Otto von Fieandt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Otto Henrik von Fieandt (26. syyskuuta 1762 Ristiina15. syyskuuta 1823 Viipurin pitäjä) oli suomalainen Suomen sodassa taistellut eversti.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Fieandtin vanhemmat olivat majuri Magnus Fredrik von Fieandt ja Sigrid Regina Furumarck. Hänet kirjattiin 7-vuotiaana vapaaehtoiseksi Savon jääkärirykmentin riveihin ja hänestä tuli vänrikki 16-vuotiaana vuonna 1778. Kustaan sodan aikana von Fieandt toimi kreivi Hamiltonin adjutanttina ja hän oli mukana myös Anjalan liitossa. Sotaylioikeus tuomitsi von Fieandtin tämän vuoksi kuolemaan mutta kuningas Kustaa III armahti hänet. Von Fieandt jatkoi sotilasuraansa ensin Hämeen läänin jalkaväkirykmentin kapteenina ja vuodesta 1796 majuriksi ylennettynä Rautalammin pataljoonan komentajana.

Suomen sodan alkaessa helmikuussa 1808 Hämeen läänin jalkaväkirykmenttiin palannut von Fieandt johti omaa osastoaan. Osasto suojasi Suomen armeijan itäistä sivustaa, kun armeija eteni takaisin etelään Siikajoen taistelun jälkeen. Von Fieandt valtasi 8. kesäkuuta 1808 noin parinsadan miehen voimin Perhossa sijainneen suuren venäläisten varaston. Von Fieandt soti Perhon ja Karstulan alueella noin 3 000-4 000 miehen vahvuisia venäläisjoukkoja vastaan ja valtasi myös Kyyjärvellä sijainneen tärkeän Lintulahden tienristeyksen. Suomalaiset joutuivat kuitenkin perääntymään ylivoiman edessä takaisin Perhoon 2. heinäkuuta 1808 käydyn Lintulahden taistelun jälkeen.

Von Fieandt joutui peräytymään Veteliin saakka 11. heinäkuuta 1808 käydyn Kokkonevan taistelun jälkeen, mutta saatuaan avukseen eversti Odert Reinhold von Essenin osaston molemmat osastot ryhtyivät taas etenemään. Kun von Essenin joukko palasi takaisin pääarmeijan yhteyteen, everstiluutnantiksi ylennetty von Fieandt jäi johtamaan noin 1 500 miehen vahvuista osastoa.

Von Fieandtin osasto kärsi yli 500 miehen tappiot kenraali Vlastovin johtamia venäläisiä joukkoja vastaan Karstulan taistelussa 21. elokuuta 1808. Suomalaisten puolustusasemat olivat huonot ja von Fieandtin laiminlyötyä tiedustelun venäläiset pääsivät saarrostamaan heidät. Von Fieandtin joukot vetäytyivät nyt pohjoista kohti vetäytyvän pääarmeijan yhteyteen. Von Fieandt osallistui sodan taisteluihin vielä Ruotsin puolella Länsipohjassa.

Suomen sodan päätyttyä von Fieandt erosi armeijan palveluksesta everstin arvoisena vuonna 1810. Hän palasi takaisin Suomeen ja asui viimeiset elinvuotensa Kananojan tilalla Viipurin pitäjässä.

Fieandtin kunniaksi on nimetty Vetelissä tie, Fiiantintie.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]