Tuomas Taittonen

Tuomas Mikonpoika Taittonen (28. marraskuuta 1817 Kuuttila, Vähäkyrö – 13. maaliskuuta 1915 Valkeakoski) oli suomalainen räätäli, kasööri ja kanavapäällikkö. Itseoppinut Taittonen hoiti 1850-luvulla Vähässäkyrössä silloisen Suomen suurinta kansankirjastoa ja hän hankki myös ns. Perhon noidan mustankirjan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin.

Elämäkerta

Taittosen vanhemmat olivat talollinen Mikko Juhonpoika ja Susanna Tuomaantytär. Kuusilapsisen perheen isä kuoli Tuomaksen ollessa kolmevuotias. Äiti Susanna piti taloa leskenä aina 1820-luvun lopulle jolloin isännyys siirtyi vanhimmalle pojalle Juholle. Kotitalo oli köyhä joten perheen nuorempien lasten piti lähteä hakemaan elantonsa muualta.

Tuomas työskenteli renkinä ja hankittuaan tarvittavan opin Laihian Pukkalan kylän räätäliltä C. H. Stenforsilta hän alkoi toimia kyläräätälinä. Hän meni 1848 naimisiin Anna Jaakontytär Lukkarlan kanssa ja muutti Savilahden Sallin talon mailla sijainneeseen Rautaliinin taloon. Vuonna 1851 Taittonen nimitettiin siltavoudiksi ja 1854 hänestä tuli Vähänkyrön vaivaismakasiinin hoitaja. Räätälin työn ohella Taittonen toimi sovintojakojen toimeenpanijana ja rajankäyntien tarkastajana. Vuonna 1854 hän sai suorittaakseen vuonna 1624 rakennetun Ojaniemen ison sillan korjaustyön ja vuonna 1857 hän johti Vähänkyrön nevoilla tehtyjä ojitustöitä. Taittonen laati rakennuspiirustukset vuonna 1859 valmistuneeseen Vähänkyrön kansakoulutaloon ja johti myös talon rakentamista.

Vuonna 1851 Taittosesta tuli Vähäänkyröön perustetun pitäjänkirjaston hoitaja. Kirjastolla oli 80 kirjaa ja Taittosta avustivat ylioppilaat Niilo Kustaa Stolpe ja Tuomas Hannuksela. Vuoden 1851 lopulla kirjastossa oli jo 214 kirjaa joita oli saatu muun muassa lahjoituksina. Taittonen hoiti kirjastoa aina vuoteen 1861 saakka ja tällöin kirjoja oli jo 595 nidosta. Kirjasto oli tällöin Suomen suurin kansankirjasto kirjamäärällä mitattuna. Muutettuaan 1862 Perhoon Taittonen oli myös siellä mukana perustamassa pitäjään kirjastoa. Taittonen liittyi 1853 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi ja hän alkoi kirjoittaa myös Suometar-lehteen muun muassa runoja ja Vähänkyrön paikallisuutisia. Vuonna 1856 Taittonen otti talteen Savilahden kylän Haavistonmäestä löytyneitä rautakautiseen polttokalmistoon kuuluneita esineitä ja luovutti ne 1859 C. A. Gottlundille Helsinkiin vietäviksi.

Vuonna 1861 Taittonen sai tehtäväkseen johtaa Perhossa suoritettavia suonkuivaustöitä. Kuivaustyöt jatkuivat viiden vuoden ajan ja ne tulivat maksamaan yhteensä 163 000 hopearuplaa. Taittonen saapui Perhoon kesällä 1862 ja asettui asumaan kirkkoväärti Antti Sahlbackan taloon. Naapuritalossa asui 70-vuotias Juho Kellokoski jota pidettiin paikkakunnan suurimpana noitana jonka luokse saapui avunpyytäjiä naapuripitäjistäkin. Taittonen sai tietää että Kellokoskella oli hallussaan ”mustakirja” josta hän oli hankkinut taitonsa. Talon piika sai varastettua kirjan ja toi sen Taittoselle tutkittavaksi. Saatuaan tietää kirjansa kohtalosta Kellokoski suuttui mutta suostui lopulta syyskuussa 1862 myymään kirjan markalla Taittoselle. Kellokoski alkoi sairastella talvella 1863 mutta hän ehti keskustella kirjan sisällöstä ja alkuperästä Taittosen kanssa. Kellokosken mukaan kirjan oli laatinut Vetelissä ja Halsualla aikanaan asunut Aaprami Pöyrynen. Myöhemmin Taittonen lähetti kirjan erään tuttavansa välityksellä toimitettavaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Kirja joutui kuitenkin kadoksiin ja ilmaantui esiin vasta vuonna 1908, kun eräs ylioppilas lahjoitti sen seuralle. Kirjan julkaisi jo 1908 Suomalainen Kirjallisuuden Seura.

Perhon kuivatustöiden päätyttyä 1866 Taittonen sai 400 hopeamarkan palkkion hyvin suoritetusta töiden johdosta. Taittonen oli sitten lyhyen aikaa Vähänkyrön kunnallislautakunnan esimiehenä mutta pian hänet nimitettiin johtamaan kasöörinä Kyrönjoen Hanhikosken perkaustöitä. Hätäaputöinä suoritetut perkaustyöt päättyivät kuitenkin jo ennenaikaisesti syksyllä 1868.

Taittonen oli sitten kasöörinä ensin vuoden 1869 alusta Vesijärven kanavan rakennustyömaalla ja sitten vuodesta 1871 Lempäälän kanavan rakennustyömaalla. Lempäälän kanavan valmistuttua Taittonen nimitettiin kanavan päälliköksi. Viimeksi Taittonen toimi 1877–1884 Valkeakosken kanavan kanavapäällikkönä. Hän jäi eläkkeelle 1884 ja vietti sitten eläkepäiviään Valkeakosken kanavan varrelle rakentamassaan huvilassa.

Kirjallisuutta

• Tuomas Taittonen (toim.) : Mustakirja. Salakirjat 2012 ISBN 9525774375

Lähteet

• Reijo Taittonen: Tuomas Taittonen – renkipojasta suomalaisen kulttuurin esitaistelijaksi ja herättäjäksi^{[vanhentunut linkki]}
• Mustakirja – vuonna 1862 löydetty suomalainen noitakirja (Arkistoitu – Internet Archive)