Perho (kunta)

Perho
vaakuna	sijainti
www.perho.com
Sijainti	63°12′55″N, 24°25′15″E
Maakunta	Keski-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Kaustisen seutukunta
Perustettu	1868
Kokonaispinta-ala	775,19 km² 149:nneksi suurin 2013
– maa	747,92 km²
– sisävesi	27,27 km²
Väkiluku	2 929 239:nneksi suurin 31.1.2013
– väestötiheys	3,92 as/km² (31.1.2013)
Ikäjakauma	2011
– 0–14-v.	25,6 %
– 15–64-v.	56,4 %
– yli 64-v.	18,0 %
Äidinkieli	2011
– suomenkielisiä	99,1 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	0,7 %
Kunnallisvero	20,50 % 84:nneksi suurin 2013
Kunnanjohtaja	Jukka Hillukkala
Kunnanvaltuusto	21 paikkaa
2009–2012  • Kesk.  • SDP  • Kok.	15 4 2

Perho on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa valtatie 13:n varrella. Perho kuuluu Kaustisen seutukuntaan ja Keski-Pohjanmaan liittoon. Perhon kunta on perustettu vuonna 1868, ja siellä asuu 2 929 ihmistä, ja sen pinta-ala on 775,19 km², josta 27,27 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 3,92 asukasta/km². Perhon naapurikunnat ovat Alajärvi, Halsua, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi, Lestijärvi, Veteli ja Vimpeli.

Historia

Perhonjokilaakson ensimmäiset kivikautiset ihmiset kuuluivat Suomusjärven kulttuuriin, joka on saanut nimensä Varsinais-Suomessa sijaitsevan löytöpaikan mukaan. Perhosta on löydetty kirves ja liuskeinen keihäänkärki, jotka lienevät erämiesten hukkaamia ja tilapäisille leiripaikoille jättämiä. Vakinaisia esihistorilisia asuinpaikkoja ei ole vielä toistaiseksi löydetty kunnan alueelta. Perhon Liukon kylän Sivulan tilalta on löydetty rautainen keihäänkärki, joka on Perhonjoen alueen vanhin rautakautinen löytö. Koska löytöpaikalla pellossa on hiiliä ja tuhkaa, on kysymyksessä todennäköisesti polttohauta, joka on tuhoutunut myöhempien viljelysten takia. Keihäänkärki on todiste satunnaisesta erämiehestä, joka on Satakunnasta suunnannut retkensä pohjoisille riista-alueille.

Pohjanmaan rannikkoseudun saatua pysyvän asutuksen 1100- ja 1200-luvuilla jäivät Keski-Pohjanmaan jokien latvaseudut etelän miesten eräkäyntialueiksi vielä vuosisatojen ajoiksi. Perhon Salamajärven seutu oli asiakirjojen mukaan 1600-luvun lopulle saakka Sääksmäen Lahisten kartanon omaisuutta. Näin ollen on hyvin todennäköistä, että sääksmäkeläiset metsästivät ja kalastivat Perhon seuduilla keskiajalla. Perhossa on elänyt nykypäiviin asti sitkeä perimätieto sikäläisistä lammilla ja jokivarsilla kalastelleista hämäläisistä. Hämäläisillä kerrotaan olleen kalapirttejä Pirttikoskella ja Pirttijärvellä sekä kivisiä kalakellareita Möttösessä ja Pirttikoskella. Vaikuttaa siltä, että sekä joen että pitäjän nimet juontavat juurensa hämäläisestä Perho-nimisestä miehestä. Kalvolan pitäjässä oli 1500-luvulla Perhon kylä, joka on asutettu jo keskiajalla. Perhon eräalueiden omistajat lienevät olleet kotoisin täältä.

Perhon ensimmäiset asukkaat mainitaan asiakirjoissa 1566. Perho erotettiin kymmenysluettelossa 1570 omaksi ryhmäkseen, josta ei käytetty kylän nimeä, vaan määritelmä ”savolaisia” (Sawboar). Perhon ensimmäiset asukkaat olivat ilmeisesti kaikki savolaisia. Perhon kylän nimi esiintyy ensi kerran 1583. Vuotta myöhemmin mainitaan kaksi nykyisen Perhoon kuuluvaa kyläkuntaa: Jängänjärvi ja Humalajärvi sekä 1591 vielä Petäjäkoski. Joinakin vuosina Perho mainitaan Jängänjärven kylänä, mutta 1599 kyliä on taas neljä: Petäjäkoski, Uksikoski, Perho ja Jängänjärvi. ”Kylien” rajat ovat sangen epämääräiset. Perhon asuttaminen edistyi 1500-luvun lopulla hitaasti.

Vuosi 1601 tunnetaan Suomessa ”suurena olkivuotena”, jolloin kato vei Pohjanmaalla kaiken viljan. Kadon vaikutus Perhon harvaan asutukseen oli tuhoisa. Vanhat asukkaat katosivat veroluetteloista ja uudet asettuivat tilalle. Ainoastaan Möttönen voitti olkivuoden vaikeudet säilyen entisen suvun hallussa. Metsät valtasivat takaisin muutamia viljakymmenyksiä. sillä osa jatkoi elämää kotikylässään veroa maksamattomina itsellisinä.
Nykyisen Perhon alueella oli 1610 kahdeksan taloa, joskin savolaisen Lauri Ollinpoika Tiaisen perustama Salamajärven Tiala kuului tuolloin Rautalammin pitäjään ja Hämeeseen. Asutus lisääntyi hyvin hitaasti, sillä Ruotsin suurvalta-asemansa luomiseksi käymät uuvuttamat sodat ja raskas verotaakka kävivät heikoimmille taloille ylivoimaisiksi. Vuoden 1610 maakirjassa Perhon tilallisista kerrotaan seuraavasti: ”Nämä ovat kaikki paenneet Savoon, mistä he ovat tulleetkin, sen jälkeen kun heidät on pantu verolle, eivätkä he ole loskaan tulleet käräjille tai kokouksiin suorittamaan heidän maksettavikseen kuuluvia kruunun saatavia”. Perholaisten todetaan olevan pakosalla vielä seuraavanakin vuonna. Viljely- ja veromaksulakon seurauksena kruunu alensi veroja tuntuvasti ja pakoileminen päättyi.

Kolmikymmenvuotisen sodan aikana talonpoikien kestokyky ylitettiin kuitenkin reilusti. Perhon Pölkki ja Perho talot jäivät asumattomiksi. Ukskosken isäntä Iisakki Simonpoika muutti Inkerinmaalle saakka velkojaan pakoon. Vasta 1660–1661 tehdyt rauhansopimukset päättivät sata vuotta kestäneiden raskaine sotien kauhun, mutta silti Perhossa ei 1700 ollut yhdeksää taloa enempää. Vuosien 1696–1697 suuret kuolonvuodet ja etenkin isoviha kohtelivat perholaisia kaltoin. Rauhan koittaessa asuttujen talojen määrä Perhon karulla sydänmaalla ei ollut lisääntynyt puoleentoista vuosisadan kuluessa lainkaan. Ajat olivat yksinkertaisesti olleet liian ankeat, sillä yrityshalun puutteesta ei perholaisia voi moittia. Hallituksen suopea asutuspolitiikka oli suosinut uudistilojen perustamista 1700-luvun puolesta välin ja tämän vuoksi myös Perho alkoi muuttua erämaasta asutuksi seuduksi. Verovapausvuosia myönnettiin Perhossa 20-30, kun niiden määrä 1600-luvulla oli ollut yleensä vain 6-8. Perhon taloluku oli 1791 jo 29. Perhon asukasluku lienee ollut noin 300 asukasta. 1779 tehty anomus Perhon kappeliseurakunnan perustamiseksi sai onnellisen lopputuloksen, kun kuningas Kustaa III antoi perholaisille 1780 luvan rakentaa kirkon, jonka he olivat jo rohkeasti panneet alulle ilman lupaa. Kokkolalainen rovasti Antti Chydenius oli hankkeen takana. Kuuluisa kaustislaisen kirkonrakentajan Matti Kuorikosken rakentama kirkko valmistui 1782. Perhon seurakunta sai oman papin vuotta myöhemmin.

Perhon asutus kasvoi nopeasti varsinkin Venäjän vallanaikana. Taloluku kasvoi vuosien 1791-1860 kuluessa enemmän kuin kaksinkertaisesti, luvut olivat 36 ja 87. Kruunu salli Perhossa uudisasukkaiden asettua jo ennen isojakoa sopiviin paikkoihin, koska Perhossa oli paljon enemmän maata kuin taloille tultaisiin isojaossa antamaan. Perhon talollisten pojat ja itselliset käyttivät tilaisuuden hyväksi, sekä lisää väkeä virtasi kylään naapurikylistä ja kauempaakin. Kruunun päämääränä oli että uudistilat tulisivat toimeen maanviljelyksen turvin, mutta leipä ja särvin lähti helpommin tervanpoltosta ja tukkien kaadosta kuin karuista ja hallaisista pelloista. Perhon lukumäärä kolminkertaistui vuosina 1800-1860, luvut olivat 370 ja 1189. Asukastiheys 1860 oli 1,6 km2 kohden, joten tilaa vielä oli. Perhoon liitettiin vuonna 1810 Kivijärveen kuulunut Salamajärven kyläkunta.

11. heinäkuuta 1808 käytiin Suomen sodan aikainen taistelu Perhossa joka tunnetaan paremmin Kokkonevan taisteluna. Perhon joutuminen taistelutantereeksi merkitsi talonpojille suuria kärsimyksiä. Perho ryöstettiin putipuhtaaksi, joskin perholaiset olivat paenneet kotieläimineen sydänmaitten kätköihin. Pahiten kärsi Perhon rikkain mies Matti Erkinpoika Möttönen, jonka menetykset arvioitiin 1399 pankkiriksiksi. Talosta vietiin viljan lisäksi mm. puuastiat lusikoita myöten ja kaikki rauta, mitä irti saatiin. Moni muukin Perhon isoimmista taloista kärsi raskaita vahinkoja. Perhon väkiluku laski väkitaulujen mukaan 1805-1810 443 hengestä 303 henkeen. Taistelualueella sijaitsee Rautalammin komppanian päällikön, luutnantti Bror Schönemanin, hautamuistomerkki.
Johan Ludvig Runebergin ansiosta Perho ja Otto von Fieandt saivat kuolemattoman maineen. Todellisuuspohjaa vailla olevat runot ”Hauta Perhossa” ja ”Pilven veikko” sijoitettiin Perhoon.

Kokkolan laaja kirkkopitäjä hajosi ja siitä erotettiin vuonna 1860 Vetelin kirkkoherrakunta, johon kuuluivat Vetelin, Kaustisen, Halsuan ja Perhon seurakunnat. Perhosta tuli virallisestikin kappeli viisi vuotta myöhemmin. Omaksi seurakunnaksi Perho itsenäistyi 1879, ensimmäisen kirkkoherra astui virkaansa 1885. Kokkolan ylimaan ensimmäinen yleinen kirjasto perustettiin Perhoon. Puuhamiehinä toimivat saarnaaja Emanuel Snellman, lukkari Erkki Lakanen ja Tuomas Taittonen. Vähäkyrön kirjaston hoitajana 1850-luvulla Taittonen oli tehnyt siitä maan suurimman kansankirjasto.

1902 Perhon vanha ristikirkko purettiin ja puuosat käytettiin uudestaan arkkitehti Valter Thomén piirtämään ja rakennusmestari Jaakko Kuorikosken rakentamaan kirkkoon, joka valmistui 1903. Kellotapuli on peräisin vuodelta 1799 ja rakennettu uudelleen 1846. Perhon väkiluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 1930-luvulla väestönkasvu hidastui ja 1950-luvulla asukasluku alkoi pienentyä. 1970-luvulla asukasluku putosi alle 3000 henkeen. 1970-luvun lopulla väkiluku alkoi kuitenkin jälleen kasvaa ja 1985 asukkaita oli jo 3353. 1990-luvulla väkiluku alkoi taas hieman pienentyä ja vuoteen 2011 mennessä kunnassa asui 2932 asukasta.

Perhossa on kahdesti järjestetty vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseurat, vuosina 1981 ja 2005.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Perhon väestönkehitys 1980–2010
Vuosi			Asukkaita
1980			3 139
1985			3 419
1990			3 381
1995			3 391
2000			3 155
2005			3 044
2010			2 934
Lähde: Tilastokeskus.

Luonto

Salamajärven kansallispuistoa.

Perhon luonnonmaisemaa hallitsevat laajat suo- ja niiden väliset metsämaat. Kunnan itäosassa Suomenselän vedenjakajan alueella maisemaan tuovat vaihtelua lukuisat kohoumat ja järvet.

Kallioperä on pääasiassa dioriittia, pohjoisessa on myös leptiittiä. Yleisin maalaji on moreeni, joka on tosin usein turpeen pietossa. Kunnan harjuista huomattavin on Salmelanharju, joka kohoaa Syrjäjärven rannalla komeaksi selänteeksi. Savea on pääasiassa jokien ja järvien rannoilla. Suhteelliset korkeuserot ovat Perhossa vähäiset. Maasto on alavaa ja tasaista lukuun ottamatta Suomenselän vedenjakaja-alueeseen kuuluvaa kunnan itäosaa, jossa korkeimmat kohoumat, muun muassa Salmenharju ja Rotkonmäki nousevat yli 200 metrin korkeuteen.

Suot peittävät 60 % kunnan pinta-alasta. Suot ovat nevoja, joista laajimpia ovat Loukkusaarenneva, Luolaneva, Suoneva, Salmineva ja Teerineva. Kunnan itäosassa on osin Kivijärven ja Kinnulan kuntien alueelle ulottuva Salamajärven kansallispuisto, joka perustettiin 1982 suojelemaan eteläisen Suomen viimeisiä erämaita. Puistossa aloitettiin 1979-1980 metsäpeuraistutus, jonka tavoite oli palauttaa tämä hirvieläin alueen eläimistöön. Nykyään alueella on noin 500 metsäpeuran kanta ja kannan kasvu on parin prosentin luokkaa.

Perhon itä- ja länsiosia halkova Suomenselän vedenjakaja jakaa kunnan kahteen osaan. Länsiosissa on vain muutama järvi, kun idässä on lukuisia pieniä järviä, joista suurin Salamajärvi. Kunnan tärkein vesistö on Perhonjoki, joka saa alkunsa itäosan pikkujärvistä.

Asutus

Asutus on pääosin keskittynyt Perhonjoen ja valtatien varsille jokilaaksoon. Suurimmat taajamat ovat Kirkonkylä, Möttönen sekä Oksakoski.

Kylät

• Alajoki
• Haukka
• Humalajoki
• Jänkä
• Kirkonkylä
• Kivelä
• Kivikangas
• Kellokoski
• Kokkoneva
• Korkiakangas
• Korpela
• Liukko
• Mehtä-Poranen
• Mustamaa
• Mäkelä
• Mökälä
• Möttönen
• Oksakoski
• Peltokangas
• Salamajärvi
• Taipale.

Uskonnolliset yhteisöt

Perhossa toimii evankelisluterilainen Perhon seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla vanhoillislestadiolaisuus, jolla toimii paikkakunnalla Perhon Rauhanyhdistys.

Työvoima ja koulutus

Kunnan suurin yksityisen puolen työllistäjä on mekaaninen puunjalostusteollisuus, jota harjoittaa esimerkiksi Jetta-Talo Möttösessä. Perhossa on kolme ala-astetta. Muita kouluja ovat yläaste, lukio, Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Perhon yksikkö(Molli) ja harjaantumiskoulu. Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston yhteydessä on Auto- ja konemuseo. Suurin työllistävä ala on maatalous, Perho on leimallinen maaseutukunta. Perhosta käydään myös paljon muualla töissä, esimerkiksi lähimmistä suurimmissa kunnissa kuten Kaustisella ja Karstulassa.

Liikenne

Perhon läpi kulkee Keski-Suomen ja Kokkolan yhdistävä valtatien 13, joka toimii myös kylänraittina. Ajohidasteina keskustassa toimii kaksi kiertoliittymää. Perhosta pääsee kätevästi myös Kivijärvelle ja Kinnulaan kyläteitä pitkin. Tie Salamajärven kautta Kinnulaan alkaa aivan kirkon luota.

Etäisyydet

Lähikunnat

• Kyyjärvi 23 km
• Kivijärvi 40 km
• Kinnula 43 km
• Halsua 40 km
• Veteli 45 km

Keskeiset paikkakunnat

• Karstula 49 km
• Äänekoski 110 km
• Alajärvi 65 km
• Kaustinen 55 km
• Haapajärvi 118 km

Suuremmat kaupungit

• Kokkola 100 km
• Pietarsaari 112 km
• Jyväskylä 143 km
• Seinäjoki 118 km
• Vaasa 186 km
• Tampere 245 km
• Kuopio 236 km
• Kajaani 262 km
• Oulu 268 km

Politiikka

Perhon maatalousrakenteesta johtuen Suomen Keskusta on ollut kannatuksessaan suurin. Perholaiset poliitikot ovat olleet perinteisesti keskustalaisia ja maalaisliittolaisia.

Kunnanvaltuusto

Kaudella 2009-2012 paikkoja on vain suurimmilla puolueilla.

• Keskusta 15 paikkaa
• SDP 4 paikkaa
• Kokoomus 2 paikkaa

Eduskuntavaalit 2011

Eduskuntapuolueiden kannatusprosentit Perhossa.

• Keskusta 56,0 %
• Perussuomalaiset 19,9 %
• SDP 11,8 %
• Kokoomus 4,5 %
• Vasemmistoliitto 4,0 %
• Kristillisdemokraatit 2,6 %
• Vihreät 0,4 %
• RKP 0,3 %

Tunnettuja perholaisia

Politiikka

• Heimo Linna, maa- ja metsätalousministeri
• Eino Palovesi, ministeri
• Hannu Aho, kansanedustaja
• Lauri Linna, kansanedustaja
• Eero Koivukoski, varatoimitusjohtaja, Suomen kunnallisliitto

Urheilu

• Arsi Harju, kuulantyöntäjä, voitti kultaa Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000.
• Rami Hietaniemi, painija, voitti sarjan 84 kg MM-pronssia Istanbulista 2011.
• Elina Huopana, hiihtäjä, voitti kultaa nuorten Euroopanmestaruuskisoissa 3x5 km viestinhiihdossa sekä pronssia 5 km hiihdossa Liedossa vuonna 1975.
• Eero Tuomaala, juoksija.

Tiede

• Mikko Altonen, leukakirurgian ja lääketieteen tohtori
• Helena Aksela, professori
• Jari Kellokoski, professori

Taide

• Marita Liulia, mediataiteilija
• Olga Melet-Pajuoja, taiteilija

Katso myös

• Salamajärven kansallispuisto
• Kokkonevan taistelu
• Perhon kirkko

Ystävyyskunta

• Võrun maakunta, Viro, 1990-

Aiheesta muualla

• Kunnan kotisivu
• Keski-Pohjanmaan liitto
• Kaustisen seutukunta

Keski-Pohjanmaan maakunnan kunnat

Halsua - Kannus - Kaustinen - Kokkola - Lestijärvi - Perho - Toholampi - Veteli

Entiset kunnat Himanka - Kaarlela - Kälviä - Lohtaja - Ullava - Öja

Perho