Hakku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hakku (ruotsin kielen sanasta hacka) on käsikäyttöinen iskutyökalu, jonka eri muotoja on käytetty ja osin yhä käytetään mm. malmin etsinnässä ja käsinlouhinnassa sekä pioneerien työkaluna ja vuorikiipeilyssä.

Hakku työkaluna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen hakku

Hakun pää on metallia, tukeva varsi voi olla puuta tai metallia. Pää on tasapainon vuoksi kaksipuolinen: toisena teränä on terävä kärki, toinen voi olla joko piikkikärki, taltta tai malminetsijän vasarapää tai talttamainen kaavin. Hakun avulla voidaan tunkeutua kovaan maaperään, jolloin käytetään hyväksi iskun ja vääntämisen yhteisvaikutusta. Talttakärkeä on käytetty esimerkiksi juurien katkomiseen (vrt. suokuokka). Hakun paino, terän muotoilu ja voiman kohdistuminen pienelle alalle tekevät siitä tehokkaan työkalun.

Palokirveessä voi olla toisena teränä hakun terä. Niiden varsi on hikkoria tai lasikuitua.[1]

Monien muiden raskaiden käsityökalujen (kuten kuokka ja rautakanki) tavoin hakun ovat osittain korvanneet paineilmakäyttöiset tai hydrauliset työkalut sekä koneiden käyttö käsityökalujen sijasta.

Suomalaisten pioneerien aselajilehti on nimeltään Hakku.[2]

Jäähakku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorikiipeilyssä ja jäätikkövaelluksessa käytetty hakku
1 – terä
2 – pää
3 – kaavinpää tai vasarapää
4 – rannelenkki
5 – rannelenkin pysäytin
6 – kumipäällysteinen kahva
7 – piikki
Jääkiipeilyssä käytetty jäähakku (eng. ice tool)

Hakkuja käytetään myös jää- ja vuorikiipeilyssä, sekä jäätiköillä liikuttaessa antamaan tukea ja itse kiipeämiseen. Kuhunkin käyttöön löytyy omat erikoishakkunsa, mutta osassa hakuista yhdistyy useamman tyypin piirteitä. Yleisnimitys näille hakuille on jäähakku.

Jäähakun osat ovat:

  • varsi
  • pää, jossa
    • sahalaitainen terä
    • vasara tai kaavin

Lisäksi joissain malleissa on:

  • varren päässä oleva piikki
  • kahva, käsituki tai käsisuoja
  • rannelenkki

Hakun ominaisuudet, kuten varren muoto ja pituus, sekä terän muoto määräytyvät käyttötarkoituksen ja käyttäjän pituuden mukaan.

Jäätiköillä liikuttaessa jäähakkua käytetään hyvin monin eri tavoin. Sitä voidaan käyttää kävelykepin tavoin, ottaa tukea railoja tai muuta haastavampaa maastoa ylitettäessä, pysäyttää liuku (eng. self arrest), hakata askelmia, rakentaa lumiankkuri tai esimerkiksi puhdistaa paikka jääruuville. Vaellushakku on varreltaan suora ja pituudeltaan yleinsä 60-80 cm. Historiassa on käytetty myös paljon pidempiä hakkuja. Useimmissa näissä hakuissa on varren toisessa päässä piikki tai varren pää on muuten muotoiltu siten, että sitä voidaan käyttää kävelykeppinä. Varressa ei lisäksi ole kahvoja tai käsitukia, jotta varren voi tarvittaessa helposti upottaa lumeen tuen saamiseksi jyrkempiä lumisia rinteitä kiivettäessä. Myynnissä on myös malleja, joissa piikin sijaan varren sisään on sijoitettu teleskooppisauva. Askelmien hakkaamista varten jäätikköhakussa on kaavin.

Klassista vuorikiipeilyhakkua käytetään vaellushakun tapaan, mutta jyrkemmässä maastossa. Se on jäätikövaelluksilla käytettyä hakkua lyhyempi (55-65cm) ja vahvatekoisempi, ja sen varsi voi toisinaan olla käyrä. Teknisessä vuorikiipeilyssä voidaan käyttää kahta hakkua, joista toisessa on kaavin ja toisessa vasara. Vasaralla voidaan esim. hakata kiiloja kallioon tai poistaa niitä. Myös hiihtovaelluksessa (eng. ski mountaineering) käytetään vuorikiipeilyjäähakkua, mutta tähän tarkoitukseen valmistetut hakut ovat yleinsä varsinaisia vuorikiipeilyjäähakkuja lyhyempiä ja keveämpiä.

Jääkiipeilyssä ja ns. mikstassa (eng. mixed-climbin, jossa kiivetään jäätä ja kiveä) jääkiipeilyjäähakkua (eng. ice tool) käytetään pystysuoran jään tai kallion kiipeämiseen. Hakku isketään jääseinään tai asetetaan kallion koloon ja sen varassa roikutaan. Jääkiipeilyjäähakun varsi on korostetun käyrä ja siinä on usein käsituki tai kahva, sekä joissain malleissa pehmustettu tai pehmustamaton rannelenkki. Käyrä varsi helpottaa hakun lyömistä oikeassa asennossa jäähän ja estää rystysiä osumasta jäähän. Kahva antaa lisäsuojaa lyötäessä ja tukea roikkumiseen. Rannelenkin tarkoitus on antaa tukea hakusta roikuttaessa ja toisaalta estää hakkua putoamasta alas otteen kirvotessa. Jäätikkö- ja vuorikiipeilyhakusta poiketen hakun terä on ylöspäin kaareutuva, mikä helpottaa terän irrottamista jäästä.

Vuori- ja jääkiipeilyssä käytettävän nykyaikaisen jäähakun osia voi vaihtaa ja säätää. Osat on lisäksi luokiteltu niiden kestävyyden mukaan joko T (Technical) tai B (Basic) -luokkaan. T-luokka tarkoittaa, että osa kestää varmistamista, eli sen varaan voidaan asettaa ihminen. B-luokan osia ei saisi käyttää varmistamiseen, ankkurina tai kiipeilyyn. Yhdessä jäähakussa voi olla yhtä aikaa eri luokkien osia. Esim. vaellushakun varsi voi olla T-luokitettu, mutta terä B. Jääkiipeilyyn tarkoitetun hakun tulisi olla kokonaan T-luokitettu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.