Ruuhi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ruuhi on puunrungosta koverrettu vene tai kanootti, jonka tärkein ulkoinen tunnusmerkki on puunrungosta veistetty ja koverrettu palkomainen muoto.[1] Ruuheksi kutsutaan suomessa myös alkukantaista ja talonpoikaista lautavenetyyppiä, joka on useimmin tasapohjainen. Tämän tyyppiset ruuhet ovat vanhimpia säilyneitä vesikulkuneuvoja, joiden levinneisyys on kattanut jo kauan koko maailman. Alkeellisesta rakenteestaan huolimatta, niitä valmistetaan edelleen monilla maailman syrjäisillä seuduilla.

Ruuhet voidaan erotella valmistustavan mukaan yksinkertaisiin, laajennettuihin ja koottuihin ruuhiin. Yksinkertainen ruuhi valmistetaan kovertamalla yhtä puuta kaukalon tai palkomaiseen muotoon. Laajennettu ruuhi valmistetaan taivuttamalla erilailla muotoillun yksinkertaisen ruuhen laitoja nuotiolämmön avulla leveämmäksi ja mahdollisesti korottamalla sen laitoja lisälaudoilla. Koottu ruuhi valmistetaan liittämällä puisia lautoja tiiviisti toisiinsa ompelemalla, naulaamalla tai muulla tavalla. Pohjoismaiset veneet ovat kehittyneet laajennettujen ja koottujen ruuhien pohjalta.[2]

Ruuhia käytettiin jo kivikaudella. Puunrunko, Pohjois-Euroopan oloissa yleensä iso ja helposti työstettävä haapa, koverrettiin polttamalla ja työ viimeisteltiin kirvein ja taltoin - kivikaudella kivisin. Samantyyppisellä tavalla jotkut tropiikin luonnonkansat tekevät edelleen haapioita vastaavia veneitä. Ruuhi saatettiin myös kovertaa pystyssä olevaan puuhun, joka jossain valmistusvaiheessa kaadettiin. Ruuhi ei sopinut avomerimatkoihin, sillä sen laidat olivat erittäin matalat. Sillä ei kannattanut lähteä kauas rannikosta. Ruuhi muuttui vaaralliseksi jo keskisuurella järvellä, jos tuli kova aallokko. Ruuhi ei paksupuisena kuitenkaan uponnut, vaikka olisikin kaatunut tai täyttynyt vedellä. Veden saattoi melko nopeasti kauhoa pois, sillä sitä ei mahtunut ruuheen paljon. Ruuhen täyttyessä vedellä suurin vaara saattoikin olla kylmettyminen märkänä.

Ruuhen rakentamista nykyaikana.

Jo kivikauden lopulla ruuhi alkoi syrjäytyä, kun Itämeren ja luultavasti Suomenkin vesistöissä tulivat käyttöön nahkapohjaiset veneet. Rautakaudella tulivat käyttöön puuveneet. Ruuhia on silti satunnaisesti käytetty sisävesistöissä vielä historiallisellakin ajalla. Isoista veneistään tunnetut viikingitkin käyttivät ruuhia ja muita pieniä veneitä idäntiellä, Venäjän suuria jokia kulkiessaan, sillä ruuhia oli paljon helpompi kantaa vesireittien välillä olevien taipaleiden yli. Vaarana olivat myös taipaleiden kohdilla vaanivat vihamieliset kansat.

Nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruuhi merkitsee tasapohjaista ja kaukalomaista venettä tai kaukaloa, kourua tai ränniä, jolla on vastineita myös lähisukulaiskielissä. Karjalassa se tarkoittaa ruumisarkkua, kaukalomaista venettä tai syöttökaukaloa, vepsän kielessä rūh merkitsee haapiota tai ruuhta, vatjassa rūhipū ruumisarkkua ja virossa ruhi haapiota tai kaukaloa. Sanaa käytettiin myös germaanisissa kielissä, jonka alkumuoto on *þrūx. Suomen kielessä sana ruuhi esiintyi kirjoitettuna ensimmäisen kerran vuonna 1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa.[3]

Lautavene[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruuheksi kutsutaan myös alkukantaista, matalaa, yleensä pienikokoista lautavenettä, jonka muoto ja rakenne muistuttaa yksipuisia ruuhia. Tällainen ruuhi lienee alkukantaisin ja yksinkertaisin perinteisistä Suomessa käytetyistä lautaveneistä, ja sen rakenne poikkeaa muista veneistä. Myös jotkin ruotsalaiset tai suomenruotsalaiset tämänkaltaisten veneiden nimet käännetään suomeksi ruuheksi. Tässä käytössä ruuhi-sana kattaa myös eräät tasaperäiset venetyypit, joista jotkut ovat myös tasakeulaisia ja tasapohjaisia; joitain näistä voitaisiin nimittää myös lotjiksi. Vaikka ruuhi-sanalla tarkoitetaan yleensä pieniä veneitä, näistä jotkut silakanpyyntiin käytetyt olivat melko isokokoisia.[4]

Tieteellisissä teksteissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologiassa sanaa ruuhi käytetään yleisnimenä puusta koverretuista vesikulkuneuvoista.[1] Muissa kielissä tämän tyyppiset alukset on yleensä nimetty kanootista johdetuilla sanoilla (engl. dugout canoe, esp. cayuco, ital. cayuco, holl. kano tai coomstamkano) tai tukkiin viittavista sanoista (engl. logboat, tansk. stammebåd, norj. stokkebåt, ruots. stockbåt, kreik. monoxylon ("yksipuu"), engl. monoxylon, ransk. monoxyle, tšek. monoxyl, saks. Einbaum ja viroksi ühepuupaat). Myös puun lajiin voidaan viitata (viroksi haabjas, suom. haapio (valmistettu haavasta[1]), liett. luotas, vepsäksi ruhj, suom. honkio (valmistettu männystä[1]) ja ruuhi, ven. Чёлн, ransk. pirogue).

Esimerkkejä vanhoista löydöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paleoliittiselta kivikaudelta ei tunneta yhtään ruuhta. Sen sijaan mesoliittiselta kivikaudelta alkaen niitä on löydetty tuhansia niin, että mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sen yleisempää ruuhen säilyminen nykypäiviin on.

Syitä paleoliittisten ruuhien puuttumiseen voi olla kolme. Ensinäkin, niitä ei silloin tehty, tai toiseksi, ruuhien jäänteet ovat meren pohjassa. Jääkaudella merenpinta oli jopa 100 metriä nykytasoa alempana. Silloiset ruuhet saattavat siksi olla hautautuneena muinaisen rantaviivan tuntumassa. Kolmanneksi, puu lahoaa nopeasti ja todennäköisyys, että paleoliittiselta kaudelta olisi säilynyt ruuhia, on hyvin pieni.[5]

Muinaisia yksinkertaisia ruuhia tunnetaan Länsi- ja Itä-Euroopan maista noin 1300 kappaletta. Useimmat niistä ovat keskiaikaisia tai nuorempia. Vanhimpien ruuhien lukumäärä vähenee dramaattisesti iän kasvaessa. Paleoliittisia ruuhia, tai edes sen vaatimia tarvikkeita kuten meloja, ei tunneta yhtään. Vanhimmat melat lienevät noin 9500 vuotta vanhoja. Puu yksinkertaisesti tuhoutuu hapettumalla, pehkaanumalla ja lahoamalla.[2][6]

Ranskasta tunnetaan noin 400 ruuhta tai kanoottia, joista 55 on ajoitettu radiohiili- tai dendrokronologisella menetelmällä. Niistä kolme ruuhta on mesoliittisia, viisi neoliittisia, kaksi kalkoliittiselta kaudelta, kolme pronssikaudelta, kuusi rautakaudelta ja loput keskiajalta tai uudelta ajalta.[5]

Mesoliittinen kivikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollannista Pessenistä löydettiin vuonna 1955 suon pohjamudista sinne hautautuneen ruuhen. Pessenin ruuhi oli 2,98 metriä pitkä ja 44 senttimetriä leveä, mäntypuuta ja työstetty kirveellä tai luisella lyöntitaltalla. Se oli ruuheksi melko pieni, mutta sen replikalla todistettiin sen uivan hyvin. Se on ajoitettu noin 8000−7500 eaa.[7]

Ranskasta Noyen-sur-Seinen vanhempi ruuhi löydettiin vuonna 1984. Se on ollut 5−6 metriä pitkä ja 50−55 senttimetriä leveä tavallisesta männystä koverrettu ruuhi. Se löytyi asuinpaikan kaivausten yhteydessä ja on ajoitettu noin 7190−6450 eaa..[8]

Nigeriasta löytyi vuonna 1987 Dufunan ruuhi samannimisestä kylästä. Sen iäksi on määritelty 8000 vuotta eli se ajoitetaan noin 6000 eaa.. Ruuhi on vanhin Afrikasta löydetty vesikulkuneuvo.[9]

Sakassa Dümmerlohausen ruuhi on ajoitettu 7600 ± 100 BP.[5]

Tanskassa on kaksi ruuhta. Korshavnin ruuhi on ajoitettu 6270 ± 95 BP[5]. Lystrupin ruuhi on lehmusta ja se on ajoitettu 6110 ± 100 BP eli noin 5000 eaa. Siitepölyajoitus on tosin antanut ajoitukseksi 4350 eaa..[5][10][11]

Neoliittinen kivikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stralsundin ruuhet löydettiin 2002. Ne ajoitetaan neoliittisen kauden alkuun, vaikka kaksi niistä voi olla vanhempiakin.[12]

Pariisin läheltä on löydetty useita neoliittiselle kivikaudelle ajoitettuja ruuhia. Bercyn ruuhi, joka on koverrettu tammeen, löydettiin 1991. Se on 5,35 metriä pitkä ja 90 senttimetriä leveä ja sen ajoitus on noin 2700 eaa.. Muita saman seudun ruuhien ajoituksia ovat 5745 ± 95 BP , 5510 ± 20 BP, 4125 ± 55 BP, 4100 ± 40 BP, 3860 ± 75 BP ja 3810 ± 50 BP.[13]

Englannista Carronjoesta Skotlannista on löytynyt 11 metrinen ja 1,4 metriä leveä ruuhi, joka ajoitettiin 6000−4000 eaa..[2]

St Albanin ruuhi, Englannin Hertsistä, poltettiin noin 3900 eaa. sisällään vainaja ja joitakin hauta-antimia. Kaivauksissa löydettiin kuopasta vain hiiltyneet jäänteet, mutta muoto ja rakenne puhuivat ruuhen puolesta. Kyseessä olisi silloin niin sanottu venehautaus. Ruuhi olisi ollut leveä, pyöreäperäinen ja suippukeulainen. Sen pituus oli 5,3 metriä ja leveys 1,07 metriä. Se oli valmistettu todennäköisesti tammesta. Ruuhi ajoitettiin kahdesta palasta 3980−3790 eaa. ja 4035−3705 eaa..[14]

Tanskasta Tybrind Vigin Erteøllen kulttuurin kivikautiselta asuinpaikalta on löydetty kolme ruuhta, joista yksi on ajoitettu 4 600 eaa.. Se on veistetty suorasta lehmuksesta kirveiden tai talttojen avulla. Veiston jäljet näkyvät vielä. Se on pitkulainen ja kapea muodoltaan, keula on teroitettu, pohja on jätetty aavistuksen kaarevaksi. Ruuhi on 9,5 metriä pitkä ja 50−60 senttimetriä leveä ja 25 senttimetriä syvä. Laitojen paksuus on vain 1−2 senttimetriä ja pohjan paksuus 3−5 senttimetriä. Ruuhen perälauta on ollut irroitettava ja ruuhen pohjalla ollut 30 kilogramman kivi on voinut toimia tasapainottavana painolastina. Ruuheen mahtui ja se kannatti 6−8 henkeä.[15]

Seekirchin ruuhi löytyi 2012 paalutalokylän suokaivauksilta vuonna 2012. Se on 6 metriä pitkä lehmuksesta koverrettu ruuhi, joka on ajoitettu 2800 eaa.[16]

Pronssi- ja rautakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brigg 1 on ruuhi Lincolnshiresta Englannista, joka löytyi Ancholmen joesta. Se oli 14,78 metriä pitkä ja 1,37 metriä leveä ja sen ajoitus antaa 1250−790 eaa..[2]

Ruuhi, joka löydettiin Saint-Germain-du-Plain'ista, Saône-et-Loiresta Ranskasta, oli 12,37 metriä pitkä ja 1,20 metriä leveä. Se ajoitettiin 800−380 eaa..[2]

Poole'n ruuhi löydettiin vuonna 1964 (GB-112) Dorsetista Englannista. Sen arvioitu pituus oli 10 metriä ja leveys 1,24 metriä. Se ajoitettiin 400−180 eaa..[2]

Hasholmen ruuhi löytyi Foulnessin joesta Englannin Yorkshiresta. Ruuhi oli 12,78 metriä pitkä ja 1,4 metriä leveä. Se ajoitettiin noin 300 eaa..[2]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adresseavisenista Klæbun kunnasta Norjasta löydettiin vuonna 1997 palasia pienestä ruuhesta.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Arkeologinen laitos: Ruuhet ja melat (Suomen esihistorian esineistö - Kivikausi) 2001. Helsingin yliopisto. Viitattu 4.6.2012.
  2. a b c d e f g Van de Moortel, Aleydis: Medieval boats and ships of Germany,the Low Countries, and northeast France – archaeological evidencefor shipbuilding traditions, shipbuilding resources, trade, and communication. (vuosikirjasarja) Siedlungs- und Küstenforschung im südlichen Nordseegebiet, 2011, 34. vsk, nro 34, s. 67-104. Wilhelmshaven, Saksa: Lower Saxony Institute for Historical Coastal Research. ISSN 1867-2744. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 16.6.2013. (englanniksi)
  3. Häkkinen Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1037. Juva: WSOY, 2007. ISBN 978-951-27108-7.
  4. Puuvene.fi: Ruuhet
  5. a b c d e Leveque, Francis: La Pirogue du Mésolithique de Noyen-sur-Seine, 2012, Marine Antique
  6. Bednarik, Robert G.: Seefahrt im Pleistozän. Quartär, 1999, 49/50. vsk, nro 8, s. 95-110. Büchenbach: Verlag Dr. Faustus. ISSN 0375-7471. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 17.6.2013. (saksaksi)
  7. Beuker, J.R. & Niekus, M.J.L.Th.: De Kano van Pesse - De Bijl Erin (pdf) De Boot van Pesse was mogeljik slechts varkenstrog, 1997
  8. Leveque, Francis: Les pirogues monoxyles en Europe, 2012, Marine Antique
  9. Dufuna Canoe: A Bridge Across 8,000 Years, Daily Trust (16 September 2002, All Africa Global Media via COMTEX)
  10. Enevold, Renée: Pollenanalytisk undersøgelse af vegetations- og fjordudvikling omkring fund af stammebåd ved Lystrup Enge, 2005
  11. Lystrup stammebåd
  12. www.spiegel.de, 20. März 2002
  13. Leveque, Francis: Pirogues de Paris-Bercy, 2012, Marine Antique
  14. Niblett, Rosalind: A A Neolithic dugout from a multi-period site near St Albans,Herts, England, 2001
  15. Andersen, Søren: En steinalderbåd fra Tybrind Vig, s. 25. julkaisusta "Mesolithic Miscellany Vol 5 nro 2". York, England: University of York, 1984. ISSN 0259.3458. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  16. Südkurier: Archäologen finden Einbaum aus der Jungsteinzeit (valokuva kaivaukselta), 2012
  17. Kristiansen, Frode: Nytt Stokkebåtfunn innrapportert til Vitenskapsmuseet. Spor - nytt fra fortiden, 1997, nro 2, s. 23. Trondheim: Vittenskapsmuseet NTNU. ISSN 0801-5376. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 4.6.2013. (norjaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruuhi.