Metsäsuomalaiset

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Skandinavian metsäsuomalaiset (ruots. skogsfinnar,svedjefinnar, suom. kaskisuomalaiset) olivat suomalaisia, joita siirtyi 1580-luvun lopulta alkaen Savosta ja Pohjois-Hämeestä Keski-Skandinavian havumetsävyöhykkeelle uudisviljelijöiksi. Metsäsuomalaiset levittäytyivät laajalle alueelle Etelä-Ruotsin Tivedenistä Ruotsin Lappiin pohjoisessa, ja idässä Pohjanlahden länsirannikolta Gästriklandista Norjan Telemarkiin asti.[1]

Nykyään alueella on yhä jäljellä metsäsuomalaisrakennuksia ja paikannimiä, jotka muistuttavat suomen kielestä. Alueen kyliä kutsutaan vieläkin suomalaiskyliksi ja alueita kutsutaan suomalaismetsiksi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Metsäsuomalaisen asutuksen historia

Suomalaisasutus levisi noin sataanviiteenkymmeneen Keski-Skandinavian pitäjään (ruots. Finnmarker), lähinnä Värmlantiin, Taalainmaalle, Hälsinglandiin ja Södermanlantiin sekä sieltä Oslon itäpuolelle. Suurimmilleen siirtolaistulva paisui 1600-luvun alkupuoliskolla. Suomalaiset levisivät seuraavasti: Värmlannissa 40 pitäjään, Taalainmaalla 29:ään, Helsinglandissa 16:een ja Södermanlannissa 12 pitäjään. Norjan puolelle heitä siirtyi 150 kilometrin kaistalle rajaseudulle Oslosta pohjoiseen. Useat suomalaiset hankkivat alueilleen kuninkaan vahvistuskirjan. Tärkeäksi vahvistuskirja nousi vuonna 1639, jolloin kuningatar Kristiinan nimissä annettiin määräys, jossa määrättiin vangittaviksi kaikki lupakirjatta metsissä asuvat suomalaiset. Myöhemmin annettiin muita käskykirjeitä, joissa suomalaisten pirtit ja viljat määrättiin ilman tuomiota poltettaviksi ja hävitettäviksi.lähde?

Kaskenpolttoa harjoittaneiden Skandinavian metsäsuomalaisten asemaa vaikeutti 1600-luvulla kaskenpolton kieltäminen Ruotsissa ja metsien asuttamisen kieltäminen suomalaisilta. Vuodesta 1641 alkaen vangittiin suomalaisia laumoittain vietäviksi siirtolaisina Ruotsin lyhytikäiseen siirtokuntaan Uuteen Ruotsiin Delaware-joen varrella Pohjois-Amerikassa. Yhdysvaltalaiset tutkijat Terry G. Jordan ja Matti E. Kaups ovat väittäneet kirjassaan The American Backwoods Frontier, että hirsisalvosrakennukset tulivat uudelle mantereelle näiden suomalaissiirtolaisten välityksellä.

Vuonna 1646 annettiin julistus, että jokaiselta suomalaiselta, joka ei halunnut oppia ruotsia, on talot poltettava, ja hän on henkipatto jokaisen ruotsalaisen edessä. Suomen kieli oli täydellisesti kielletty ja suomenkielisten kirjojen lukeminen johti joissakin tapauksissa vangitsemiseen vielä 1700-luvulla.[2]

Myöhemmin metsäsuomalaiset unohdettiin, kunnes Carl Axel Gottlund ryhtyi ajamaan heidän asioitaan. Tällöin, 1800-luvun alkupuolella, heitä arvioitiin olevan 40 000, joista 14 000 asui Värmlannissa. Gottlund perusti heille 3 metsäsuomalaista seurakuntaa: Juvanniemi, Lautasalmi (Lekvattnet) ja Kirveskangas (Norra Finnskoga). Hän halusi perustaa myös metsäsuomalaisen kihlakunnan Solörin ja Värmlannin väliselle raja-alueelle, jolle hän esitti nimeä Fennia.[3]

[muokkaa] Metsäsuomalaisten asuinalueet 1822–23

Gottlundin mukaan metsäsuomalaisia tai suomenkielisiä oli yli sadassa Keski-Ruotsin pitäjässä. Yhteensä oli 50 000 henkeä, jotka puhuivat ja ymmärsivät suomea. Metsäsuomalaisia eli seuraavissa maakunnissa:

  • Vestmanlanti 8 pitäjää (hävinnyt 13 pitäjästä)
  • Taalainmaa 15 pitäjää (hävinnyt 7 pitäjästä)
  • Gästrikland 4 pitäjää
  • Hälsingland 13 pitäjää
  • Medelpad 11 pitäjää
  • Jämtlanti 1 pitäjä
  • Ångermanland 11 pitäjää
  • Åselen Lapinmaa 2 pitäjää
  • Värmlanti 21 pitäjää

Suomalaisten lukumäärän selvittämistä vaikeuttaa se, että osa heistä kirjattiin kirkonkirjoihin ruotsalaisilla nimillä.

[muokkaa] Suomalaismetsät

Suomalaisten asuttamia metsäalueita kutsuttiin suomalaismetsiksi (Finnskogar t. Finnskogarna). Suomalaiset eivät juurikaan asuneet peltoalueilla, joilla asuivat ruotsalaiset. Nykykielessä erotetaan suomalaismetsät (finnskogen) suomalaismaista (finnmarken). Finnmarkenit sijaitsevat lähinnä Taalainmaalla ja Hälsinglandissa.

[muokkaa] Nykyisyys

Nykyään Värmlannin savolaismurre on kuollut. Viimeiset suomea hyvin taitaneet metsäsuomalaiset olivat Johannes Johansson-Oinoinen eli Niittahon Jussi sekä Karl Persson. He kuolivat 1965 ja 1969. Nykyisin metsäsuomalaisista on muistona enää suomalaisperäistä paikannimistöä. Alueella on kuitenkin herännyt innostus suomalaiskulttuuriin ja mm. Helleforsissa on poltettu tervamiilu vanhaan metsäsuomalaiseen tapaan. Myös sukututkimusta on tehty mm. Suhoisten suvusta. Norjan metsäsuomalaisilla on myös vähemmistökansan asema.

Suomen kuuluisin metsäsuomalaisten jälkeläinen on RKP:n kansanedustaja Elisabeth Nauclér Maarianhaminasta joka valittiin Eduskuntaan vuonna 2007.

[muokkaa] Lähteitä

  • Tietosanakirja 1916
  • Iso Tietosanakirja 1937
  • K.A.Gottlund: Ruotsin suomalaismetsiä samoilemassa
  1. ↑ FINNSAM
  2. ↑ Wallin Väinö: Metsäsuomalaiset Ruotsissa. Helsinki, Otava, 1898
  3. ↑ http://www.fennia.nu/fiindex.htm
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4suomalaiset
Henkilökohtaiset työkalut