Suomen itsenäistyminen

Suomen eduskunnan 6. joulukuuta 1917 hyväksymä hallituksen julistus Suomen kansalle

Ensimmäisessä maailmansodassa kärsityt tappiot ja sisäiset ongelmat ajoivat Venäjän keväällä 1917 vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui. Suomi käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi tunnustella mahdollisuutta itsenäistymiseen. Tasavaltaiseen valtiomuotoon pyrkinyt Venäjän väliaikainen hallitus suhtautui empien Suomen täyteen itsenäistymiseen ja ilmoitti asiasta päätettävän vasta, kun perustuslakia säätävä kansalliskokous voitaisiin kutsua koolle. Poliittisen vasemmiston sosialidemokraatit ehdottivat eduskunnassa maaliskuussa 1917 itsenäisyyden julistamista, mutta porvaripuolueet olivat sitä vastaan. Sosialidemokraattien mielestä korkein valta oli siirtynyt Suomen suuriruhtinaana toimineen keisarin erottua eduskunnalle, porvarien mielestä Venäjän hallitukselle.

Eduskunnan julistautuessa korkeimmaksi valtiomahdiksi valtalailla heinäkuussa, osa porvaripuolueiden edustajia vastusti sitä. Valtalaki ei koskaan tullutkaan voimaan, sillä sitä vastustanut Venäjän hallitus hajotti eduskunnan.

Väliaikaisen hallituksen kukistuttua bolsevikkien suorittamassa lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917 Suomen poliittiset piirit jakautuivat kahtia sen suhteen, miten itsenäisyyttä pitäisi tavoitella. Porvarilliselle linjalle oli ongelmallista, että nyt ainoa jonkin tason neuvotteluihin kykenevä osapuoli Venäjällä olivat äärivasemmistolaiset bolsevikit. Porvarit halusivat hakea itsenäisyyden tunnustusta länsimaista, kun taas sosialidemokraatit halusivat tunnustuksen Venäjän bolsevikkihallitukselta. Epäselvässä tilanteessa eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta, mikä tosiasiallisesti merkitsi valtalain idean toteutumista.

Itsenäisyysjulistus

Pääartikkeli: Suomen itsenäisyysjulistus

Suomen senaatti eli hallitus antoi itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle, joka hyväksyi sen porvaripuolueiden äänin 100-88 - samalla hävisi sosialidemokraattien ehdotus itsenäistymisneuvotteluista Venäjän hallituksen kanssa. Julistuksen hyväksymispäivä, 6. joulukuuta vakiintui Suomen kansallispäiväksi, itsenäisyyspäiväksi.

Julistetun itsenäisyyden tunnustaminen

Suomi lähetti heti itsenäisyytensä tunnustamispyynnön Ruotsille, Norjalle, Tanskalle, Saksalle, Ranskalle ja Britannialle. Venäjältä tunnustamista ei pyydetty, koska sen ajateltiin myöntyvän asiaan helpommin länsimaiden ensin annettua tunnustuksensa. Keskeiset valtiot eivät kuitenkaan suostuneet tunnustamaan itsenäistä Suomea, ennen kuin entinen emämaa Venäjä sen tekisi ensin.

Suomen itsenäisyys ei saanut alkaneessa Venäjän sisällissodassa bolsevikkihallitusta vastaan taistelleiden ja länsimaihin suhteissa olleiden valkoisten tunnustusta, koska ne pitivät kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän periaatteesta. Tästä johtuen P. E. Svinhufvudin johtama Suomen hallitus hankki tunnustuksen Venäjän bolsevikkienemmistöiseltä hallitukselta. Se avasi samalla mahdollisuuden siihen, että Venäjän kanssa rauhaan pyrkinyt Saksa saattoi tämän jälkeen tunnustaa myös itsenäisyyden.

Venäjän hallitus antoi tunnustusesityksen hieman ennen vuodenvaihdetta 31. joulukuuta 1917 (18. joulukuuta juliaanisen kalenterin mukaan), jonka yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi 4. tammikuuta 1918. Tämän jälkeen jälkeen Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen 4. tammikuuta sekä Saksa 6. tammikuuta (tosin oman ilmoituksensa mukaan de facto 4. tammikuuta). Britannian ja Yhdysvaltain tunnustukset tulivat keväällä 1919 Suomen sisällissotaa seuranneen saksalaissuuntauksen päätyttyä ja ensimmäisten itsenäisyyden ajan eduskuntavaalien jälkeen.

Itsenäisyyden tunnustaneet valtiot 1910-luvun loppuun

Venäjän hallituksen esitys Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta

valtio	ajankohta
Venäjä	01 4. tammikuuta 1918
Ranska	02 4. tammikuuta 1918
Ruotsi	03 4. tammikuuta 1918
Saksa	04 4. tammikuuta 1918
Kreikka	05 5. tammikuuta 1918
Norja	06 10. tammikuuta 1918
Tanska	07 10. tammikuuta 1918
Sveitsi	08 11. tammikuuta 1918
Itävalta-Unkari	09 13. tammikuuta 1918
Alankomaat	10 28. tammikuuta 1918
Espanja	11 21. helmikuuta 1918
Osmanien valtakunta	12 21. helmikuuta 1918
Bulgaria	13 27. helmikuuta 1918
Argentiina	14 11. toukokuuta 1918
Persia	15 23. heinäkuuta 1918
Siam	16 9. lokakuuta 1918
Puola	17 8. maaliskuuta 1919
Britannia	18 6. toukokuuta 1919
Yhdysvallat	19 7. toukokuuta 1919
Japani	20 23. toukokuuta 1919
Belgia	21 10. kesäkuuta 1919
Chile	22 17. kesäkuuta 1919
Peru	23 23. kesäkuuta 1919
Italia	24 27. kesäkuuta 1919
Uruguay	25 18. elokuuta 1919
Liechtenstein	26 27. lokakuuta 1919
Portugali	27 19. joulukuuta 1919
Brasilia	28 26. joulukuuta 1919
Kolumbia	29 31. joulukuuta 1919

Kirjallisuutta

• Suomen itsenäisyyden tunnustaminen (toim. Aaro Pakaslahti). Ulkoasiainministeriö, Helsinki 1937.
• Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. Osa I: Irti Venäjästä (päätoim. Ohto Manninen). Valtionarkisto, Helsinki 1992. ISBN 951-37-0727-X
• Hentilä, Jussila ja Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809–1999.
• Polvinen, Tuomo: Venäjän vallankumous ja Suomi (2 nidettä). WSOY 1967-1971, Porvoo.