Erämaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Erämaa on nykykielessä asumaton alue, esimerkiksi autiomaa tai metsä. Eränkäynti on tällaisen alueen virkistyskäyttöä.

Vanhassa merkityksessä erämaa oli sama kuin nautinta-alue, eli alue, johon jollain maanviljelijä-yhteisöllä oli vakiintunut eränkäyntioikeus eli nautintaoikeus. Eränkäyntioikeus tarkoitti oikeutta metsästää, kalastaa, ja kasketa aluetta; toisin sanoen oikeutta alueen luonnonvaroihin. Eränkäyntioikeus tarkoitti myös oikeutta verottaa alueen mahdollista metsästäjä- ja kalastajaväestöä, joita usein kutsuttiin lappalaisiksi. Eränkäyntioikeudet oli jaettu ja sovittu eri yhteisöjen kesken. Mitä lähempänä yhteisön omaa asuinaluetta eli rintamaata erämaan osa sijaitsi, sitä vakiintuneemmat sen rajat ilmeisesti olivat. Pohjoisessa Lapissa erämaat olivat usein vain epämääräisesti rajautuneet, ja useat eri ryhmät saattoivat verottaa samoja lapinkyliä. Joskus on arveltu lapinraunioiden olevan erämaiden merkkejä tai eränkävijöiden hautoja, tosin nykyisin niitä pidetään pikemminkin paikallisen väen hautoina.

Nautinta-oikeuksista maanomistukseen ja jokamiehenoikeuksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelyn levittäytyessä yhä syvemmälle sisämaahan hupenivat vastaavasti erämaat. Ruotsin vallan aikana Ruotsin kruunu luovutti osan hämäläisten ja muiden ryhmien vakiintuneista erämaista savolaisille ja muille lähinnä kaskiviljelyä harjoittaville uudisasukkaille. Myös keski-Ruotsiin muutti savolaisia entisille erämaille. Lopulta yhteisöiden perinteiset nautinta-oikeudet maa-alueisiin lakkautettiin. Myös syrjäseuduilla alettiin yhä enemmän siirtyä henkilökohtaiseen tai julkiseen (kruunun tai kirkon) maanomistukseen.

Metsien ja kalavesien tehokas hyödyntäminen haluttiin turvata edelleen. Ruotsissa ja Suomessa kehittyivät maailmalla ainutlaatuiset jokamiehenoikeudet, jotka tarkoittivat, että maanomistaja ei saanut estää alueen hyötykäyttöä. Eräänlaiset jokamiehenoikeudet olivat aikaisemmin koskeneet ainoastaan alueen nautintaoikeuden omistaneen yhteisön jäseniä.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana "erämaa" viittaa myös alueiden nautinnan vakiintuneeseen jakoon. Erämaa tulee sanasta erä, jonka merkityksiä ovat "erillinen osa, pala, pyyntiosuus, määrä".[1] Eri maanviljely-yhteisölle kuului siis tietty osuus eli erä pyynti- ja kalastusalueista.

Ruotsin kielessä erämaista käytettiin suomesta lainattua nimitystä erämark.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja A-K, 1992