Keskuskomitea (jääkäriliike)
Keskuskomitea (CK, Centralkommittén) oli Suomen itsenäistymiseen liittyneen aktivismin ja jääkäriliikkeen eräs toimielin, joka muodostui aktivismiin myönteisesti suhtautuvista poliitikoista.
Helmikuussa 1915 he muodostivat ensimmäisen elimen ns. "vanhain neuvoston". Toiminta laajeni syksyllä 1915 ja sai järjestöllisen muodon eli perustettiin virallisemmin Keskuskomitea eli Centralkommitteé (=C.K.)[1]
Komitean jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- valtioneuvos Edvard Hjelt,
- valtioneuvos Alexis Gripenberg,
- senaattori Hugo Rautapää,
- professori Rafael Erich,
- professori Edvard Westermarck,
- vapaaherra Adolf von Bonsdorff,
- tohtori Wilhelm Zilliacus,
- pankinjohtaja Otto Stenroth,
- vakuutusjohtaja Samuli Sario.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskuskomiteassa oli leimaa antavaa ruotsinkielisten suuri osuus. Lisäksi merkille pantavaa oli vanhasuomalaisten Rautapään ja Sarion mukaantulo, joka nähtiin merkkinä vanhasuomalaisten muuttuneesta suhtautumisesta itsenäisyysliikkeeseen. Sosialisteja ei ollut edelleenkään mukana itsenäisyysliikkeessä.
Järjestön merkitys oli marginaalinen itse Suomessa. Suurin merkitys tuli keskuskomitean jäsenten siirtyessä ulkomaille eli Ruotsiin ja Saksaan, jossa heidän roolinsa oli huomattavasti vaikuttavampaa.[2] Loppuvuodesta 1915 aloitti toimintansa Tukholmassa Suomen vapausliikkeen ulkomaanvaltuuskunta, jota pidettiin tarpeellisena yhteyksien hoitamiseen. Ensimmäisiä jäseniä ulkomaanvaltuuskunnassa olivat Jonas Castrén, tohtori Herman Gummerus ja maisteri Almar Fabritius. Lokakuussa 1915 ulkomaanvaltuuskuntaan liittyivät Keskuskomitean jäsenet vapaaherra Adolf von Bonsdorff ja professori Rafael Erich. Tammikuussa 1916 mukaan tuli vielä johtaja Samuli Sario. Valtuuskunnan puheenjohtajaksi tuli vapaaherra von Bonsdorff. Ohjeet valtuuskunta sai niin Aktiivilta komitealta kuin Keskuskomitealta. Ulkomaanvaltuuskunnan jäsenistä Sario siirtyi myöhemmin Berliiniin.[3]
Poliittisen tilanteen muututtua vuoden 1917 Helmikuun vallankumouksen jälkeen itsenäisyysliikkeen roolikin muuttui. Ulkomaanvaltuuskunnan toiminnan painopiste siirtyi syyskuussa 1917 Tukholmasta Berliiniin, ja jääkäreitä koskevien asioiden järjestely siirtyi Berliiniin. Tällöin Keskuskomitean jäsenistä valtioneuvos Hjelt nousi keskeiseen asemaan.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolest? - Jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000.
- Harri Korpisaari: Itsenäisen Suomen puolesta. Sotilaskomitea 1915–1918. SKS-kirjat, 2009. ISBN 978-952-222-144-5.