Islamin kritiikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Islamin kritiikkiä on esiintynyt islamin varhaisvaiheista saakka.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat säilyneet kirjalliset islamin arvostelut ovat peräisin Lähi-idässä asuneilta kristityiltä, jotka joutuivat islamilaisten hallitsijoitten alaisuuteen. Johannes Damaskolainen, joka oli perehtynyt arabian kieleen ja islamiin, käsittelee aihetta perusteita kirjansa Pege gnoseos (Viisauden lähteillä) toisessa luvussa ”Harhaopeista”.[1] Luku sisältää joukon keskusteluja kristittyjen ja muslimien välillä. Johannes Damaskoksen mukaan islamin syntyyn vaikutti areiolainen munkki ja että islamin opetus on Raamatusta koottu sekamelska. Teoksessaan Johannes Damaskolainen arvosteli erityisesti moraalittomina pitämiään Muhammadin toimia ja Koraaniin kirjattuja vääriä oppeja, joiden tarkoituksena oli hänen mukaansa oikeuttaa profeetan laittomia tekoja.[2] Keskiajan historian professorin John V. Tolanin mukaan Johanneksen esitys Muhammadista on tarkoituksellinen väärintulkinta islamilaisesta perinteestä.[3]

Arvostelu nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisia tunnettuja islamin arvostelijoita ovat olleet muun muassa Ayaan Hirsi Ali, Ibn Warraq, Robert Spencer ja Ali Sina. Ibn Warraq on esittänyt voimakasta arvostelua islamilaisten maiden uskosta luopuneiden kohtelua kohtaan. Hän on kerännyt laajan kokoelman kertomuksia ihmisiltä, jotka ovat joutuneet vainon kohteeksi vaihtaessaan uskontoa tai luovuttuaan islamista. Ayaan Hirsi Ali on arvostellut erityisesti musliminaisten asemaa ja todennut että ”heidän uskonsa vie heiltä heidän ihmisoikeutensa”.[4]

Islamilainen laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Warraq arvostelee islamilaisia maita siitä, että ne ovat pyrkineet muuttamaan kansainvälistä lakia oman mielensä mukaiseksi. Muslimimaiden vaikutuksesta vuonna 1981 YK:n julistus uskonnollisen syrjinnän lopettamisesta muutettiin siten, että oikeus omaksua uskonto muutettiin oikeudeksi edustaa jotain uskontoa. Tämä heijastelee šariaa eli islamilaista lakia, jossa epäusko on suurin synti eli paha teko.[5]

Muhammadin henkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayaan Hirsi Ali on kirjoittanut Muhammadin olevan nykykäsitysten valossa ”kieroutunut” viitaten hänen avioliittoonsa hyvin nuoren tytön kanssa. Ibn Warraqin mukaan Muhammad syyllistyi salamurhiin, ryöstelyihin ja verilöylyihin vihollisia – erityisesti juutalaisia – kohtaan. Warraqin mukaan Muhammad saattoi hyökätä kyliin vain lisätäkseen valtaansa tappaen miehet, myyden naiset ja jakaen saaliin. Warraqin mukaan Muhammadia ei voida puolustaa sanomalla tämän olleen vain oman aikansa ja paikkansa edustaja muun muassa sen takia, että tuohon aikaan Arabiassa kyllä tunnettiin armo ja laupeus. Myös Warraq moittii Muhammadia kyseenalaisista seksuaalisuhteista, joista seuranneista skandaaleista on nähty jälkiä Koraanin jakeissa.[5]

Muhammadin ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fatwakomitean päätös koskien kääntymistä kristinuskoon: ”Koska hän hylkäsi islamin, häntä pyydetään ilmaisemaan katumuksensa. Ellei hän kadu, hänet tapetaan islamilaisen lain oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti.”

Ibn Warraq näkee hyvin ongelmallisena sen, että islam perustuu yhden ihmisen saamiin ilmestyksiin jumalalta. Hän kysyy, mistä voimme tietää, että Muhammad oli vilpitön. Monia ihmisiä, jotka nykyään väittävät saavansa viestejä jumalalta, pidetään mielenvikaisina.[6] Warraq korostaa, että myös Muhammadia puolustava tutkija William Montgomery Watt myöntää, että Muhammad sai ilmestyksiä omien tarkoitusperiensä mukaisesti, mistä Watt päättelee edelleen, että Muhammad oli joko vilpillinen tai kykenevä itsepetokseen.[5]

Islamin perusopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warraqin mielestä Koraanissa alati aiheena oleva helvetin kauhujen kuvaaminen viittaa siihen, että islam perustuu suureksi osaksi pelotteluun. Warraq pitää myös predestinaatiota (oppi, jonka mukaan pelastetut ja helvettiin joutuvat on etukäteen valittu) epäsopivana moraalisen vastuun kannalta. Predestinaatio tarkoittaa käytännössä sitä, että syyttömiä tuomitaan helvettiin. Warraq kysyy myös, millainen on sellaisen jumalan mieli, joka luo olentoja, joita hän käskee palvomaan itseään viisi kertaa päivässä.[6]

Koraani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warraqin mukaan Koraani ei voi olla kaikkitietävän jumalan teksti, vaan siinä on hänen mukaansa nähtävissä Muhammadin käden jälki kaikkialla. Tämä näkyy esimerkiksi Koraanin Raamattua muistuttavasta todellisuuskäsityksestä, joka on Warraqin mukaan ristiriidassa nykytietämyksen kanssa.[6] Warraq viittaa länsimaissa pitkään vallinneeseen käsitykseen, jonka mukaan Koraanista oli alun perin olemassa useita versioita, jotka vasta myöhemmin pyrittiin yhdistämään yhdeksi Koraaniksi. Tämä on vastoin muslimien yleistä kantaa, jonka mukaan Koraani on aina ollut yhtenäinen kerralla jumalalta saatu.[6]

Warraq viittaa tutkijoiden näkemyksiin, joissa Muhammadin nähdään saaneen usein Koraanin jakeiksi päätyviä ilmestyksiä, jotka palvelevat hänen kulloisia tarkoitusperiään. Lisäksi länsimainen tutkimus on selvittänyt Koraanin suurien aikajärjestystä, joka on tutkimusten mukaan eri kuin niiden järjestys itse kirjassa.[6] Koraania on muslimien piirissä usein pidetty täydellisenä puhtaan arabiankielisenä tekstinä. Warraq viittaa länsimaisiin tutkijoihin, jotka ovat pitäneet Koraania kielioppivirheitä sisältävänä, tyyliltään kömpelönä ja lainasanoja sekä asiavirheitä sisältävänä (väitettyihin asiavirheisiin kuuluvat Koraanin sekavaksi moitittu käsitys Aleksanteri Suuresta ja joidenkin Raamatussakin esiintyvien henkilöiden sekoittaminen toisiinsa).[6]

Naisten ja ei-muslimien asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afganistanilaisia naisia burkissa.

Islamissa naisilla ja ei-muslimeilla on dhimmi-järjestelmän perusteella vähemmän oikeuksia ja vapauksia kuin muslimimiehillä. Naisen asema ei usein saavuta oikeita islamin suomia oikeuksia, muun muassa muslimimaiden ongelmista ja kulttuureista johtuen. Kuitenkin Koraanin mukaan mies ja nainen ovat tasa-arvoisia ja miehellä on itseasiassa enemmän velvollisuuksia ja naisella oikeuksia. [7] Perinteinen muslimien näkemys on, että miehet ovat Koraanin mukaisesti naisten suojelijoita ja ei-muslimien tulee korvata islamilaisen valtion heille tarjoama suojelu, koska ovat vapautettuja asepalveluksesta.[8]

Turkki on kieltänyt lailla hijabin käytön hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa.[9] Ranskassa valtion kouluissa pääliinan käyttö on kiellettyä.[10]

Orjuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät tutkijat ovat arvostelleet islamia siitä, että se salli orjuuden kauan sen jälkeen kun se oli kielletty länsimaissa. Esimerkiksi Rodney Starkin mukaan eräs ongelma oli Muhammadin asettama esikuva, jonka vuoksi ”islamilaisten teologien kohtaama perustava ongelma orjuuden moraalisuudessa on, että Muhammad osti, myi ja vangitsi orjia”.[11]

Muslimit ovat puolustaneet Muhammadia sillä, että hän kohteli orjia hyvin. Muhammadin sanotaan vapauttaneen Zayd ibn Harithah -nimisen orjan, josta myöhemmin tuli Muhammadin ystävä ja seuraaja. Useat muslimit ovat myös sanoneet, että seuraava hadith todistaa Muhammadin pitäneen kaikkia ihmisiä tasavertaisina Jumalan edessä:[12]

»Profeetta sanoi: Teidän ei tule sanoa ”orjani” tai ”orjattareni” eikä orjien tule sanoa ”mestarini” (rabbi). Orjan isännän tulee sanoa ”nuorukaiseni” ja ”neitokaiseni” ja orjan ”herrani” tai ”rouvani”, koska te kaikki olette Allahin orjia ja Allah on Herra»
([13])

Sananvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin ”uskontojen halventamisen” vastainen julkilausuma. Arvostelijoiden mukaan kyse on 57 islamilaisen valtion muodostaman Islamilaisen konferenssin pyrkimyksestä estää islamin arvostelu. Arvostelijoiden mukaan islamilaiset valtiot ovat hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistuksen sijasta Kairon julistuksen, jossa islam menee ihmisoikeuksien edelle. Uskontokriitikko Jussi K. Niemelän mielestä ”YK järjestönä on tiensä päässä, jos ja kun sitä käytetään totalitaristisen valtiojärjestyksen puolustamiseen ja suojelemiseen sekä teokratian edistämiseen” ajatuksenvapauden ja sananvapauden sijasta.[14].

Vuonna 2009 järjestettiin 30. syyskuuta kansainvälinen jumalanpilkkapäivä. Kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on ”muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnon ei tule enää koskaan olla avoimen ja rehellisen keskustelun ulkopuolella”. Päivä on eri puolilla maailmaa tapahtuneisiin mellakoihin johtaneiden Muhammad-pilapiirrosten julkaisun vuosipäivä.[15][16]

Länsimaisia vastauksia arvosteluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Ei moskeijaa”.

Monet tutkijat, muun muassa Bernard Lewis, eivät katso olevansa varsinaisesti islamin arvostelijoita, mutta ovat arvostelleet islamilaisen yhteiskunnan eräitä piirteitä. Esimerkiksi Lewisin mukaan islamissa muiden uskontojen kannattajat, naiset ja orjat ovat perustavalla tavalla huonommassa asemassa aikuisiin miespuolisiin muslimeihin verrattuna. Lewis kuitenkin sanoo, että islamin syntyhetkellä kaikkien miespuolisten muslimien tasavertaisuus edusti suurta edistysaskelta aikakauden kreikkalais-roomalaiseen perinnölliseen ylimysvaltaan ja iranilaiseen feodalismiin verrattuna.[17] Yhdysvaltalaisen tutkijan William Montgomery Wattin mielestä ketään historian kuuluisaa henkilöä ole mustamaalattu niin voimakkaasti kuin Muhammadia. Hänen mukaansa Muhammadia pitäisi arvostella oman aikansa eikä nykyisen länsimaalaisen moraalikäsityksen perusteella.[18] Brittiläinen tietokirjailija Karen Armstrong pitää Muhammadin teologisia näkemyksiä rauhanomaisina ja suvaitsevina. Armstrongin näkemyksen mukaan Koraanin kehottama pyhä sota eli jihad tarkoittaa jokaisen muslimin velvollisuutta taistella oikeudenmukaisen valtion puolesta.[19]

Suomessa vapaa-ajattelija Janne Vainio on sanonut, että kristinusko nykyisellään ei kaikesta huolimatta ole aivan niin vaarallinen vapaa-ajattelijoiden ajamalle ajatuksenvapaudelle kuin islam. ”Kristinuskon historia on satoja vuosia vanhempi ja kristinuskon taltuttamiseen on valistusajattelun perillisillä ollut vuosisatoja enemmän aikaa kuin islamin poliittisten muotojen tekemiseen vaarattomiksi.”[20]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b St. John of Damascus’s Critique of Islam Orthodox Christian Information Center. Viitattu 12.5. 2008. (englanniksi)
  2. St. John Damascene. The Catholic Encyclopedia, 1914. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Tolan, John Victor: Saracens: Islam in the Medieval European imagination, s. 139. New York: Columbia University Press, 2002. ISBN 978-0-231-12332-7. (englanniksi)
  4. Hirsi Ali, Ayaan: Unfree Under Islam 16.8.2005. The Wall Street Journal. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  5. a b c Ibn Warraq 1995, luku 6, The Totalitarian Nature of Islam.
  6. a b c d e f Ibn Warraq 1995, luku 5, The Koran.
  7. Islam – yhteinen uskomme, s. 111–112.
  8. Bashir Maan & Alastair McIntosh: The Poll tax (Jizya) Islam.tc. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  9. The Islamic veil across Europe British Broadcasting Corporation. Viitattu 12.1.2007.
  10. Ranskan huivikielto Tampereen Islamin yhdyskunta. Viitattu 10.10.2007.
  11. Stark, Rodney: For the glory of God: How monotheism led to reformations, science, witch-hunts, and the end of slavery, s. 388. Princeton University Press, 2003. ISBN 0-691-11436-6. (englanniksi)
  12. Ten Misconceptions About Islam USC-MSA Compendium of Muslim Texts. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  13. Abu Dawud 41:4957 USC-MSA Compendium of Muslim Texts. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  14. Niemelä, Jussi K.: Pääkirjoitus Humanisti. 2/2009. Suomen humanistiliitto ry. Viitattu 8.6.2010.
  15. Chivers, Tom: International Blasphemy Day: from Danish cartoons to Jerry Springer - The Opera Telegraph. 30.9.2009. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  16. International Blasphemy Day Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  17. Lewis, Bernard: What went wrong?, s. 67. Harper Perennial, 2003. ISBN 0-06-051605-4. (englanniksi)
  18. Watt, William Montgomery: Muhammad: Prophet and Statesman, s. 229. New York: Oxford University Press, 1961. (englanniksi)
  19. Armstrong, Karen: Muhammad: A biography of the prophet, s. 165. HarperSanFrancisco, 1993. ISBN 0-06-250886-5. (englanniksi)
  20. Janne Vainio, Vapaa ajattelija 4/2004. Lainaus Helsingin sanomista 19.9.2004.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Al-Hussein, Lubna Ahmad: 40 raipaniskua: Tositarina nyky-Sudanista. Jyväskylä: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-391-0.
  • Hirsi Ali, Ayaan: Neitsythäkki: Islam, nainen ja fundamentalismi. Artikkelit koottu teoksista De zoontjesfabriek (2002) ja De maagdenkooi (2004) sekä lehtihaastatteluista. S. 169–176: Submission Part I -lyhytelokuvan käsikirjoitus. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20346-0.
  • Ibn Warraq: Why I am not a muslim. Amherst, New York: Prometheus Books, 1995. ISBN 0-87975-984-4. (englanniksi)
  • Manji, Irshad: Islamin kahdet kasvot: Hätähuuto suvaitsevaisuuden ja muutoksen puolesta. (The trouble with Islam: A Muslim's call for reform in her faith, 2004.) Suomentanut Tiina Sjelvgren. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3076-2.
  • Onfray, Michel: Atheist manifesto: The case against Christianity, Judaism, and Islam. (Traité d’athéologie: Physique de la métaphysique, 2005.) Translated from the French by Jeremy Leggatt. New York: Arcade Publishing, 2007. ISBN 1559708204. (englanniksi)
  • Panella, Carlo: Islamin musta kirja: 1914–2006: Sorto, fundamentalismi, terrori. (Il libro nero dei regimi islamici: 1914–2006 oppressione, fondamentalismo, terrore, 2006.) Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33865-0.
  • Spencer, Robert: Totuus Muhammadista: Maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta. (The truth about Muhammad: Founder of the world’s most intolerant religion, 2006.) Translated by Cranite. Hyvinkää: Cranite, 2007. ISBN 978-952-92-2560-6.
  • Lehtinen, Isra & Abdellahi, Egal Jama & Telaranta, Mikko: Islam – yhteinen uskomme. Vammalan kirjapaino Oy: Opetushallitus, 2003. ISBN 952-13-1813-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Islamin kritiikki -sitaatteja.