä alettiin käyttää lehtien War Picture Library ja Battle Picture Library aineistoa, jolloin sankarit vaihtuivat sotilaiksi.

Air Ace Picture Library -lehden sarjakuvia julkaistiin Suomessa myös Siivet-lehdessä. Todennäköisesti eri Korkeajännityslehdissä käytettiin myös brittilehtien Combat Picture Library, Lion Picture Library ja War At Sea Picture Library sarjakuvia.

Brittiläisen Commando-lehden kansi

1970-luvulla Korkeajännitys siirtyi ensin Williamsin ja sitten Semicin omistukseen. Sarjakuvat ostettiin nyt D.C.Thomsonin Commando-lehdestä. Vuodesta 1973 alkaen varsinaisen Korkeajännityksen aihepiiri rajautui pitkäksi aikaa brittiläisten maavoimien toimintaan Euroopassa. Muut toisen maailmansodan brittiläiset aselajit ja sotanäyttämöt saivat omat Korkeajännitys-lehtensä, joiden julkaiseminen jatkui 1980-luvun lopulle ja 1990-luvun alkuun.

Vuodesta 1996 alkaen Korkeajännitys on alkanut ilmestyä nykyisessä muodossaan, neljä erillistä tarinaa sisältävänä noin 260-sivuisena pokkarina. Korkeajännitys-suuralbumit ovat A4-kokoisia lehtiä.

Korkeajännitystä aiemmin leimannut näkökulman brittiläisyys on nykyisin hieman väistynyt. Yleisimmin Korkeajännityksissä kuitenkin yhä kuvataan toista maailmansotaa länsiliittoutuneiden näkökulmasta; joskus harvoin tosin on sankareina ollut saksalaisia, italialaisia tai jopa suomalaisia. Suomalaisista kertovissa tarinoissa on usein virheellistä tietoa, sillä ne ovat brittiläistä alkuperää. Silloin tällöin aiheena on toisen maailmansodan sijasta ollut ensimmäinen maailmansota, Korean sota ja Vietnamin sota, joskus jopa Persianlahden sota. Myös tieteisfiktiosuuntaisia tulevaisuuteen sijoittuvia, sarjoja on julkaistu.

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeajännityksen iskulause on ”Iskee kuin miljoona volttia”. Vaikka päältäpäin katsottuna Korkkari-tarinat ovat vakavia sankaritarinoita, on ne tehty omaperäinen pilke silmäkulmassa. Tyypillisiä tarinoiden elementtejä ovat kansallisuuksien stereotypiat ja kliseet. Italialaiset välittävät ennen kaikkea ruoasta ja japanilaiset puolestaan kunniasta. Yhdysvaltalaiset taasen ottavat rennosti, joskus rehentelevätkin, ja tappavat natseja purukumia jauhaen. Venäläiset ovat yleensä raivokkaita kommunisteja ja saksalaiset lähes poikkeuksetta fanaattisia natseja. Korkeajännityksen tarinoissa saksalaiset häviävät lähes aina ja tarinat noudattavat usein samoja kaavoja. Yleensä saksalaiset ja japanilaiset, joskus myös neuvostoliittolaiset, ovat pahoja kun taas yhdysvaltalaiset, britit, ranskalaiset ja muut liittoutuneet hyviä.

Aiemmin suuri osa Korkeajännitys-sarjakuvien piirtäjistä oli italialaisia, ja monilla heistä oli omakohtaisia sotakokemuksia. Kurt Caesar (piirsi sarjoja Battler Britton, Agentti 13, Dogfight Dixon) oli Erwin Rommelin mukana Pohjois-Afrikassa taistelupiirtäjänä. Häneltä on julkaistu teos Rommel’s Year of Victory: The Wartime Illustrations of the Afrika Korps (1988).

Vaikka tarinoiden juonet ovatkin usein perinteisiä kaavoja toistavia, lentokoneet, panssarivaunut, aseet ja muut taisteluvälineet on kuvattu hyvin realistisesti. Joissakin ruuduissa myös sodan raakuus saattaa hypätä hetkeksi katsojan eteen hyvinkin toden tuntuisena muuten epäuskottavan seikkailun joukosta. Joissakin tarinoissa esiintyy erittäin epätieteellisiä ja satumaisia tapahtumia, kuten esimerkiksi aikamatkustusta, taikuutta tai kummittelua.

Monesta muusta sarjakuvasta poiketen juonta kuljetetaan paljolti ruutujen laitoihin sijoitettujen laatikoiden teksteissä.

Toistuvia teemoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeajännityksissä esiintyy paljon usein toistuvia, kliseisiä teemoja.

  • Saksalaiset häviävät aina.
  • Wehrmachtin eli Heerin, Luftwaffen tai Kriegsmarinen saksalaiset sotilaat voivat olla kunniallisia ja hyviä, mutta SS-miehet ja Gestapo-agentit ovat aina raakoja ja sodankäynnin säännöistä piittaamattomia fanaattisia natseja. Harvinainen, oikeastaan kertaluokkainen, poikkeus on Wehrmachtista SS-joukkoihin väkisin siirretty luutnantti Franz Kassel, joka on rehti sotilas loppuun asti.
  • Alussa usein epävarma ja pelkurimainenkin soturi kasvaa taistelujen myötä sankariksi.
  • Päähenkilön puolella on joskus pelkuri tai petturi joka kuolee lopussa.
  • Paha britti kiusaa hyvää brittiä, mutta paljastuu lopuksi pelkuriksi tai petturiksi ja menettää henkensä taistelussa.
  • Petturit ja pelkurit kuolevat aina.
  • Samalla puolella taistelevat vihamiehet ystävystyvät lopuksi.
  • Eri puolilla taistelevat britti ja hyvä saksalainen ystävystyvät sodan aikana.
  • Hyvä saksalainen ei koskaan ole natsi, vaan lähes aina vihaa natsihallintoa ja joskus jopa tappaa pahan natsin.
  • Fanaattiset natsit ja Neuvostoliiton politrukit ovat yleensä sotilaallisesti epäpäteviä.
  • Hyvä britti kostaa pahan natsin tekemät vääryydet.
  • Vanhat, usein ensimmäisen maailmansodan aikaiset, vihollisuudet jatkuvat toisessa maailmansodassa ja päättyvät joko rauhaan tai kostoon.
  • Luoti hipaisee tai raapaisee päähenkilön päätä, jolloin tämä kaatuu tajuttomana tai pökertyneenä, tai vaihtoehtoisesti se osuu vain jalkaan tai käteen. Tajunnan menettäminen vihollistulen seurauksena on yleistä Korkeajännityksen sotilaille.
  • Hyvä saksalainen loikkaa liittoutuneiden puolelle tai auttaa liittoutuneita tavalla tai toisella.
  • Tarinan lopussa päähenkilö on vihollisten, joiden joukossa on yleensä paha natsi, piirittämänä, mutta päähenkilön ystävä, hyvä saksalainen tai päähenkilön entinen kiistakumppani, pelastaa tilanteen viime hetkellä. Tämä on yksi Korkeajännityksen yleisimmistä kliseistä.
  • Päähenkilön tai pahan natsin ase jumiutuu tai ammukset loppuvat ratkaisevalla hetkellä.
  • Lopussa paha putoaa alas jyrkänteeltä (horjahtaa, kompastuu, tönäistään tai ammutaan), naamallaan kauhistunut ilme.

”Korkkarisaksa”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisissa korkeajännityksissä on usein tarkoituksella jätetty suomentamatta saksalaisia huudahduksia ja sanontoja. Yleisimpiä huudahduksia ovat erilaiset lievät kirosanat, kuten Donnerwetter, Donner und Blitzen, Mein Gott, Teufel ja Himmel (taivas). Tuskanhuudahdus ”aargh” esiintyy lähes joka sarjassa. Usein myös upseerinarvot kuten Kapitän tai Leutnant ovat saksaksi. Tämä voi olla vaikutusta englannin kielessä suhteellisen tavallisesta tavasta jättää vieraskieliset upseerinarvot kääntämättä. Mika Vesterinen kokosi vuonna 2002 Korkkarisaksaa.com -verkkosivuille sanaston, joka on vuonna 2007 julkaistu omana Korkeajännitys-erikoisnumerona nimellä Achtung! – Korkkarisaksan sanakirja.

Korkeajännitys ja naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeajännityksissä naisten esiintymiset edes sivuosissa ovat harvinaisia. Ehkä yleisin Korkeäjännityksissä esiintyvä naishahmo on huolestunut äiti. Joissain sarjoissa naisia on kuitenkin nähty jopa pääosissa.

Rintamalottien Korkeajännitys. Kansikuva: Petri Hiltunen.

Korkeajännityssarjan ensimmäinen pääosassa esiintynyt naissankari oli Lesley Shane numerossa 7/1956 (Härkätaistelijan salaisuus).

Suomessa Korkeajännitys sai ensimmäiset naissotasankarinsa ”Rintamalottien korkeajännityksessä”. Lotta-sarjakuvan tekovaiheessa käsikirjoittajat Leena Lehtolainen ja kirjallisuuden tutkija Paula Arvas tutustuivat naisten kirjoittamiin kuvitteellisiin kertomuksiin lotista.

Rintamalottien korkeajännitys eroaa perinteisestä naisten sotaviihteestä siten, että siihen on pyritty luomaan jännitystä ja taistelukohtauksia. ”Sarjakuva alkaa taistelukuvauksella. Armeijan etenemistä kuvataan Korkeajännitys-perinteen mukaisesti. Myös lottien seikkailuun piti saada jännitystä ja etsimme tilanteita, jotka olisivat voineet olla mahdollisia. Esimerkiksi yksi lotista törmää hiihtoreissulla venäläisiin ja selviää vaaratilanteesta oman neuvokkuutensa ansioista. Tällainen tapaus toistuu aika monessa lotista kertovassa tarinassa”, Paula Arvas kertoo.[1]

Korkeajännityksen rinnakkaislehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien varrella ovat ilmestyneet varsinaisen Korkeajännityksen lisäksi sotasarjakuvat:

  • Aavikon Korkeajännitys (1974–1987)
  • Ilmojen Korkeajännitys (1971–1991)
  • Merten Korkeajännitys (1971–1990)
  • Viidakon Korkeajännitys (1973–1987)

Näiden lisäksi Korkeajännitys-nimellä julkaistiin tieteissarjakuvaa Avaruuden Korkeajännitys (1974), vakoilusarjakuvaa Agenttikorkeajännitys (1973–1985) ja western-sarjakuvaa Lännen Korkeajännitys (1973–1984).[2] Korkeajännitys-nimellä ratsasti 1980-luvulla myös Seksikorkkari-niminen pornosarjakuvalehti. Parin numeron verran tehtiin myös seksiä ja absurdia pilaa sekoittanutta Karkeajännitys-lehteä.

Suomalaiset Korkeajännitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1998 on julkaistu Suomen historiaa käsitteleviä Korkeajännityksien erikoisnumeroita (ns. ”Suomi-Korkkarit”).[3]

Samsonin piirtämissä seikkailuissa seikkailevat entinen punakaartilainen Pekka Haapanen ja suojeluskuntalainen Vilho Hannula (tähdellä merkityt). Lisäksi he ovat sivurooleissa myös useissa muiden piirtäjien tekemissä Suomi-Korkkareissa.

  • Suomen sotien Korkeajännitys – Suomi taistelee! (1998)
  • Talvisodan Korkeajännitys – Ylivoimaa vastaan (1999)
  • Kansalaissodan valkoinen Korkeajännitys – Vapauden tulikaste (2000)*
  • Kansalaissodan punainen Korkeajännitys – Taistoon työkansan puolesta! (2000)*
  • Talvisodan Korkeajännitys – Vanjan jäinen helvetti (2001)*
  • Suomalaisten Korkeajännitys – Talttumattomat taistelijat (neljän tarinan pokkari, 2002)
  • Vaaran vuosien Korkeajännitys 1948 – Punaisen aallon murtajat (2002)*
  • Vaaran vuosien Korkeajännitys 1968 – Hiljainen kuolema taivaalta (2003)*
  • Vänrikki Stoolin Korkeajännitys – Edestä maan ja kuninkaan (2004)
  • Vaaran vuosien Korkeajännitys 1961 – Saalistajat noottikriisin varjossa (2004, käsikirjoitus Jouni Mölsä ja Jarkko Sipilä)*
  • Jatkosodan Korkeajännitys – Iskevä kiila, kestävä salpa (2005, käsikirjoitus Moog Konttinen)*
  • Rintamalottien Korkeajännitys – Neidot kansan urhokkaan (2005, käsikirjoitus Leena Lehtolainen)
  • Kieltolain Korkeajännitys – Kovanen (2006, käsikirjoitus Tapani Bagge, kuvitus Jari Rasi)
  • Rauhanturvaajien Korkeajännitys - Aavikon leijonat (2006, käsikirjoitus Jouni Mölsä ja Jarkko Sipilä)*
  • Kieltolain Korkeajännitys – Kovanen ja Chicagon ruutituulet (2007, käsikirjoitus Tapani Bagge, kuvitus Jari Rasi)
  • Suomen sotien Korkeajännitys -kokoelma, sisältää molemmat kansalaissodan Korkeajännitykset, talvi- ja jatkosotien Korkeajännitykset sekä Rintamalottien Korkeajännityksen. 2008
  • Suomen ilmasodan Korkeajännitys – Luutnantti Ilves (2009)

Kilpailijoita ja kopioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeajännityksen suuren suosion takia parhaina aikoina 1970-luvulla toisilla kustantajilla oli sarjan kanssa kilpailevia tuotteita, jotka joskus olivat lähes täydellisiä kopiota. Esimerkiksi vuonna 1977 aloittanut ”Teräs-sarja” tehtiin samaan kokoon kuin Korkeajännitys, tarinat olivat fiktiivisiä ja tapahtumat sekä hahmot hyvin samankaltaisia. ”Teräs-sarja” ei kuitenkaan ilmestynyt montaa vuotta.lähde? Hiukan varhempi kilpailija oli ”Suuri sota”. Sen koko oli sama, mutta formaatti oli kuitenkin hiukan eri; tarinat kuvittivat ainakin periaatteessa dokumentaarisesti toisen maailmansodan todellisia tapahtumia. Esimerkiksi yksi lehti saattoi käsitellä Midwayn taistelua, toinen Varsovan kansannousua. ”Pilotti”-sarjakuvalehti vastasi hengeltään ja tarinoiltaan ”Ilmojen korkeajännitystä”. Julkaisua ”Super-RAF” tehtiin sekä A4- että Korkeajännitys-koossa, tarinat nimen mukaisesti fiktiivisiä ilmasota-tarinoita. Yksikään samantyyppisistä kilpailijoista ei saavuttanut yhtä pitkää ikää kuin Korkeajännitys, vaan lopetettiin yleensä muutaman vuoden kuluessa.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paula Arvas. YLE Radio 1, kulttuuriuutiset 13. lokakuuta. 2005
  2. Lakoma, K.: Korkeajännitys (Harrastajan sarjakuvaluettelo)
  3. Korkeajännitys-erikoisnumerot Egmont.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]