Islam Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Islam on yksi Suomen vähemmistöuskonnoista. Muslimeja on asunut Suomessa pysyvästi 1800-luvulta lähtien. Ensimmäiset muslimit olivat tataareja, jotka muuttivat pääasiassa vuosien 1870 ja 1920 välillä. 1990-luvulta lähtien muslimien maahanmuutto on lisääntynyt ja monipuolistunut. Suomessa toimii muutamia kymmeniä islamilaisia yhdyskuntia, mutta niihin on liittynyt vain vähemmistö muslimeista. Nykyisin muslimeita asuu maassa arviolta 50 000 – 60 000 henkilöä.[1]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti muslimit on Suomessa nähty kulttuurisena tai kansallisena ryhmänä. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on korostettu muslimien uskontoa ja samalla monikulttuurisuus on joutunut arvostelun kohteeksi. Tämä on yksinkertaistava ja uskonnollistava puhetapa. Myös monet islamilaiset liikkeet ja järjestöt korostavat uskonnollistavaa käsitystä muslimien yhtenäisyydestä.[2]

Viime vuosikymmeninä maahanmuutto Eurooppaan ja Suomeen on lisääntynyt. Perinteisesti Suomesta on lähdetty siirtolaiseksi muihin maihin, mutta 1980-luvulta lähtien maahanmuutto on ollut maastamuuttoa suurempaa.[3] Vielä 1990-luvun alussa Suomessa asui muutama tuhat muslimia, mutta nykyään heitä on arviolta 50 000 – 60 000 henkilöä.[1]

1980-luvun alussa Suomessa toimi vain yksi tataarien perustama islamilainen yhdyskunta,[3] kun vuonna 2010 erilaisia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia löytyi Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysnetti-palvelusta yhteensä 28 kappaletta[4]. Viime vuosikymmeninä muslimeja on muuttanut Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta.[3]

Enemmistö muslimeista asuu Uudellamaalla. Yleisestikin maahanmuuttajista 47 prosenttia asuu Uudellamaalla. Erityisesti afrikkalaisperäiset henkilöt asuvat pääkaupunkiseudulla. Muita merkittäviä keskuksia ovat Turku ja Tampere.[5] Arvioidaan, että kaikista vuosina 1990–2009 ulkomailla syntyneistä maahanmuuttajista 17 prosenttia olisi muslimeita.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän tataarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän tsaarin palveluksessa olevia tataareja kävi Suomessa sotaretkillä pitkän vihan aikana. Autonomisen Suomen venäläisissä varuskunnissa palveli myös muslimeita, jotka jäivät palveluksensa jälkeen maahan. Kansalaisuuden he saivat vasta Suomen itsenäisyyden myötä vuonna 1920.[6]

Perimätiedon mukaan ensimmäinen tataarikauppias saapui Suomeen vuonna 1868. Aluksi tataarit asuivat pääosin Venäjällä ja tekivät Suomeen vain kauppamatkoja. Mutta ajan myötä heitä jäi asumaan pysyvästi Suomeen – erityisesti volgantataareihin lukeutuvia mišäärejä.[6] Helsingissä toimi jo 1800-luvun puolivälissä imaami, joka huolehti Viaporin muslimisotilaista. Hietaniemen hautausmaan islamilainen hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1871. Myös Viipurissa oli islamilainen hautausmaa ja Terijoella rukoushuone. Myös Kotkassa ja Kuopiossa oli tataarivähemmistö. Turun islamilainen hautamaa otettiin käyttöön vuonna 1912.[6]

Uskonnollista toimintaa Helsingin muslimit harjoittivat aluksi hyväntekeväisyysyhdistyksen muodossa vuodesta 1915. Suomessa astui voimaan uskonnonvapauslaki vuonna 1923 ja kaksi vuotta myöhemmin taatariyhteisö järjestätyi nimellä Suomen muhamettilainen seurakunta. Nimi muutettiin Suomen Islam-seurakunnaksi vuonna 1963.[7] Järjestöön ei ole otettu myöhemmin jäseneksi muita kuin tataareja. Venäjän vallankumouksen myötä Suomeen saapui tataarisiirtolaisia, mutta muuttovirta tyrehtyi 1920-luvulla ja viimeiset tataarit tulivat rajan yli vuonna 1930. Sotien aikana armeijassa palveli 76 muslimia, joista 14 kaatui.[6]

Nykyajan siirtolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavan kerran Suomeen saapui muita muslimeita kuin tataareja vasta 1960-luvulla.[6] Maahanmuutto oli vähäistä aina 1980-luvulle saakka, mutta muslimeja saapui jonkin verran Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä.[8] Syinä maahanmuuttoon olivat avioliitto, yliopisto-opiskelu sekä jonkin verran seikkailu tai työnhaku.[9] Vuonna 1986 Helsinkiin perustettiin Suomen islamilainen yhdyskunta.[8] 1980-luvun loppupuolella maahanmuutto kasvoi ja painopiste siirtyi pakolaisuuteen sekä humanitaariseen maahanmuuttoon.[9] Neuvostoliiton romahduksen myötä maahanmuutto lisääntyi voimakkaasti 1990-luvun vaihteessa. Muslimeista saapui erityisesti kurdeja Irakista, Iranista ja Turkista sekä somaleita. Vuodesta 1993 lähtien muslimipakolaisia saapui entisen Jugoslavian alueelta sekä myöhemmin Afganistanista.[10] Arviolta kaksi kolmasosaa muslimeista saapui Suomeen humanitaarisista syistä.[9]

Somalit ovat valtaosin sunnimuslimeja ja heidän keskeiset kokoontumispaikat ovat Suomen islamilainen seurakunta sekä Helsingin islam keskus.[10] Kasvavan muslimien maahanmuuton lisäksi uutena ilmiönä ovat islamiin kääntyneet kantasuomalaiset. Syitä tähän ovat julkisten tiedotusvälineiden avulla lisääntynyt tietoisuus uskonnosta, islamilaisen kirjallisuuden lisääntyminen, henkilökohtaiset kontaktit sekä avioliitot. Vuonna 2006 muslimijärjestöt perustivat yhteistyöelimen Suomen islamilainen neuvosto.[11]

Uskonnolliset yhdyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukko 1: Suurimmat islam-seurakunnat Suomessa 2009[12]
Nimi Rekisteröity Kotipaikka Jäseniä
Suomen islam-seurakunta 1925 Helsinki 567
Suomen islamilainen yhdyskunta 1987 Helsinki 1 097
Helsinki islam keskus 1995 Helsinki 1 817
Tampereen islamin yhdyskunta 1998 Tampere 837
Islamic rahma center in Finland 1998 Helsinki 575
Pohjois-Suomen islamilainen yhdyskunta 2000 Oulu 361
Resalat islamilainen yhdyskunta 2001 Vantaa 486

Suomessa toimii useita toisistaan riippumattomia islamilaisia uskonnollisia yhdyskuntia. Niistä vanhin on Suomen Islam-seurakunta, joka perustettiin vuonna 1925. Vuoteen 1963 saakka sen nimi oli Suomen muhamettilainen seurakunta. Sillä on noin 700 jäsentä, jotka kaikki ovat tataareja, sillä muita kansallisuuksia ei oteta jäseniksi. Yhteisöllä on moskeijat Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa sekä oma palkattu imaami. Suomen ainoa varta vasten moskeijaksi rakennettu rakennus on Järvenpäässä.[13]

Suomen Islamilainen Yhdyskunta on perustettu vuonna 1987, ja se on Suomen suurin maahanmuuttajamuslimien yhdyskunta. Sillä on virallisesti noin 500 jäsentä, mutta sen toimintaan osallistuu noin tuhat henkeä, etupäässä arabeja mutta myös suomalaisia käännynnäisiä. Yhdyskunnalla on moskeija Helsingissä, ja se ylläpitää koraanikoulua ja antaa arabian ja somalin kielen opetusta.

Helsingissä toimii myös vuonna 1995 perustettu Helsinki Islam Keskus (Helsinki Islamic Center), jolla on lähes 2 000 jäsentä, sekä vuonna 1994 perustettu Suomen Islam-keskus, jonka vajaat sata jäsentä ovat pääosin pakistanilaistaustaisia.[14] Lisäksi pääkaupunkiseudulla toimii ainakin viisi muutakin islamilaista yhdyskuntaa, joilla on oma moskeijansa. Suomessa toimii myös rekisteröimättömiä islamilaisia yhdyskuntia.[15].

Suomessa toimii varsinaisia moskeijayhteisöjä noin 40, joista Helsingissä toimii kymmenen (2008). Useimmat moskeijat toimivat monikielisinä, mutta hallitsevina kielinä ovat englanti ja yhä kasvavissa määrin suomi. Uskonnollisissa toimituksissa kielenä toimii arabia. Suomessa ei ole tehty tutkimusta kävijöiden aktiivisuudesta. Muualla Euroopassa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että kyseesssä on vähemmistö.[16]

Arvio muslimien määrästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukko 2: Arvio muslimien määrästä Suomessa vuonna 2006[5]
Muslimiryhmä Matala arvio Korkea arvio
Tataarit 665 665
Käännynnäiset 800 1 000
Maahanmuuttajat (1. sukupolvi) 27 000 27 000
Maahanmuuttajien lapset (2. sukupolvi) 9 000 13 000
YHTEENSÄ 37 465 41 665

Kysymys kuinka monta muslimia Suomessa asuu on ongelmallinen. Ensinnäkin kaikki muslimit eivät ole liittyneet uskonnollisiin yhdyskuntiin ja osa niistä on rekisteröitynyt tavalliseksi yhdistykseksi. Arviolta 10–15 prosenttia muslimeista kuuluu johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan.[5]

Toiseksi muslimien määrästä eri maahanmuuttajaryhmissä ei ole kyselytutkimuksia (2008). Poikkeuksena tästä ovat Suomen somalit. Muslimienemmistöisestä maasta tulevat henkilöt saattavat olla myös muiden uskontojen edustajia, kuten kristittyjä.[5] Tutkija Tuomas Martikainen arvioi vuoden 2006 muslimien määrän olevan 40 000 henkilöä (Taulukko 2).[5] Vuonna 2011 hän nosti arvion 50 000 – 60 000 henkilöön. Se vastaa noin yhtä prosenttia väestöstä.[1]

Islamilainen laki ja Suomen laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisessa arvomaailmassa vaikuttaa uskonnollinen laki eli šaria. Sen piiriin kuuluvat siviili- ja rikosoikeuden lisäksi rituaalipuhtauteen ja yleiseen moraaliin liittyviä kysymyksiä. Monet säädöksistä ovat yksityisasioita, jotka eivät liity maalliseen lainsäädäntöön eivätkä ole ristiriidassa sen kanssa. Suurimmat jännitteet islamin lain ja maallisen lain välillä syntyvät perintö- ja perheoikeudessa.[17]

Kristiina Kouros tutki vuonna 2007 islamilaisen perhelainsäädännön ja Suomen lain suhdetta haastattelemalla 75 muslimitaustaista henkilöä. Ääripäissä olivat islamilaisen lain ”puhtaat kannattajat”, joita oli yksi prosentti. Vastaavasti toisessa päässä ”puhtaita kieltäjiä” oli 20 prosenttia. Yleisesti ottaen muslimi-identiteetistä haluttiin pitää kiinni, mutta käytännön ratkaisuissa toimii Suomen lainsäädäntö.[18]

Toinen huomio tutkimuksessa oli, että sekä šaria että Suomen lainsäädäntö tunnettiin varsin heikosti. Tutkimuksen väite, että islamilainen perhelainsäädäntö muodostaa muslimin identiteetin kovan ytimen, ei saanut tukea vastaajilta. Vastauksissa oli viitteitä euroislamilaisesta ajattelutavasta, jossa halutaan olla muslimeja, mutta hyväksytään asuinmaan arvot ja tavat. Tämä ei välttämättä ollut helppoa usealle vastaajalle.[18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena (toim.): Islamin porteilla. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Tietolipas 223. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-027-1.
  • Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
  • Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Mitä muslimit tarkoittavat?. Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa. Turku: Savukeidas Kustannus, 2011. ISBN 978-952-5500-98-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 103.
  2. Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 66–68.
  3. a b c Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 24–28.
  4. Patentti- ja rekisterihallitus: Yhdistysnetti (hakusanat islam* ja muslim*, rajaus vain uskonnolliset yhteisöt) 16.8.2010
  5. a b c d e Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 71–73.
  6. a b c d e Allahwerdi & Hallenberg, s. 225–229
  7. Ketola, s. 184.
  8. a b Ketola, s. 185.
  9. a b c Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 102.
  10. a b Ketola, s. 186.
  11. Ketola, s. 187.
  12. Uskonnot.fi Hakutulokset sanalle "islam". Viitattu 16.8.2010
  13. Suomen ainoa oikea moskeija Järvenpäässä, Helsingin Sanomat, 1.12.2009
  14. Uskonnot.fi: Suomen Islam-Keskus
  15. Kotimaa: Suomalainen islam syntyy pikku hiljaa julkaistu 7.6.2002
  16. Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 74–76.
  17. Hämeen-Anttila 2004, s. 163–167.
  18. a b Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 182–197.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maiche, Abdel-Ghani: Muslimi potilaana ja asiakkaana Suomessa. 2. painos (1. painos nimellä Muslimi potilaana: Duodecim, 2010). Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-221-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]