Kreevinit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreevinit
Bauskan kunnan sijainti nykyisessä Latviassa
Bauskan kunnan sijainti nykyisessä Latviassa
Merkittävät asuinalueet
Latvia
Kielet vatja, latvia
Uskonnot Kristinusko
Sukulaiskansat itämerensuomalaiset kansat

Kreevinit olivat Latvian alueella eläneitä vatjalaisia. Kreevinit puhuivat kreeviniä, vatjan kielen murretta. Kreevini-nimitystä alkoivat käyttää latvialaiset (latviaksi krievini, alun perin tarkoittanut ”venäläisiä”). Nimi jäi kreevinien hävittyä elämään sukuniminä muodoissa Krievini ja Krievinš. Latvian kansallisrunoilija Jānis Pliekšānsilla ja näyttelijä Uldis Dumpisilla on vatjalaisia juuria.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vatjalaisten rakentama Kalparitariston linna Bauskassa

Kreevinit polveutuivat Inkerinmaalla eläneistä vatjalaisista. Inkerinmaa oli ollut 1200-luvulta lähtien katolilaisen kirkon kiinnostuksen kohteena. Kalparitaristo rakensi alueelle Kaprion linnan, mutta joutui luopumaan siitä myöhemmin. Saksalaiseen ritarikuntaan kuulunut Vinke von Overberg teki alueelle vuosina 1444–1447 sotaretken, jonka aikana ritarikunta otti noin 3 000 vatjalaista sotavankia, jotka siirrettiin Bauskan kaupunkiin Zemgalen alueelle Latviaan rakentamaan linnaa. Monet alueen alkuperäiset asukkaat olivat kuolleet kulkutauteihin, joten työvoimaa piti tuoda muualta. Kun linnoitus valmistui, vatjalaiset jäivät Bauskan alueelle maanviljelijöiksi.[2]

Ensimmäinen kirjallinen lähde, jossa nimi on mainittu, on vuodelta 1636. Erään arvion mukaan Bauskassa ja sen lähistöllä asui vuonna 1805 noin 1 200 kreeviniä. Vuonna 1810 paikallinen pappi Karl Lutzau arvioi alueella olevan vielä 12–15 kreeviniä osaavaa henkilöä. Suomalainen Anders Johan Sjögren teki alueelle tutkimusmatkan vuonna 1846 ja arvioi kreevinin kielen jo lähes hävinneen alueelta. Tämän jälkeen kreevineistä ei enää saatu tietoja. Kielitieteilijä Ferdinand Johan Wiedemann yhdisti ensimmäisenä vuonna 1871 kreevinit Inkerin vatjalaisiin.[3][4]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreevinimies ja -nainen kansallispuvuissaan, piirtänyt M. de Pauly

Koska kreevinit olivat eläneet eristyksissä muista vatjalaisista ja pitkän aikaa täysin umpiossa, oli heidän keskuudessaan säilyneillä kansatieteellisillä erikoisominaisuuksilla ja heidän kielellään, josta tosin saatiin niukasti muistiinpanoja, erityistä tutkimuksellista arvoa. Esimerkiksi kreevinien tapaa kutsua asuintaloaan riiheksi virolaisten tapaan on nähty todisteeksi vatjalaisten ja virolaisten yhteydelle.[2]

Monet varhaiset kreevinien tutkijat huomasivat heidän poikkeuksellisen pukeutumisensa. Kreevinien miestenpuku (kiut, kiuting) erosi latvialaisesta kauluksen kirjonnan suhteen. Kirjonta oli tehty punaisella ja sinisellä langalla, samaan tapaan kuin Inkerissä. Paita oli ilmeisesti napiton ja kiinnitettiin nauhoilla kaulan alle. Toinen miehenpuvun merkittävä osa on pitkä päällystakki (viita, viite, viiten), joka oli tehty villaisesta kankaasta. Tämä vaate oli ilmeisesti lainattu samalle alueelle muuttaneilta saarenmaalaisilta. Latvialaisperäisiä asusteita olivat lyhyet polvihousut, pitkät sukat ja kengät. Takin päällä pidettiin vyötä, jolla riippui usein tuppipuukko. Kreevinitytöt ovat vatjalaisista poiketen pitäneet hiuksensa palmikoituna. Lisäksi he käyttivät jonkinlaista seppeleen kaltaista koristetta, jonka takana riippui nauhoja. Naiset käyttivät päähuivia, jonka tapaisia käytettiin myös Inkerissä. Lisäksi he pitivät sen päällä kirjavaa huivia, jota voi verrata vatjalaisten silkkihuiviin.[5]

Kielinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isä meidän” -rukous kreevinin murteella:[6]
Meģģi ise taiwâs!
jadku elka śiwu śenna
tulap meģģi tiwi śivu riikki!
Śiwu meelle se iggau ka kui taiwâs ni kans ma bēli!
Meģģi arma leipe anna meli tennawa.
Ġedde meggi padudd, kui me jattim umili nisi meli jad!
Elas meite kurja sad.
Śewon wodse kurģe miusse erre
Jo siula kalpap śiwu kikki śiwu appi un śiwu üwiwi śewonśe śewonśe.
Amen!

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Roots=Saknes Vots
  2. a b Toivo Vuorela: Suomensukuiset kansat, s. 114–115. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1960.
  3. Toivo Vuorela: Suomensukuiset kansat, s. 115. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1960.
  4. Mauno Jokipii: Itämerensuomalaiset – Heimokansojen historiaa ja kohtaloita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-39362-80.
  5. Gustav Ränk, Vatjalaiset, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1960
  6. Linguistica Uralica XXXIII 1997 3, s. 182–184 Verkkoversio