Islam Kiinassa
.png)
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Islam maittain |
|---|
 |
| Afrikka |
| Aasia |
| Eurooppa (Lähi-Itä) |
| Pohjois-Amerikka |
| Oseania |
| Etelä-Amerikka |
Islam sai Kiinassa jo varhain jalansijaa Silkkitien yhdistäessä Kiinan sekä 600-luvun alussa arabivalloituksen kohteeksi joutuneen Persian. Islam levisi maan länsiosiin kauppateiden välityksellä ja meriteitse Kiinanmeren kauppakaupunkeihin kuten Kantoniin ja Xiameniin, joihin muodostui muslimikauppiaitten yhteisöjä. Varsinkin Kantonista muodostui islamin keskus.
Nykyään Kiinassa on arviolta 17–23 miljoonaa muslimia. He kuuluvat kymmeneen Kiinan vähemmistökansallisuuteen. Suurimpia ryhmiä ovat huit (9–10 miljoonaa), uiguurit (7–8 miljoonaa) ja kazakit (1,3 miljoonaa).[1] Huit eroavat muista siinä, että he ovat kielen ja etnisen taustan suhteen kiinalaisia, mutta pitävät itseään erillisenä ryhmänä. Heidän katsotaan polveutuvan persialaisista, arabialaisista ja mongolialais-turkkilaisista muslimeista. Muut ovat keskiaasialaisia väestöjä, uiguureja, kazakkeja, kirgiisejä ja muita vähemmistöjä, jotka puhuvat turkkilaisia kieliä eivätkä jaa kiinalaista elämäntyyliä.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abbasidien asejoukot joutuivat taisteluihin kiinalaisten kanssa nykyisen Turkmenistanin alueella, joka ei ollut kaukana abbasidien persialaisesta ydinalueesta Khorasanista. Perimätiedon mukaan arabien ja kiinalaisten välillä käytiin suuri Talasin taistelu vuonna 751. Siitä ei kuitenkaan ole säilynyt luotettavia aikalaislähteitä.[3]
Islamin kukoistusaikaa Kiinassa oli mongolivallan aika Yuan-dynastian vuosina 1279–1368. Islam veti puoleensa etenkin mongolien yläluokkaa. Mantšujen Qing-dynastian aikana 1644–1911 muslimit joutuivat osittain vainon kohteeksi.[4]
Keski-Aasian muslimit joutuivat Kiinan alaisuuteen 1800-luvulla, kun Kiina valloitti heidän alueensa. Tšiang Kai-šekin kukistumisen jälkeen kazakit ja uiguurit kapinoivat, minkä jälkeen heille taattiin paikallinen autonomia. Provinssit kuitenkin liitettiin lopulta Kiinaan vuonna 1949. [5]
Kommunismin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen kommunistien valtaantuloa vuonna 1949 Kiinassa oli noin 42 000 moskeijaa. Kiinan kansantasavallan uskonnonvastainen kampanja alkoi 1957, jolloin moskeijat ja koraanikoulut suljettiin, imaameja vangittiin ja uskonnollista kirjallisuutta poltettiin. Mao Zedongin kuoltua vuonna 1976 politiikka muuttui. Uskonnon harjoittamisen vapautta lisättiin tavoitteena parantaa Kiinan rajaseuduilla asuvien uskonnollisten vähemmistöjen uskollisuutta valtiota kohtaan.[6] Vuonna 2013 yhteensä 13 000 kiinalaista muslimia sai luvan tehdä pyhiinvaelluksen Mekkaan.[7]
Radikaali islam Kiinassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinan Sinkiangissa (Xinjiang) ja Keski-Aasian valtioissa asuvat uiguurit ovat turkkilaista uiguurin kieltä puhuva kansa, jonka perinteinen uskonto on sunnalainen islam.[8] Kiinan muslimit ovat saaneet vaikutteita Saudi-Arabiasta ja Iranista. Sinkiangin provinssista on kehittynyt islamilaisen radikalismin ja autonomiavaatimusten keskus.[9] Radikaalit muslimiuiguurit ovat tehneet Xinjiangissa ja muualla Kiinassa terroritekoja, joita Kiina on pyrkinyt kitkemään.[10][11] He ovat tappaneet satoja tai tuhansia poliiseja ja siviilejä iskuissaan vuosikymmenien aikana. Vuodesta 2013 eteenpäin tuhansia uiguureja matkusti Syyriaan harjoittelemaan Turkistanin islamilainen puolueen kanssa ja taistelemaan Al-Qaidan riveihin. Osalla on ollut tavoitteena oppia asetaitoja ja palata sitten Kiinaan vapauttamaan uiguurit Kiinan vallasta.[12]
Kiinan vastatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiina on sulkenut epäilyttävinä pitämiään uiguureita "uudelleenkoulutusleireille", jotka ovat käytännössä vankileirejä.[13] Kiina on myös pyrkinyt siirtämään uiguuriväestöä muualle maahan.[14] Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan muslimit eivät voi harjoittaa uskontoaa Xinjiangissa. Amnestyn haastattelemien Xinjiangissa vuosina 2017–2021 asuneista ihmisistä kertoi, kuinka muslimeja estetään rukoilemasta, käymästä moskeijoissa, käyttämästä uskonnollisia vaatteita, opettamasta uskontoa ja antamasta islamin kuuloisia nimiä lapsille. Pidätysuhan seurauksena Xinjiangin muslimit ovat muuttaneet käyttäytymistään niin, että merkkejä uskonnon harjoittamista ei enää näkyisi.[15] Vuonna 2019 The Guardianin tutkijoilta ja asiantuntijoilta saamien tietojen mukaan Kiinassa olisi tuhottu satoja tai jopa tuhansia moskeijoita 2010-luvun aikana.[16]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hallenberg, Helena: Kiinan muslimivähemmistö huit. Teoksessa: Aikamme monta islamia (toim. Joonas Maristo & Andrei Sergejeff), s. 23–40. Gaudeamus, 2015. ISBN 9789524953719.
- Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hallenberg, 2015, s. 28
- ↑ Lapidus 2022, s. 691
- ↑ Barthold, W.: Turkestan Down to the Mongol Invasion, s. 2–3. Oxford University Press, 1928. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Hallenberg, 2015, s. 25–27
- ↑ Lapidus 2022, s. 693
- ↑ Hallenberg, 2015, s. 26–28
- ↑ Hallenberg, 2015, s. 34
- ↑ Pajari, Katriina: Kiinan pimeä reuna Helsingin Sanomat. 23.3.2019. Viitattu 23.3.2019.
- ↑ Lapidus 2022, s. 696
- ↑ Kiina käy pyhää sotaa "terrorismia" vastaan Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2021.
- ↑ Sanna Veikkola: Essee: Suurvalta-Kiina vastaa terroriuhkiin teräshansikkain The Ulkopolitist. 16.4.2018. Viitattu 21.1.2021.
- ↑ Shih, Gerry: Uighurs fighting in Syria take aim at China apnews.com. Viitattu 27.12.2023. (englanniksi)
- ↑ China's hidden camps www.bbc.co.uk. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Kiina | BBC: Kiina yrittää hajottaa Xinjiangin vähemmistöryhmiä siirtämällä heitä töihin kauas kotoaan Helsingin Sanomat. 3.3.2021. Viitattu 3.3.2021.
- ↑ China’s Mass Internment, Torture and Persecution of Muslims in Xinjiang xinjiang.amnesty.org. Viitattu 13.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Kokkonen, Yrjö: Bellingcat: Kiina tuhoaa moskeijoita järjestelmällisesti yle.fi. Viitattu 13.10.2023.