Kirves
Wikipedia
Kirves on työkalu, jossa metallinen, aiemmin kivinen, terä on asennettu noin 90 asteen kulmassa yleensä puiseen varteen. Kirvestä käytetään puun veistoon, halkaisuun ja puiden kaatamiseen. Kirvestä on käytetty myös aseena sekä teloituksessa mestaamalla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kirvestyyppejä
[muokkaa] Historiallisia kirveitä
Putkikirves on alkeellinen metallikirves, joka kiinnitetään suoraan varren päähän keihäänkärjen tavoin. Varsi tekee kuitenkin 90 asteen mutkan, joka tekee kirveestä käyttökelpoisen. Putkikirveet säästivät metallia. Raudan yleistyttyä putkikirveistä luovuttiin.
Kuokkakirveen terä on varteen nähden poikittain kuten kuokassa, mistä kirveen nimi tulee. Se on puun kovertamiseen tarkoitettu historiallinen erikoistyökalu.
Hilpari on hyvin pitkävartinen kirves, jota on käytetty aseena.
Partakirves on kirvestyyppi, jonka terä jatkuu varren myötäisenä parran tavoin.
Tomahawk on amerikan intiaanien käyttämä sotakirves.
Kirves on yksi muutamasta sanasta mikä kuulostuu samankaltaiselta niin Suomen (Kirves), Viron (Kirves), Latvian (Cirvis) sekä Liettuan (Kirvis) kiellissä.
[muokkaa] Uudempia kirveitä käyttötarkoituksen mukaan
Halkaisukirves on pitkävartinen, sen terä on usein painava ja joskus terä on varustettu puun halkeamista edistävällä mekanismilla. Halkaisukirvestä on usein käytetty yhdessä kiilan kanssa.
Veistokirves on lyhytvartinen ja usein sen terä on teroitettu loivempaan teräkulmaan kuin halkaisukirveen. Myös sen terä on usein pienempi kuin halkaisukirveen.
Piilukirvestä on käytetty rakennusten tms. hirsien sivujen veistämiseen, murteissa "piiluttamiseen" tai "poskeamiseen". Se on leveä- ja painavateräinen, joskus toispuoliseksi teroitettu.
Leimauskirvestä on käytetty esimerkiksi jo kaadettujen tai kaadettavaksi tarkoitettujen puiden merkitsemiseen.
Lihakirvestä on nimensä mukaan käytetty ruhon paloitteluun. Nyttemmin sen on kaupallisessa lihankäsittelyssä lähes täysin korvannut vannesaha.
Telso eli talso on kourukirves, varhaisen kuokkakirveen seuraaja. Sitä käytetään muun muassa kaukaloiden, tynnyreiden ja ruuhien kovertamiseen.
Retkikirves on pieni ja kevyt lyhytvartinen yleiskirves, joka on tarkoitettu lähinnä nuotiopuiden pilkkomiseen
Palokirves on palomiesten käyttämä työkalu, jossa kirveenterän vastapuolella on hakun terä.
[muokkaa] Suomalainen kaato- ja karsimakirves
Perinteinen suomalainen kaato- ja karsimakirves on puuvartinen ja yksiteräinen. Terän vastapuoli eli hamara on muotoiltu käytettäväksi tarvittaessa vasaran tai lekan korvikkeena.
Varsi on kirveen käyttäjän helposti uusittavissa. Tämä oli kirveen ammattikäytössä välttämätöntä, koska varsi saattoi katketa ohilyöntien seurauksena kun sen terää lähellä oleva osa eli kurkku osui oksaan tai halkaistavaan puuhun. "Kurkkumätää" vastaan terää lähellä oleva osa on joskus suojattu pellillä tai metallilangalla. Varavarren nopea vaihtaminen säästi työaikaa. Uudet kirvesvarret tehtiin työajan ulkopuolella "iltapuhteina".
Varren etupäässä on lievästi laskeutuva ja kaventuva osa eli silmäpuu, joka työntyy terän silmän läpi. Varsi kiinnitetään terän silmään lyömällä etupuolelta silmäpuun päähän tehtyyn halkeamaan puinen kiila eli suude. Aikaa myöten suude löystyy ja terä alkaa heilua varressa. Tällöin suudetta tiukennetaan lyömällä sitä syvemmälle tai se korvataan tarvittaessa uudella.
Varren takapää eli ponsi kaartuu lievästi alaspäin ja paksunee päästään ponnen nupiksi, joka tarjoaa takakädelle pitävän otteen.
Varren paksuin ja korkein osa on heti terän takana, ohuin puolestaan ennen kahvan mutkaa.[1]
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Aulio, Olli: Suuri retkeilykirja. Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-5862-6.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Artikkeli "Kirves" teoksessa Aulio 1990, s. 50 ja kuva s. 49.
