Kalligrafia
Wikipedia
Kalligrafia eli korutekstaus (kreikan sanasta kalligraphia, 'kaunis kirjoitus', καλλος, kaunis, hyvä ja γραφείν, kirjoittaa) on taiteenala, jonka juuret Euroopassa ovat munkkien laatimissa uskonnollisissa, yleensä Raamatun teksteissä. Kauemmaksi historiaan mentäessä korutekstauksen juuret johtavat aina hieroglyfeihin saakka.
Itämaisessa kulttuurissa, erityisesti Kiinassa ja Japanissa, kalligrafia on aina ollut hyvin suuressa arvossa – yhtä suuressa kuin maalaustaide.
Myös islamilaisessa taiteessa kalligrafialla on ollut suuri merkitys.
Läntisessä maailmassa kalligrafian merkitys ei ole keskiajan uskonnollisia kirjoituksia lukuun ottamatta ollut kovin suuri.
Yksi tunnetuimmista läntisen maailman kalligrafian esimerkeistä on Kellsin kirja, keskiaikainen evankeliumikäsikirjoitus, joka on esillä Dublinin Trinity Collegessa Irlannissa.
 Rasia, jossa siveltimiä, tussitanko, leima, sivellinteline, vesiastia, ja hiomakivi. |
 Kiinalainen Sun Xinde tekemässä kalligrafiaa. |
 Kalligrafi leimaa teoksensa. |
 Mies harjoittaa vesikalligrafiaa Beihai puistossa Beijingissä. |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Japani
 Japanilainen kirjoitussetti. |
 Japanilaisen zen-mestarin, runoilijan ja puutarhurin Musô Sosekin (1275-1351) kalligrafiaa. |
 Japanilaista kalligrafiaa. |
 Japanilainen paperilyhty. |
[muokkaa] Arabialaista kalligrafiaa
 Arabialaisen kalligrafian työvälineitä. |
 Kalligrafian rakennetta havainnollistava animaatio: Mahmud Han bin Abdulhamid muzaffer daima, (Mahmud Khan, Abdulhamidin poika on ikuisesti voitokas). |
 Kalligrafiaa fajanssilaatoilla Wazir Khan moskeijasta Lahoressa, Pakistanissa, rakennettu 1634-1635. |
 Arabialaisen kalligrafian Diwani-tyyliä, veneen muotoinen kirjainsommitelma. |
 Naskh-tyyli, Fatiha, Koraanin käsikirjoituksesta Hattat Aziz Efendin (k. 1934) tekemänä. |
 Izzet-tyylin Riq'a, Istanbul 1892, Mehmed Izzet Efendi (1841–1904). |
 Shekaste-tyylin sommitelma. |
 Bismillah-tyyliä, Aziz Efendi (k. 1934). |
[muokkaa] Eurooppalaista kalligrafiaa
 Kalligrafiaa latinankielisessä Raamatussa vuodelta 1407 Wiltshiressa, Englannissa. Raamatun kirjoitti käsin Belgiassa Gerard Brils. |
 R-alkukirjain, Paulus Frank, 1601. |
 Guillaume Apollinairen runon kalligrammi. |
 Wikipedian uusi kalligrafinen logo. |
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Airas, Annukka & Heiskanen, Topio & Uusitalo, Liisa: Kalligrafia: Tekstausopas. 5. painos (1. painos 1996). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-23395-5.
- Cleminson, Ralph (toim.): Kalligrafian taito: Eri kirjoitusjärjestelmien taitajat opastavat kalligrafian salaisuuksiin vaihe vaiheelta. (The complete guide to calligraphy: Master scripts of the west and east, step-by-step with 45 projects, 2006.) Suomennos Vuokko Koho. Helsinki: Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-140-7.
- Hanson, Manda: Kalligrafia. (Calligraphy, 1995.) Suomennos: Kirsi Tanner. Opi ja osaa. Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4709-8.
- Heiskanen, Toivo & Uusitalo, Liisa: Kalligrafia: Historiallisia kirjainmalleja ja työmenetelmiä. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25799-0.
- Kirjainten voima. Suomen kalligrafiayhdistyksen kansainvälinen 5-vuotisjuhlanäyttely Aleph – kirjainten voima, Sanomatalon Mediatori, Helsinki 3.–14.5.2005. Valokuvaaja: Juha Vääräkangas. Tampere: Suomen kalligrafiayhdistys, 2005.
- Lappalainen, Laura (päätoim.): Silkki, savi ja sivellin: Kimonosilkkejä, keramiikkaesineitä ja kalligrafiaa. Hashi 21. Helsinki: Japanilaisen kulttuurin ystävät, 2000. ISBN 951-98012-2-7.
