Allah

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee islamilaista käsitystä Jumalasta. Artikkeli Jahve käsittelee juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin Jumalaa yleensä. Artikkeli jumala käsittelee jumaluuden käsitettä yleisesti.

Osa artikkelisarjaa
Islam


Uskomukset ja tavat

Allah · Jumalan ykseys
Muhammad · Islamin profeetat

Viisi peruspilaria

Uskontunnustus · Rukous · Paasto
Almuvero · Pyhiinvaellus

Historia ja johtajat

Ali · Abu Bakr · Umaijadit
Abbasidit · Fatimidit · Osmanit

Tekstit ja lait

Koraani · Sunna · Hadith
Fiqh · Kalam · Sira

Islamin suuntaukset

Sunnalaisuus · Šiialaisuus
Sufilaisuus

Kulttuuri ja yhteiskunta

Arkkitehtuuri · Filosofia · Jihad
Kalenteri · Lapset · Moskeija
Naiset · Politiikka · Pyhäpäivät
Taide · Tiede · Väestö
Islam ja muut uskonnot

Katso myös

Kritiikki · Islamofobia
Islamin sanasto · Islamin tutkimus
Islam Suomessa

 n  k  m 

Allāh (arab. ‏الله‎, al-Ilāh  kuuntele ääntämys?) on arabian kielen sana, joka tarkoittaa jumalaa. Muissa kielissä, esimerkiksi suomessa, sanalla viitataan usein erityisesti islamilaiseen käsitykseen Jumalasta.

Sanassa al- on määräinen artikkeli ja varsinainen sanavartalo ilāh merkitsee yleisesti jumalaa. Ilāh on sukua heprean kielen Jumalaa tarkoittavalle sanalle Elohim. "Allah" voidaan siis kääntää "se yksi Jumala."

Sisällysluettelo

[muokkaa] Islamin käsitys Jumalasta

Islaminuskossa Jumala loi ihmisen ja Jumalan luokse koko ihmiskunta palaa. Koraani oli profeettaketjun viimeinen ilmoitus, jonka avulla Hän puuttui ihmiskunnan historiaan. Jumala ilmestyi Koraanin kautta, mutta silti Hän pysyi täysin tuntemattomana. Koraanin ydinsanoma on Jumalan ykseys, tauhid.[1] Islaminuskossa elämä on merkityksetöntä mikäli se ei suuntaudu Jumalaan ja tuonpuoleiseen. Uskosta Jumalaan seuraa usko rangaistukseen tai palkitsemiseen tuonpuoleisessa.[2]

Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle historian saatossa profeettojen ja pyhien kirjojen avulla. Hänen aikaisempiin profeetoihin, kuten Abrahamiin, Nooaan ja Jeesukseen, viitataan Koraanissa toistuvasti. Islaminuskossa Abraham oli Arabiassa elänyt uskonperustaja, joka harjoitti alkumonoteismia, hanif. Kukin profeetta hänen jälkeensä vahvisti Jumalan ylintä valtaa kautta historian.[3]

Koraani antaa Jumalan eri ominaisuuksille 99 nimeä, mutta ne kaikki edellyttävät, että Jumala on yksi ja tuntematon. Koraanissa kuvaillaan jatkuvasti Jumalan ykseyttä, anteliaisuutta ja armoa. Monoteismi on ehdotonta, sillä juuri Jumala on antanut elämän ja herättää ihmisen kuolleista. Jumala on Armollinen, al-Rahman. Vastineeksi armosta Jumala tahtoo tunnustuksen ettei ole ketään Hänen kaltaistaan. Jumalan rakkauden teema ei ole Koraanissa niin vahva kuin armeliaisuus. Jumala on Rakastava, al-Wadud. Jumala rakastaa vastatakseen ihmisen kunnioitukseen.[4]

Yhteen Jumalaan uskovat ja hänen tahtoonsa alistuvat saavat palkkion Paratiisissa kuoleman jälkeen. Koraani ilmaisee Jumalan kaikkivoipuuden, mutta myös sallii ihmisen vapaan tahdon. Jumalan vertaaminen ihmisiin on kiellettyä samaistumisen pelosta. Muslimifilosofi Ibn Arabi tulkitsi islamilaista uskontunnustusta "La ilaaha illa-Allah" siten, että Allah on kaikki ja kaikki on Allah; että ainoa olevainen on Allah. Tämä on panteismia eli uskoa siihen, että Allāh ja maailmankaikkeus ovat yhtä. Tätä suufilaista käsitystä eivät sunnalaiset täysin hyväksy.

[muokkaa] Allah vai Jumala?

Korutekstauksella arabiankielen sana Allah
Korutekstauksella arabiankielen sana Allah

Allah-sana jätetään usein kääntämättä kun sillä viitataan islamin käsitykseen jumalasta. Tämä voi johtua siitä, että islaminuskoisilla luullaan olevan oma Jumala, jonka nimi olisi Allah. Jotkut taas haluavat korostaa Allah-sanan käytöllä sitä, että islaminuskoiset eivät ajattele Jumalasta aivan samoin kuin kristityt. Valtaosa kristityista suuntauksista noudattaa jumalakäsityksessä kolminaisuusoppia.

Arabian kielen Allah-sana voidaan kääntää suoraan Jumala-sanaksi, koska Allah ei ole erisnimi. Arabian kielessä Allah-sanaa käytetään aina viittaamaan myös juutalaisuuden ja kristinuskon Jumalaan. Jumalasta puhuminen on perusteltua myös siksi, että uskontojen historiaa tarkasteltaessa islam, kristinusko ja juutalaisuus ovat abrahamilaisia uskontoja.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. Siddiqui, Kuinka Koraania luetaan, sivut 28–34
  2. Siddiqui, Kuinka Koraania luetaan, sivu 36
  3. Siddiqui, Kuinka Koraania luetaan, sivut 34–35
  4. Siddiqui, Kuinka Koraania luetaan, sivut 39–50
Henkilökohtaiset työkalut