Suomen itsenäistyminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen eduskunnan 6. joulukuuta 1917 hyväksymä hallituksen julistus Suomen kansalle

Ensimmäisessä maailmansodassa kärsityt tappiot ja sisäiset ongelmat ajoivat Venäjän keväällä 1917 vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui. Suomi käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi tunnustella mahdollisuutta itsenäistymiseen. Tasavaltaiseen valtiomuotoon pyrkinyt Venäjän väliaikainen hallitus suhtautui empien Suomen täyteen itsenäistymiseen ja ilmoitti asiasta päätettävän vasta, kun perustuslakia säätävä kansalliskokous voitaisiin kutsua koolle. Poliittisen vasemmiston sosialidemokraatit ehdottivat eduskunnassa maaliskuussa 1917 itsenäisyyden julistamista, mutta porvaripuolueet olivat sitä vastaan. Sosialidemokraattien mielestä korkein valta oli siirtynyt Suomen suuriruhtinaana toimineen keisarin erottua eduskunnalle, porvarien mielestä Venäjän hallitukselle.

Eduskunnan julistautuessa korkeimmaksi valtiomahdiksi valtalailla heinäkuussa, osa porvaripuolueiden edustajia vastusti sitä. Valtalaki ei koskaan tullutkaan voimaan, sillä sitä vastustanut Venäjän hallitus hajotti eduskunnan.

Väliaikaisen hallituksen kukistuttua bolsevikkien suorittamassa lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917 Suomen poliittiset piirit jakautuivat kahtia sen suhteen, miten itsenäisyyttä pitäisi tavoitella. Porvarilliselle linjalle oli ongelmallista, että nyt ainoa jonkin tason neuvotteluihin kykenevä osapuoli Venäjällä olivat äärivasemmistolaiset bolsevikit. Porvarit halusivat hakea itsenäisyyden tunnustusta länsimaista, kun taas sosialidemokraatit halusivat tunnustuksen Venäjän bolsevikkihallitukselta. Epäselvässä tilanteessa eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta, mikä tosiasiallisesti merkitsi valtalain idean toteutumista.

Itsenäisyysjulistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen senaatti eli hallitus antoi itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle, joka hyväksyi sen porvaripuolueiden äänin 100-88 - samalla hävisi sosialidemokraattien ehdotus itsenäistymisneuvotteluista Venäjän hallituksen kanssa. Julistuksen hyväksymispäivä, 6. joulukuuta vakiintui Suomen kansallispäiväksi, itsenäisyyspäiväksi.

Julistetun itsenäisyyden tunnustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi lähetti heti itsenäisyytensä tunnustamispyynnön Ruotsille, Norjalle, Tanskalle, Saksalle, Ranskalle ja Britannialle. Venäjältä tunnustamista ei pyydetty, koska sen ajateltiin myöntyvän asiaan helpommin länsimaiden ensin annettua tunnustuksensa. Keskeiset valtiot eivät kuitenkaan suostuneet tunnustamaan itsenäistä Suomea, ennen kuin entinen emämaa Venäjä sen tekisi ensin.

Suomen itsenäisyys ei saanut alkaneessa Venäjän sisällissodassa bolsevikkihallitusta vastaan taistelleiden ja länsimaihin suhteissa olleiden valkoisten tunnustusta, koska ne pitivät kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän periaatteesta. Tästä johtuen P. E. Svinhufvudin johtama Suomen hallitus hankki tunnustuksen Venäjän bolsevikkienemmistöiseltä hallitukselta. Se avasi samalla mahdollisuuden siihen, että Venäjän kanssa rauhaan pyrkinyt Saksa saattoi tämän jälkeen tunnustaa myös itsenäisyyden.

Venäjän hallitus antoi tunnustusesityksen hieman ennen vuodenvaihdetta 31. joulukuuta 1917 (18. joulukuuta juliaanisen kalenterin mukaan), jonka yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi 4. tammikuuta 1918. Tämän jälkeen jälkeen Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen 4. tammikuuta sekä Saksa 6. tammikuuta (tosin oman ilmoituksensa mukaan de facto 4. tammikuuta). Britannian ja Yhdysvaltain tunnustukset tulivat keväällä 1919 Suomen sisällissotaa seuranneen saksalaissuuntauksen päätyttyä ja ensimmäisten itsenäisyyden ajan eduskuntavaalien jälkeen.

Itsenäisyyden tunnustaneet valtiot 1910-luvun loppuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hallituksen esitys Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta
valtio ajankohta
Red flag.svg Venäjä 01 4. tammikuuta 1918
Ranskan lippu Ranska 02 4. tammikuuta 1918
Ruotsin lippu Ruotsi 03 4. tammikuuta 1918
Flag of the German Empire.svg Saksa 04 4. tammikuuta 1918
Flag of Greece (1822-1978).svg Kreikka 05 5. tammikuuta 1918
Norjan lippu Norja 06 10. tammikuuta 1918
Tanskan lippu Tanska 07 10. tammikuuta 1918
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 08 11. tammikuuta 1918
Itävalta-Unkarin lippu Itävalta-Unkari 09 13. tammikuuta 1918
Alankomaiden lippu Alankomaat 10 28. tammikuuta 1918
Flag of Spain 1785.svg Espanja 11 21. helmikuuta 1918
Osmanien valtakunnan lippu. Osmanien valtakunta 12 21. helmikuuta 1918
Bulgarian lippu Bulgaria 13 27. helmikuuta 1918
Argentiinan lippu Argentiina 14 11. toukokuuta 1918
Flag of Iran (1925).svg Persia 15 23. heinäkuuta 1918
Flag of Thailand.svg Siam 16 9. lokakuuta 1918
Puolan lippu Puola 17 8. maaliskuuta 1919
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 18 6. toukokuuta 1919
US flag 48 stars.svg Yhdysvallat 19 7. toukokuuta 1919
Japani 20 23. toukokuuta 1919
Belgian lippu Belgia 21 10. kesäkuuta 1919
Chilen lippu Chile 22 17. kesäkuuta 1919
Flag of Peru (1825 - 1950).svg Peru 23 23. kesäkuuta 1919
Flag of Italy (1861-1946).svg Italia 24 27. kesäkuuta 1919
Uruguayn lippu Uruguay 25 18. elokuuta 1919
Flag of Liechtenstein (1852-1921).svg Liechtenstein 26 27. lokakuuta 1919
Portugalin lippu Portugali 27 19. joulukuuta 1919
Flag of Brazil (1889-1960).svg Brasilia 28 26. joulukuuta 1919
Kolumbia 29 31. joulukuuta 1919

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen itsenäisyyden tunnustaminen (toim. Aaro Pakaslahti). Ulkoasiainministeriö, Helsinki 1937.
  • Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. Osa I: Irti Venäjästä (päätoim. Ohto Manninen). Valtionarkisto, Helsinki 1992. ISBN 951-37-0727-X
  • Hentilä, Jussila ja Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809–1999.
  • Polvinen, Tuomo: Venäjän vallankumous ja Suomi (2 nidettä). WSOY 1967-1971, Porvoo.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: