Georg Magnus Sprengtporten

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georg Magnus Sprengtporten
G M Sprengtporten.jpg
Suomen kenraalikuvernööri
18081809
Edeltäjä Gustav Friedrich von Rosen
Seuraaja Michael Andreas Barclay de Tolly
Tiedot
Syntynyt 16. joulukuuta 1740
Porvoo
Kuollut 13. lokakuuta 1819 (78 vuotta)
Pietari, Venäjä

Georg (Göran) Magnus Sprengtporten (Suomessa usein myös muodossa Yrjö Maunu) (16. joulukuuta 1740 Gammelbackan kartano, Porvoo13. lokakuuta 1819 Pietari, Venäjä[1]) oli Ruotsin ja Venäjän poliikassa vaikuttanut kreivi. Hän on Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä autonomisen Suomen ensimmäinen, mutta lyhytaikainen kenraalikuvernööri. Hän oli Jacob Magnus Sprengtportenin nuorempi veli. Historiassa Sprengtporten muistetaan ehkä ennen kaikkea tavoitteestaan luoda itsenäinen Suomen valtio Venäjän tuella.

Sprengtportenin asema Suomen historiassa on kiistelty ja ristiriitainen. Häntä on luonnehdittu niin maanpetturiksi kuin kansallissankariksikin. Sprengtportenia on yleisesti pidetty hankalana persoonana, joka suututti ihmisiä äkkiväärällä käytöksellään. Hän oli myös kunniankipeä ja kateellinen. Myös Sprengtportenin Suomen itsenäistymispyrkimysten motiiveista vallitsee epäselvyys: oliko kyseessä puhdas isänmaallisuus vai halu kostaa Ruotsin kuninkaalle ja päästä itse Suomen kenraalikuvernööriksi.[2]

Sprengportenin suomalaisiksi muokatut etunimet "Yrjö Maunu" on otettu käyttöön 1920–30-lukujen suomalaiskansallisessa historiankirjoituksessa.

Upseerisuvun vesa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sprengtporten liittyi armeijaan ja ylennettiin kapteeniksi Pommerin sodan aikana. Hän avusti veljeään vuoden 1772 vallankumouksessa. Vuonna 1775 hänet ylennettiin everstiksi ja vasta muodostetun Savon prikaatin komentajaksi. Sprengtporten koulutti upseereita aluksi omilla varoillaan Brahenlinnan virkatalossa Ristiinassa ja perusti vuonna 1779 Haapaniemen sotakoulun (Haapaniemen kadettikoulu, jonka nimi muutettiin vuonna 1812 Haapaniemen Kenttämittauskouluksi, aloitti toimintansa Kuopiossa 1. elokuuta 1780 ja vappuna 1781 se sijoitettiin Haapaniemen tilalle Rantasalmen pitäjään[3]), jossa se toimi vuoteen 1819 saakka vallanpitäjän vaihdoksesta huolimatta. Sprengtporten otti käyttöön uuden, liikkuvan sodankäyntitavan, johon hän oli saanut vaikutteita Pommerin sodasta. Hän myös opetteli suomen kielen.

Ristiinassa alkaneen ja Haapaniemessä jatkuneen toimintansa perusteella Sprengtportenia on pidetty suomalaisen sotilaskorkeakoulutuksen perustajana.

Ranska ja Benjamin Franklinin tasavaltalaisihanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Sprengtporten tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei hänen palveluksiaan arvostettu. Vieraillessaan Venäjän keisarillisessa hovissa Pietarissa vuonna 1779 hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja hänen tyytymättömyytensä Ruotsin kuningasta vastaan kasvoi edelleen. Sprengtporten erosi Ruotsin armeijasta toimien kaksi seuraavaa vuotta Ranskassa, jossa hän tapasi Benjamin Franklinin ja ihastui syvästi tämän tasavaltalais- ja itsenäisyysaatteisiin, mutta Franklin piti Sprengtportenin pyrkimyksiä epärealistisina. Sprengtporten palasi Suomeen 1781.

Valtiopäivillä 1786 hän vastusti avoimesti Kustaa III:n valtaa ja kävi venäläisten ministerien kanssa salaisia neuvotteluja ajatuksestaan irrottaa Suomi Ruotsista asevoimin.

Poliittisena upseerina Venäjän armeijassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana vuonna Sprengtporten liittyi Katariina II:n kutsusta Venäjän palvelukseen. Vuosien 17881790 sodassa hän oli mukana Venäjän armeijassa sotimassa Ruotsia vastaan. Omaa joukko-osastoa Sprengtportenille ei annettu, vaan hän toimi eräänlaisena "poliittisena upseerina".

Hän ei ollut itse osallistunut Anjalan liittoon tai Liikkalan nootin valmisteluun, mutta rohkaisi Katariinaa tukemaan sitä. Sprengtportenin omat taivuttelut eivät tuottaneet tulosta Kustaan III:n kukistettua kapinayrityksen, eikä hän pystynyt sotimaankaan enää tehokkaasti haavoituttuaan pahasti Porrassalmen taistelussa 1789. Katariina II lahjoitti hänelle tuhat kultadukaattia, kartanon ja viisisataa maaorjaa.

Böömin vuodet ja kirjeenvaihto Casanovan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan päätyttyä Sprengtporten ajautui epäsuosioon Ruotsin tuomittua hänet petturiksi ja Katariina II:n petyttyä Sprengtportenin kyvyttömyyteen kääntää suomalaiset puolelleen. Seuraavien viiden vuoden ajaksi 1793–1798 hän lähti Venäjältä ja vietti ajan Teplicessä, Böömissä, missä hän oli säännöllisessä yhteydessä kreivi Waldsteinin kirjastonhoitajana toimineen Giacomo Casanovan kanssa.

Epäonnistumisia, kuolema unohdettuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Paavali I tarvitsi jälleen Sprengtportenin palveluksia Napoleonin kanssa vuonna 1800 Maltan ritarikunnasta ja vankien vaihdosta käydyissä neuvotteluissa. Paavalin kuoleman jälkeen hän jäi jälleen hovin epäsuosioon, kunnes hänet kutsuttiin palvelukseen 1808 ennen sodan alkamista Ranskan kanssa. Sprengtporten laati Suomen sotaa varten Suomen valtaamiseksi ensimmäisen hyökkäyssuunnitelman, jota pienin muutoksin alettiinkin toteuttaa 21. helmikuuta 1808 alkaen talvihyökkäyksenä.

Äskettäin on väitetty, että Sprengtportenin itsenäisyysajatusten muisto eli Viaporin upseeriston keskuudessa ja siten vaikutti Suomen sodassa linnoituksen antautumiseen.[4] Perinteisesti antautumisen syinä on kuitenkin pidetty komendantti Cronstedtin tappiomielialaa, Viaporin eristyneisyyttä, upseeriston venäläisiltä saamia lahjuksia ja linnoituksen saamaa värittynyttä informaatiota, jonka mukaan Ruotsin maa-armeija olisi jo tuhoutunut.[5]

1. joulukuuta 1808 Sprengporten nimitettiin ensimmäiseksi Venäjän kenraalikuvernööriksi Suomeen kreivin arvolla. Hän ei enää saavuttanut suomalaisten suosiota, vaan monet pitivät häntä maanpetturina. Tästä syystä Sprengtporten erosi kenraalikuvernöörin virasta jo seuraavana vuonna. Kreivi Sprengtporten ei koskaan introdusoinut sukuansa Suomen ritarihuoneeseen. Viimeiset kymmenen vuottaan hän vietti eläkkeellä ja kuoli lopulta epäsuosittuna ja unohdettuna Pietarissa.[6]

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sprengtportenin muistokivet sijaitsevat Kuopion satamapuistossa (ennen Kuopion Tuhkaniemi). Taiteilija Jaakko Rönkkö suunnitteli vuonna 1993 Sprengtportenin perhepuistoksi nimetyn satamapuiston osan ja muistokiven, jossa lukee: Itsenäisyyden uranuurtaja, Suomen tasavallan ensimmäisen perustuslakiehdotuksen laatija Yrjö Maunu Sprengtporten 16.8.1740 - 13.10.1819. Satamatoimiston lähellä on toinenkin, Kuopion kadettipiirin vuonna 1980 paljastama muistokivi Sprengtportenin kunniaksi: Suomen ensimmäinen kadettikoulu aloitti toimintansa tällä paikalla Kustaa III:n käskystä 1.8.1780. Constantem decorat honor (myös Kadettioppilaskunnan motto). Kuopion kadettipiiri 1.8.1980.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=951
  2. Kimmo Katajala: Pyykinpesua ruotsalaisittain, Sprengtporten - petturi vai patriootti?
  3. http://www.mpkk.fi/fi/esittely/historia/haapaniemi.html
  4. Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisu, 1/2007 s. 29 Sotahistorian laitoksen johtaja evl. Jarmo Nieminen
  5. Suomen historian Pikkujättiläinen, Seppo Zetterberg (toim.), WSOY 1987 ISBN 951-0-27365-1
  6. [1] "Yrjö Maunu Sprengtporten kuoli unohdettuna ja suomalaisten vieroksumana Pietarissa 1819."
  7. http://www.pohjois-savonmuisti.fi/askeleita/alku.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vainio-Korhonen, Kirsi: Sophie Creutzin aika: Aateliselämää 1700-luvun Suomessa. (keskeinen teema Creutzin suhde Sprengtporteniin). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-011-0.
  • Saarenheimo, Eero: Casanova ja Sprengtporten. Kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet. Jyväskylä: Gummerus, 2006. ISBN 951-31-3571-3.
  • Ramel, Stig: Yrjö Maunu Sprengtporten. Maanpetturi ja patriootti. suom. Iiro Kuuranne. Otava, 2005. ISBN 951-1-19074-1.
  • Keskinen, Tuomas: Haavekuvani: Yrjö Sprengtportenin elämä 1740-1819. Otava, 1983. ISBN 951-1-07119-X.
  • Kuusi, Sakari: Yrjö Maunu Sprengtporten. Gummerus, 1971. ISBN 951-20-0642-1.
  • Koskinen, Yrjö: Yrjö Maunu Sprengtporten'ista ja Suomen itsenäisyydestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Suomen suuriruhtinaskunta Edeltäjä:
'Ruotsin valta'
Gustav Friedrich von Rosen
Suomen kenraalikuvernööri
1808-1809
Seuraaja:
Michael Andreas Barclay de Tolly